Perinnöistä vielä...
Lasteni isovanhemmat ovat tehneet testamentin tyttärensä ja hänen lastensa hyväksi. Minulle ihan se ja sama, mutta miten selitän sen aikanaan lapsilleni, että serkut saivat jotakin? Korostan vielä, että mulle ei omaisuudesta kuulu penniäkään ja haluan olla kaukan perinnönjaosta.
Miehelleni varmaan jotakin kuuluu (ei kiinnosta) mutta suurin epäoikeus on, että lapsenlapset asetetaan eri asemaan.
Kommentit (29)
[quote author="Vierailija" time="05.04.2014 klo 01:51"]
Miksi heille pitää selittää, että serkut on saaneet jotain? Mitä serkkujen varallisuus tai miten se on hankittu kuuluu sun lapsille?
[/quote]
Ei kuulu ei. Toki kerron, että isovanhempansa ovat antaneet perintöä serkuille mutta eivät teille, syytä en tietenkään voi sanoa, kun en itsekään sitä tiedä.En myöskään teeskentele, vaan aion kertoa miten asiat menevät. Itse sitten ressut suhteensa samoihin isovanhempiin ja serkkuihinsa luovat.
Miksi haluat turhaan pahoittaa lastesi mielen? Oletko aivan varma, ettei tässä kuviossa ole takana jotain sellaista, että appivanhemmat eivät pidä sinusta tai eivät luota sinuun?
Jos mies haluaa lakiosansa, hänen täytyy vaatia sitä.
[quote author="Vierailija" time="05.04.2014 klo 02:26"]
Miksi haluat turhaan pahoittaa lastesi mielen? Oletko aivan varma, ettei tässä kuviossa ole takana jotain sellaista, että appivanhemmat eivät pidä sinusta tai eivät luota sinuun?
Jos mies haluaa lakiosansa, hänen täytyy vaatia sitä.
[/quote]
on siellä takana ihan mitä hyvänsä, tottakai se on jotain sellaista, joka pakosti heijastuu laajemminkin lasten ja isovanhempien väleihin. Vai minaatko, että isovanhemmat muuten köyttöytyvöt rakastavasti ja ihanasti ja ditten lopussa vasta testamentilla vetäisevät matoon jalkojen alta,mettä ähäkutti ei me teistä tykättykään. Älä turhaan kuvittele, että lapset eivät huomaisi sitä. Tuskin perinnönjako tulee edes yllätyksenä. Ja taastusti pahoittaa lapsenlasten mielen moneen kertaan.
Mitäänhän sille ei voi tehdä, paitsi yrittää varmistaa, että lapsilla on muita, todellisempia ihmissuhteita. Silloin yksi huono ihmissuhde ei niin vahingoita heitä.
No lakiosahan on tulossa, sitä ei pysty testamentillakaan kumoamaan.
Miksi ihmeessä pitää lapsille kertoa että isovanhemat testamenttasivat omaisuuden serkuille eikä heille? Jos et kerran syytäkään tiedä eikä miestä kiinnosta pätkääkään, niin miksi ihmeessä ruveta lapsillesi suoltamaan jotain sinun mielikuvituksen tuotteita siitä miten serkut ovat isovanhemmille tärkeämmät ja rakkaammat kuin teidän lapset? Itsehän sinä siinä lastesi suhteet isovanhempiin pilaat (jos nyt siis muuten ovat ihan kunnossa).
