Oliko sinulla kasvaessasi kotona oma huone?

Minulla oli kaksi omaa huonetta. Toinen oli leikkimistä ja pelaamista varten, toinen huone taas nukkumista varten.

Kyllä oli. Suosittelen. 

Ei toki ollut omaa. Meitä oli kolme samassa huoneessa, isoveli nukkui vähän kasvettuaan kesäisin vintillä. Mutta minä jouduin senkin jälkeen jakamaan vuodet ympäri huoneen siskoni kanssa, ei kovin onnistunut ratkaisu koska emme olleet edes silloin samalla aaltopituudella :(.

Vaihteli aina sen mukaan missä asutiin.

Ensimmäisen oman huoneen sain 5-vuotiaana ja siinä sekä seuraavissa kahdessa talossa oli oma huone eli sinne 13-vuotiaaksi asti. 

14-vuotiaana sitten jaoin huoneen 7 vuotta nuoremman siskoni kanssa ja 15-vuotiaasta eteenpäin jaoinkin huoneen taas molempien siskojeni kanssa eli meitä oli 3 samassa huoneessa,  mutta huoneen kokokin oli toki n. 30 neliötä plus vinojen kattojen alla olevat 20 neliötä.

Oli, mutta minulla olikin iso ikäero toiseen sisarukseen eli olimme ikään kuin pieniä yksi kerrallaan. Huoneeni oli tosi pieni ja muistan että se harmitti ihan pienestä pitäen, vaikka ei minulta mitään materiaalista oikeasti puuttunut. Lapsuuteni asuimme omakotitalossa. Teininä muutimme rivitaloon ja sain ison huoneen vaatehuoneella, se oli mahtavaa.  Nyt 10-vuotiaalla on isohko huone ja haaveilee pienestä, haluaa vielä nukkua vieressä ja olisi valmis muuttaessa asuntoon jossa ei ole omaa huonetta ollenkaan jos saisi parven. Mahtaa mieli muuttua kun kohta alkaa murrosikä ja tarve yksityisyyteen kasvaa.

5. luokalla liki 12-vuotiaana sain oman, siihen asti sama huone isoveljen kanssa. Aivan järkyttävät riidat oli ja veljen kaverit hyväksikäyttivät.

Vanhemmilla oli makuuhuone 1. kerroksessa ja sitten meillä kolmella lapsella kaikilla omat huoneet yläkerrassa. Viihdyin hyvin omissa oloissani leikkien, lukien, piirtäen, joten sain talon isoimman makuuhuoneen, kun vietin siellä eniten aikaa. Asuttiin koko lapsuus samassa talossa ja vanhempani asuu edelleen siinä talossa. Kun vierailemme siellä viikonloppuisin ja lomilla, majoitumme niissä "omissa huoneissa" edelleen, vaikka kaikki olemme yli 30 jo.

Asuimme tosi ahtaasti lapsuudenperheessäni. Jaoin huoneen monta vuotta nuoremman sisaruksen kanssa. Vanhemmat nukkuivat olohuoneessa.

N. 7-vuotiaana sain oman huoneen, kun muutettiin kerrostalosta omakotitaloon. Sitä ennen mun "huone" oli ollut olohuoneen toisessa päädyssä.

Voiko sitä omaksi sanoa? "Huoneeni" omasi vanhempieni vaatekaapit, sekä puolet pienestä huoneesta oli omistettu tietokonehuoneeksi. Mulla oli seinää vasten yhden hengen sänky ja kun siitä nousi ylös, niin mun "osa" huoneesta loppui.

Veljlelläni tosin oli ihka oma huone kaappineen. Huomasi kyllä ketä palvottiin mun perheessä.

Olen joskus lukenut Marinin kommentteja lehdistä miten hän koki lapsena olevansa köyhää väkeä asuessaan kolmen hengen perheessä rivitalossa. Vähän ihmetyttää. Marin on kuitenkin paljon tilavammin kuin mitä meillä asuttiin.

