Työttömät! Miten jaksatte jatkuvat pettymykset työnhaussa? Mistä

[quote author="Vierailija" time="04.04.2014 klo 16:06"]

Miksette mene jonkin vuokrafirman kautta työhön jos noin ahdistaa?

[/quote]

Luuletko, että jonkun vuokrafirman kauttakaan enää tuosta vain pääsee "mennään" töihin? Minä en ainakaan ole päässyt.

Mä olen niin luuseri etten kestä hylkäyksiä.

Olen ollut työttömänä vuodesta -10 enkä ole lähettänyt yhtäkään hakemusta, minnekään.....

Olin vuoden työttömänä ansiosidonnaisella etsien oman alan töitä. Niitä ei vaan kuulunut joten päivien lähestyessä loppua hain kaikkiin mahdollisiin paikkoihin ja sain työpaikan jota nyt vihaan, onneksi sopimusta on jäljellä enää pari kuukautta. Olen opiskellut työn teon ohessa ja toivottavasti tämän työpätkän jälkeen voisin jättää ns. paskaduunit väliin. Turhauttaa ja ahdistaa jäädä taas työttömäksi mutta en voi jäädä tähän ei mihinkään johtavaan työhönkään loppuelämäkseni.

Puolison tulot ei vaikuta tukeen. No itse tapasin äsken kaupalla vanhan "tutun" joka tarjosi ihan oman alan töitä, pitäisi vain muuttaa ihan toiselle puolelle Suomea.

Minä muutin toiselle puolelle suomea, mutta puolisolle ei taas täällä ole töitä. Ei tämä kovin herkkua ole, mutta näillä mennä. Kokemusta saan ja eläkettä kertyy, muuten olisi ihan sama olla kotona. Väsyttää vain tuo pitkä matka, kun haluaa puolisoaan nähdä. Sekä ilman sitä viikko tai joskus pari, ankeaa. 

[quote author="Vierailija" time="04.04.2014 klo 16:37"]

[quote author="Vierailija" time="04.04.2014 klo 16:36"][quote author="Vierailija" time="04.04.2014 klo 16:30"]

[quote author="Vierailija" time="04.04.2014 klo 16:27"]Toiset onnelliset saavat työttömyyskorvausta, mutta minä en saa yhtikäs mitään. Miehen tulot katsotaan esteeksi työmarkkinatuelle. Arvatkaa, onko kiva elellä miehen ja vanhempiensa siivellä? Velkani miehelleni on aika huikea, kun vihdoin töihin pääsen.

Ärsyttää myös, että Suomi panostaa kaikkien korkeakoulutukseen - koulutus on jo kärsinyt inflaation. Hakijoita riittää paikkoihin, joihin vaaditaan korkeakoulututkinto, mutta toisaalta minua ei huolita esim. myyjäksi, sillä "sinähän lähtisit näistä töistä varmaankin heti, jos oman alasi töitä saat".

Stressiä?

[/quote]

Puolison tulot ei vaikuta työttömyyskorvaukseen

http://www.kela.fi/ajankohtaista-tyottomat/-/asset_publisher/I7X3vuEkReGH/content/id/625899

[/quote]

Minä hain tuolloin Kelalta uusiksi työmarkkinatukea, kun tämä uusi asetus astui voimaan, mutta kieltävä päätös tuli. En tiedä, vaikuttaako tässä sitten puolison pääomatulot vai mitkä.

[/quote]

Ei vaikuta usko jo tai sit porvoon kelassa on eri säännöt

[/quote]

Se, ettei ole ollut siinä välissä työkkärissä kirjoilla voi vaikuttaa. Esimerkiksi itse jäin työttömäksi v. 2008, kun puolison tulot vaikuttivat ja jäin lisäksi työttömäksi apurahalta. Tuolloin nuo molemmat estivät korvauksen saamisen. En ilmoittautunut työkkäriin, koska siihen ei ollut mitään syytä, kun korvausta ei olisi kuitenkaan saanut. Kun säännöt sitten muuttuivat, olin jo ollut niin kauan työttömänä, että minut katsottiin työvoima ulkopuolella olevaksi.

Ihan kätevä tapa pudottaa ihmisiä pois perusturvalta.

Olen työelämässä ja ikää 61 vee. teen keikkatyötä.

MInä en ole työtön, mutta haen silti uutta paikkaa, koska vanhassa on niin huono ilmapiiri. Pakko vaan kestää, koska uutta työpaikkaa on näinä aikoina todella vaikea saada. Kolmen kuukauden aikana olen päässyt vain kahteen haastatteluun.

Ei vaan ota sitä henkilökohtaisesti. Ihan oikeasti, ei työn ole pakko määritelläsun arvoa. Ajattele että sitä ei vaan ole tarjolla kaikille. Nauti elämästä. :)

Ihan kuin minä! Paitsi että olet käynyt vielä enemmän haastatteluissa. Meinasin jo heittää pyyhkeen kehään, mutta lohdullista että muutkin ovat samassa tilanteessa.