[quote author="Vierailija" time="05.04.2014 klo 13:04"]
Kamalinta on se, että auttaminen ja hoivaaminen ei aina edes tarkoita, että sitä lasta suosittaisiin. Anoppini esimerkiksi hoiti vanhan äitinsä viimeiset kolme vuotta. Anoppi kävi töissä (ikää oli 60-63 silloin), verenpaineet oli taivaissa ja kotona marisi kitupiikki äiti, joka päivän aikana teki vaippaan ja anoppi työpäivän jälkeen hoiti, siivosi ja yöt valvoi seurana. Lopulta äiti kuoli ja hyvä niin, koska elämä oli mennyt vaikeaksi ja anoppi olisi pian kuollut itse siihen. Anoppi ei koskaan pyytänyt äidiltään mitään rahaa tai muuta tukea. Kuoleman jälkeen selvisi, että koko sen hoitoajan oli anopin äiti lähettänyt kansaneläkerahansa anopin veljelle ja lisäksi lahjoittanut mm. mökin. Jaettavaa ei juuri ollut ja hautajaisetkin sai anoppi maksaa, kun mummelin tilillä oli muutama satanen, vaikka oli ilmaiseksi asunut ja syönyt viimeiset vuodet. Kehtasikin ilkeä akka. Anoppi jotenkin otti rauhallisesti ja sanoi, että veli oli aina äidille tärkein. Lapsesta asti palvoi veljeä ja tän tyttären eli anopin rooli oli palvella. Viimeisinä vuosina se veli kävi ehkä kerran 3kk:ssa kahvilla siskonsa luona katsomassa äitiä. Yhtään kyytiä, takapuolenpyyhintää tai mitään apua ei sieltä tullut. Kerran anoppi kysyi, jos ottaisivat äidin viikonlopuksi, kun lähtee työporukan kanssa laivalle. Ei onnistunut. Piti viedä vanhainkotiin siksi aikaa.
[/quote]Anoppisi ei ehkä näytä kaikkea mitä pinnan alla voi tuntea. Silti, anoppisi kuulostaa ihmiseltä joka ymmärtää elämää eikä kuormita itseään negatiivisuudella. Kadehdittavampaa kuin mikään perintö.
Isoissa perinnöissä varsinkin joskus hypätään ihan verosuunnittelutarkoituksessa sukupolvien yli.
Et se ole sinä, joka jotain joudut selittelemään vaan isovanhemmat. Miehesi saa lakiosansa, kuten muutkin sisarukset.
[quote author="Vierailija" time="05.04.2014 klo 02:26"]
Miksi haluat turhaan pahoittaa lastesi mielen? Oletko aivan varma, ettei tässä kuviossa ole takana jotain sellaista, että appivanhemmat eivät pidä sinusta tai eivät luota sinuun?
Jos mies haluaa lakiosansa, hänen täytyy vaatia sitä.
[/quote]
Juuri näin. Minä en ole se toivottu miniä. Mutta kuten sanoin, minulle ei kuulu penniäkään heidän omaisuudestaan. Mies tehköön tai olkoon tekemättä mitä haluaa. Mutta jos lapset kyselevät, miksi serkut saivat mitä saivat, en kyllä ala valehtelemaankaan. Tietysti toivon, että tätä tilannetta ei tule vastaan vielä pitkään aikaan.
[quote author="Vierailija" time="05.04.2014 klo 07:50"]
No lakiosahan on tulossa, sitä ei pysty testamentillakaan kumoamaan.
[/quote]
Ei lapsenlapsille mitää lakiosaa tule jos vanhempi on elossa.
[quote author="Vierailija" time="05.04.2014 klo 12:25"]
[quote author="Vierailija" time="05.04.2014 klo 02:26"]
Miksi haluat turhaan pahoittaa lastesi mielen? Oletko aivan varma, ettei tässä kuviossa ole takana jotain sellaista, että appivanhemmat eivät pidä sinusta tai eivät luota sinuun?
Jos mies haluaa lakiosansa, hänen täytyy vaatia sitä.
[/quote]
Juuri näin. Minä en ole se toivottu miniä. Mutta kuten sanoin, minulle ei kuulu penniäkään heidän omaisuudestaan. Mies tehköön tai olkoon tekemättä mitä haluaa. Mutta jos lapset kyselevät, miksi serkut saivat mitä saivat, en kyllä ala valehtelemaankaan. Tietysti toivon, että tätä tilannetta ei tule vastaan vielä pitkään aikaan.
[/quote]
Asiahan ei kuulu sinulle tippaakaan, niin anna miehen vastata mitä vastaa. Mies on varmaan paremmin selvillä oman sukunsa koukeroista. Meillä esim. vanhemmat ovat testamentanneet yhdelle sisarukselleni enemmän kuin meille muille. tämä on mielestäni ihan ok. Tuolla sisaruksella on tiettyjä sairauksia, jotka eivät ulospäin näy. Niiden hoidot ovat kalliita ja elämä aika kivun täyttämää. Lisäksi tuo sisarus ei ole päässyt noiden sairauksiensa takia samoihin asioihin kuin me muut aiemmin: kalliit harrastukset, kielikurssit, vaihto-oppilasvuosi, mopo yms.
