Oliko sinulla kasvaessasi kotona oma huone?

Oli, ihan syntymästä lähtien. Nukuin silti vanhempieni kanssa lähes kouluikäiseksi saakka.

Ei. Siskon kanssa jaettiin huone.

Sain oman huoneen ollessani 8. Sitä ennen veljen kanssa yhteinen huone.

Oli ja ei. Kotitalomme valmistui ollessani 4-vuotias. Ensin jaoin huoneen siskon kanssa, sitten kahden veljen kanssa ja 12-vuotiaana sain oman huoneen. 18-vuotiaana muutin pois, eli 6 vuotta sain nauttia omasta huoneesta kotona.

Ei. Yhteinen siskon kanssa, oli kyllä iso huone mutta ei se puolisko tuntunut omalta huoneelta.

Koti1 ei, koti2 joo, koti3 ei, koti4 ja 5 joo. Muutettiin aika usein..

Jaoin siskon kanssa ja saatiin omat huoneet kun sisko täytti 10 (olen nuorempi)

Oli 8-vuotiaasta lähtien.

Oli noin 6-vuotiaasta lähtien, sisaruksia ei ollut.

Koko lapsuusajan oli kaikilla sisaruksilla omat huoneet. Samassa talossa asuttiin ilman muuttoja, mikä toi lapsuuteen ihanaa juurevuutta. Iso kiitos vanhemmille!

Oman huoneen sain n. 12-vuotiaana, kun vanhin siskoni muutti omilleen. Kaikilla kavereillanikaan, ei kyllä ollut omaa huonetta.

N38

Ei ollut. Isoveljen kanssa oli yhteinen huone kunnes muutin 16-vuotiaana omilleni. Pikkuveljet olivat toisessa huonessaa ja vanhemmat nukkuivat olohuoneessa vauvan kanssa. Eli meitä oli 5 lasta + vanhemmat 3h+k asunnossa. 

N37

10-vuotiaasta oli. Mulla oli kyllä kavereita, joilla ei ollut edes teininä. Asunnot Helsingin keskustassa oli tavallisilla duunareilla aika pieniä.

Minä nukuin huoneessa alakerrassa joka oli täynnä kaikenlaista roinaa, pahvilaatikoita ja vanhoja huonekaluja. Nukuin ensin vuosia ikivanhassa vuodesohvassa kunnes kesätyörahoillla ostin jenkkisängyn. Huonetta ei useista pyynnöistä huolimatta koskaan tyhjennetty romusta niin että olisin saanut sen laittaa omanlaisekseni. Muutama vuosi sitten ne kaikki roinat vietiin kaatopaikalle kun lapsuudenkodissani tehtiin massiivinen tavaranraivaus. Se melkein parikymmentä vuotta sen jälkeen kun lapsuudenkotoani tuosta huoneesta lähdin omilleni. Niitä rojuja ei siis kukaan ikinä tarvinnut, mutta pois ei saanut silloin heittää. Joo, olen vähän katkera, haaveilin aina kivasta omasta huoneesta teininä. En ikinä kutsunut kotiin kavereita tuon takia.

Olisinko 15 vuotiaana saanut oman huoneen.

Oli, mutta omat lapset joutuvat jakamaan.

Vain osan lapsuuttani jaoin isosiskoni kanssa saman huoneen. Isosiskon muuttaessa pois kotoa sain oman huoneen.

Ei todellakaan ollut. Pahimmillaan oli kahdeksan lasta ja vanhemmat. Huoneita talossamme oli tuolloin pirtti, kamari ja keittiö. Äiti nukkui keittiön pöydän alla, lapset pirtissä ja kamarissa. Lisäksi isä oli välillä viikkotolkulla päissään. Tilanne helpotti hieman, kun saatiin yksi huone lisää. Oman huoneen sain vasta lukioiässä. Senkin jaoin äitini kanssa, koska isä juopotteli. Nykyään kuitenkin olen akateemisesti koulutettu ja työskentelen koulutustani vastaavissa tehtävissä. Nostan itselleni hattua, että selvisin näinkin hyvin tuosta kaikesta.

Teininä vanhempien eron jälkeen oli. Olin silloin jo yläasteen lopulla. Ennen sitä ei ollut omaa huonetta.

Kasvoin enimmäkseen pihalla, siellä sai enemmän auringonvaloakin. Keittiössä sisällä kävin yleensä kuitenkin hankkimassa ravintoa kasvamista varten sekä join tarvittavan vesimäärän. Lepoa tuli suoritettua olkkarin sohvalla ja omassa sängyssä siskon ja minun huoneessa ja näillä sainkin yhteensä 163 cm kasvamista aikaan 13 vuodessa. Sen jälkeen kasvamiseen ei auttanut oikein mikään. Oman kokemuksen perusteella jaetussa huoneessa kasvaa siis tehokkaammin kuin yksityisessä.