[quote author="Vierailija" time="04.04.2014 klo 16:42"]

Jotenkin siihen vaan turtuu. Itse olen lähettänyt n. 40 hakemusta ja käynyt 14 haastattelussa, joten aika monta hylsyä on jo tullut. Nykyään ei tunnu oikeastaan enää kauhean paljon missään, kun ei kiitos -viesti tulee. Jaksan kyllä edelleen panostaa innokkaasti hakemuksiin, mutta olen vähän huolestunut siitä että haastattelut alkavat mennä jo rutiinilla. Jokaiseen pitäisi edelleen suhtautua ainutlaatuisena tilaisuutena, mutta tuntuu hankalalta. Toki se tuo tilanteeseen tiettyä rentouttakin ettei jännitä lopputulosta, mutta pelkään että alan suhtautua koko asiaan liian välinpitämättömästi. 

[/quote]

Lohduttavaa huomata, ettei ole samassa tilanteessa yksin, vaikka huono juttuhan tämä on. Löytyypä meitä paljon.. Olen päässyt aika moneen haastatteluun ja yleensä myös toiselle kierrokselle. Välillä on kyllä ajatellut, että eiköhän näistä joku natsaa, kun on ollut lyhyen ajan sisään moneen paikkaan haastatteluita. Mutta ei ole sitten tärpännytkään.  On harmittanut.

Motivaatio laittaa hakemuksia vaihtelee, aina ei jaksaisi. Hirvittää kuitenkin myös se, että on ollut työttömämä jo 9 kk. Pelkään, että työttömyysaikaa aletaan katsoa huonolla, vaikka olen onneksi tehnyt työttömyysaikana myös opintoja. 

Pienet itkupotkuraivarit piti mielen virkeänä.

Ihmettelen kyllä että miten te jaksatte takoa päätänne seinään, kun se on noin toivotonta. Itse olen ollut työttömänä jo yli 2 vuotta putkeen ja olen luovuttanut työnhaun kokonaan jo aikoja sitten. Elelen sossutuilla ja olen tyytyväinen siihen. Aluksi kohtaloni tuntui hirveältä, mutta nyt olen jo tottunut vähäosaisuuteen.

Keskivaikea masennus, mutta silti tuntuu järjenvastaiselta että minä joka vasta täytän 40 olisin lopun ikääni työtön, tai siis eläkeikään asti, eli n.27 vuotta putkeen, eihän sellaisessa ole mitään järkeä. Yritin yrittäjyyttäkin, mutta siitäkin jäi vaan velkaa ja merkinnät luottotietoihin. Kaipa sitä joskus on pakko ryhtyä taas yrittäjäksi eri alalle jos ei muuten töihin pääse, on se väärin miestäkin kohtaan joka joutuu kantamaan taloudellisen vastuun vuodesta toiseen.

En jaksakaan. Mulla oli tässä parin viikon aikana viisi paikkaa, joihin olin haastattelussa, mikään ei tärpännyt. Kahdessa niistä olisin oikeasti ollut todella hyvä, ammattitaitoinen ja varmasti tuottanut yritykselle tulosta, mutta "valinta ei valitettavasti kohdistunut sinuun". Listassa oli myös syitä, mutta mikään niistä ei pitänyt paikkaansa minun kohdalla. Olisin päässyt koska vain töihin, koulutus löytyy ja tunnit olisivat riittäneet.

Vedän itseni narunjatkoksi. En jaksa enää.

"Työttömät! Miten jaksatte jatkuvat pettymykset työnhaussa?" Samoin kuin pettymykset kaikessa muussakin, eli emme me jaksakaan lannistumatta. Osa luovuttaa, osa joutuu jatkamaan yrittämistä kaikesta huolimatta.

Harva jaksaakaan masentumatta.

En ole saanut kertaakaan edes haastattelukutsua, itsemurha saattaisi olla harkitsemisenarvoista.

Kovina aikoina veri punnitaan.

Itse paikutin hakemuksia varmaan sata, ennen kuin sain haastattelukutsun. Haastatteluja kävin läpi noin kymmenen, ennen kuin sain työpaikan.

Tiedän, että tämä on kornia sanoa näin ja olette kuulleet tämän sata kertaa, mutta älkää lakatko yrittämästä ja uskokaa itseenne myös tappion hetkellä! Sympatiani ovat puolellanne täysin, olen ollut samassa tilanteessa itsekin. Kyllä aurinko oikeasti vielä paistaa risukasaan.

elän toivossa, että edelleen löytyy sellaisia paikkoja joihin ei kukaan muu suostu menemään. Tähän saakka niitä on vielä löytynytkin. Jos edes haastattelukutsuja ei tule, kannattaa pysähtyä hetkeksi miettimään. Onko hakemus tarpeeksi hyvä ja hakeeko oikeita paikkoja?

Itse olen huomannut, että eniten haastatellaan sellaisiin tehtäviin, jotka ovat vähän ylimitoitettuja kykyihini nähden. Mutta niin on ilmeisesti muillekin, eli ei ole ihan helppo löytää sitä 'oikeaa'.