[quote author="Vierailija" time="05.04.2014 klo 12:27"]
ap, olet katkera
[/quote]
Ehkä sitten. Ajattelen vain, että se vaikuttaa serkusten suhteisiin, halusipa tai ei.
[quote author="Vierailija" time="05.04.2014 klo 07:50"]
No lakiosahan on tulossa, sitä ei pysty testamentillakaan kumoamaan.
[/quote]
Ei se lakiosakaan "ole tulossa" ihan itsestään. Sitä kun pitää VAATIA, ihan kirjallisesti, ilmoittamalla perunkirjoituksessa, ettei hyväksy testamenttia ja perinnönjakoa sellaisena, kuin sen olivat rintaperillisen vanhemmat suunnitelleet. Se kannattaa todellakin pitää mielessä jos sen lakiosan haluaa.
[quote author="Vierailija" time="05.04.2014 klo 12:29"]
[quote author="Vierailija" time="05.04.2014 klo 12:25"]
[quote author="Vierailija" time="05.04.2014 klo 02:26"]
Miksi haluat turhaan pahoittaa lastesi mielen? Oletko aivan varma, ettei tässä kuviossa ole takana jotain sellaista, että appivanhemmat eivät pidä sinusta tai eivät luota sinuun?
Jos mies haluaa lakiosansa, hänen täytyy vaatia sitä.
[/quote]
Juuri näin. Minä en ole se toivottu miniä. Mutta kuten sanoin, minulle ei kuulu penniäkään heidän omaisuudestaan. Mies tehköön tai olkoon tekemättä mitä haluaa. Mutta jos lapset kyselevät, miksi serkut saivat mitä saivat, en kyllä ala valehtelemaankaan. Tietysti toivon, että tätä tilannetta ei tule vastaan vielä pitkään aikaan.
[/quote]
Asiahan ei kuulu sinulle tippaakaan, niin anna miehen vastata mitä vastaa. Mies on varmaan paremmin selvillä oman sukunsa koukeroista. Meillä esim. vanhemmat ovat testamentanneet yhdelle sisarukselleni enemmän kuin meille muille. tämä on mielestäni ihan ok. Tuolla sisaruksella on tiettyjä sairauksia, jotka eivät ulospäin näy. Niiden hoidot ovat kalliita ja elämä aika kivun täyttämää. Lisäksi tuo sisarus ei ole päässyt noiden sairauksiensa takia samoihin asioihin kuin me muut aiemmin: kalliit harrastukset, kielikurssit, vaihto-oppilasvuosi, mopo yms.
[/quote]
Siinä mielessä kuuluu koska lapset ovat minun ja mieheni lapsia. Tietysti kuvailemasi tilanne on ihan eri mutta meillä ei ole tuollaista tilannetta. Luulisin tuntevani appivanhemmat näin 20v kokemuksella.
Anna miehen selittää. Hän varmaan tietää sen, että kuinka paljon vanhemmat ovat esim. dissanneet tätä tytärtä, aiheuttaneet tälle mielipahaa tavalla tai toisella ja pyrkivät sitä testamentilla korvaamaan. tai miehesi on ehkä perillä siitä, että kuinka paljon tämä tytär ehkä lapsineen on autellut vanhempia erilaisin keinoin (esim. siivonnut, pyykännyt, auttanut sairauksien kanssa, ollut henkisenä tukena, antanut taloudellist apua jne) samoin hänen mahdollinen puolisonsa on voinut auttaa monin eri tavoin jne.
Todennäköisesti lapsesi eivät tuosta kärsi, jos et mitään sano. tai jos sjuuri sinulta asiaa tinkaavat, niin kauniisti voi asiat selittää: emme tiedä kaikkia mahdollisia motiiveja ja joskus se, että ei ole tasapuolinen on sitä suurinta tasapuolisuutta.
[quote author="Vierailija" time="05.04.2014 klo 12:32"]
[quote author="Vierailija" time="05.04.2014 klo 12:29"]
[quote author="Vierailija" time="05.04.2014 klo 12:25"]
[quote author="Vierailija" time="05.04.2014 klo 02:26"]
Miksi haluat turhaan pahoittaa lastesi mielen? Oletko aivan varma, ettei tässä kuviossa ole takana jotain sellaista, että appivanhemmat eivät pidä sinusta tai eivät luota sinuun?