Vaihteli, ekan kymmenen vuoden ajan samassa asunnossa asuessani jaon veljen kanssa ensin ja sitten jossain kohtaa minulla oli oma huone ja jossain kohtaan olin olohuoneessa.

Sitten vuoden oma huone, seuraavat pari ei, ja vikat n. 6 v oli oma.

Olin 11-vuotias, kun muutimme omakotitaloon ja sain oman huoneen. Opiskeluaikaan asuin harvoin yksin, yleensä kyse oli aina toveriasunnosta, asuinpa sitten yo-kylässä tai alivuokralaishuoneessa.

Olin kolme vuotias kun muutettiin omakotitaloon. Siitä lähtien oli oma huone. Kotoa muutin pois 21 vuotiaana.

Meitä on 4 sisarusta 4 vuoden ikäerolla. Vanhin,, eli käytännössä teini-ikään tllut kotona asuva lapsi aina sai oman huoneen, loput jakoi keskenään yhden huoneen ja vanhemmilla oma. Asuttiin 3mh talossa. Tosin vaihdeltiin aika usein järjestystä, eli välillä joku halusi jakaa sisaruksen/toisen sisaruksen kanssa huoneen ja välillä halusi olla omassa huoneessa. 

Sain oman huoneen joskus 5-vuotiaana. Kun olin 8-vuotias, muutimme vuodeksi omakotitaloon, jonka yläkerta oli muuten yhtä avonaista tilaa, mutta tilan perällä oli pieni huone, joka oli vanhemman sisarukseni. Minä ja pienempi sisarukseni jaoimme isomman avoimen tilan, ja meillä oli jonkinlaiset kaapeilla toisistaan erotetut ”huoneet”.

9-vuotiaasta lähtien minulla oli taas oma huone siihen asti, kun 18-vuotiaana muutin pois kotoa. Olisin varmaan tullut hulluksi ilman omaa huonetta, koska teini-ikäni oli hankala. Toisaalta vietin suuren osan ajastani tietokoneella, joka oli perheen yhteinen, ja jota pidettiin avoimessa takkahuoneessa.

Olen syntynyt vuonna 1990.

Ahtaasti ennen asuttiin, eli ensin pohjustus: koti, johon minut vuonna -58 laitokselta tuotiin: keittiö. makkari, joka vuokrattu kahdelle opiskelijapojalle, olohuone, missä nukkuivat vanhemmat+2 lasta ja palvelijanhuone, missä asui ukki ja vaatehuone vanhempien toista duunia varten. Makkarin vuokraamisen loputtua vanhemmat+lapset nukkuivat siellä (kahdet kerrossängyt). Toisen duunin loputtua meidän muksujen (sisko ja sen veli) kerrossängyt vaatehuoneeseen.

Väliaikaisasunto omakotitalon rakentamisen aikaan: makkari (taas kahdet kerrossängyt vanhemmille ja muksuille), toinen makkari ukille. Silloin olohuoneessa ei muistaakseni nukkunut kukaan.

Omakotitalon valmistuttua - 65: 3 makuuhuonetta: yksi ukille, toinen muksuille ja kolmas vanhemmille.

9-10-vuotiaana muutin vaatehuoneeseen, sängyn jalkopää mahtui juuri kirjoituspöydän avoimen osan alle. Läksyt tein sen pöydän päällä, kontillani sängyllä. Kuitenkin, ihana oma huone !

Ukin kuoltua (92 v.) sain ekan kunnollisen makuuhuoneen 12-13-vuotiaana, siis vuonna -70-71.

Ei, ei todellakaan. Ns. kesähuoneen sain 15-v., kun isäni teki ulkorakennukseen pienen eristetyn lisähuoneen. Siellä ei voinut nukkua talvisin, liian kylmää. Lähdin kotoa n. 17-v. ja sen jälkeenkin asuin alivuokralaisena useita vuosia - pienipalkkaisena ei ollut varaa ja vuokra-asuntopula Hgissä oli silloin todella hirmuinen.

Ei koskaan. Olin samassa 2 siskon kanssa.