Jos mies haluaa lakiosansa, hänen täytyy vaatia sitä.
[/quote]
Juuri näin. Minä en ole se toivottu miniä. Mutta kuten sanoin, minulle ei kuulu penniäkään heidän omaisuudestaan. Mies tehköön tai olkoon tekemättä mitä haluaa. Mutta jos lapset kyselevät, miksi serkut saivat mitä saivat, en kyllä ala valehtelemaankaan. Tietysti toivon, että tätä tilannetta ei tule vastaan vielä pitkään aikaan.
[/quote]
Asiahan ei kuulu sinulle tippaakaan, niin anna miehen vastata mitä vastaa. Mies on varmaan paremmin selvillä oman sukunsa koukeroista. Meillä esim. vanhemmat ovat testamentanneet yhdelle sisarukselleni enemmän kuin meille muille. tämä on mielestäni ihan ok. Tuolla sisaruksella on tiettyjä sairauksia, jotka eivät ulospäin näy. Niiden hoidot ovat kalliita ja elämä aika kivun täyttämää. Lisäksi tuo sisarus ei ole päässyt noiden sairauksiensa takia samoihin asioihin kuin me muut aiemmin: kalliit harrastukset, kielikurssit, vaihto-oppilasvuosi, mopo yms.
[/quote]
Siinä mielessä kuuluu koska lapset ovat minun ja mieheni lapsia. Tietysti kuvailemasi tilanne on ihan eri mutta meillä ei ole tuollaista tilannetta. Luulisin tuntevani appivanhemmat näin 20v kokemuksella.
[/quote]
Niin luult tuntevasi. et kuitenkaan voi tietää kaikkia miehesi lapsuuden perheessä tapahtuneita asioita. osa niistä asioista on todennäköisesti mieheltäsikin salassa. Myöskään et voi olla varma siitä, että millaisia vaikeuksia kälysi perheellä on. Kuten sanottu, kaikki asiat eivät näy ulospäin.
Koska on kyse miehen suvusta, anna miehesi asia hoitaa. Lapsesi eivät ole saamatta mitään sellaista, mihin heillä olisi laillinen oikeus. Isovanhemmilla on oikeus jättää perintönsä kenelle haluavat ja miehelläsi on oikeus vaatia lakiosaa, jos sitä haluaa. Jos sitä ei halua, on se hänen päätöksensä ja silloin ei lapsillasi ole mitään nokan koputtamista. Jos miehesi ei halua lastenne saavan mitään perinnöstä sen hänen lakiosansa muodossa (joka siis aikanaan voisi jäädä hänen lapsilleen), niin lapsillanne ei ole oikeutta valittaa. Eikä sen puoleen sinulla.
"Ehkä sitten. Ajattelen vain, että se vaikuttaa serkusten suhteisiin, halusipa tai ei. "
Vaikuttaa toki, jos kasvatat lapsesi arvostamaan eniten rahaa ja mittaamaan sillä ihmissuhteet.
Yleensähän eivät lapsenlapset saa yhtään mitään. Jos nuo yhdet lapsenlapset jotain saavat, ei se ole sinun lapsiltasi pois. lapsesi saavat vain sen (eli ei yhtään mitään), joka heille printökaaressa kuuluu.
Todennäköisesti tyttären perhe on auttanut ja ollut läheisessä kanssakäymisessä isovanhempien kanssa. Uhranneet aikaa, vaivaa ja ehkä rahaakin. He ovat todennäköisesti se prhe, joka suree isovanhempien kuolemaa eniten. tuollainen ihmisen, joka väenvängällä yrittää lyödä kiilaa ihmisten väliin asiassa, joka ei hänelle ei edes kuulu, tuskin on hoitanut noita isovanhempia paljonkaan. Ja koska on vienyt asenteensa lapsillekin, niin lapsillakaan ei siitä syystä ole lämpimät suhteet isovanhempiin.
Miksi heille pitää selittää, että serkut on saaneet jotain? Mitä serkkujen varallisuus tai miten se on hankittu kuuluu sun lapsille?