Lue keskustelun säännöt.
Miten oppia puolustamaan itseään?
27.11.2020 |
Tuntuu, että jos puolustaudun, minulle suututaan. Toiminko väärin vai kohtaanko vain outoja ihmisiä? Miten pitäisi puolustautua?
Esimerkiksi työkaverini kailotti taukohuoneessa siitä, miten syön vähän ja voinko pärjätä niin vähällä ruualla. Sanoin ystävällisesti, että mielestäni syön tarpeeksi ja nukahdan koneeni ääreen tukevan aterian jälkeen, ja lisäsin myös syöväni töissä välipalaa. Selitys ei riittänyt, vaan alkoi jankata, että laihdutanko minä. Sanoin, että en ja sanoin myös, että mielestäni tämä
ei ole mikään kiva yleinen puheenaihe, koska syön arvioni mukaan ihan riittävästi ja lopulta kyse on omasta asiastani.
Nyt tämä työkaveri ei ole muutamaan viikkoon edes tervehtinyt. Samaa on käynyt aiemmin: mielestäni vastaan ihan normaalisti, mutta toinen vetää herneet nenään. Mitä ihmettä?
Kommentit (8)
Käytöstavattomat ja rajattomat ihmiset eivät tykkää, kun heidän toimintaansa puututaan. Teit ihan oikein, tai oikeastaan olisit voinut selitellä vielä vähemmän. Ei sinun tarvitse puolustella omaa toimintaasi tai hakea validaatiota yhtään keneltäkään. Toisen loukkaantuminen ei ole sinun ongelmasi, kun kerran olet käyttäytynyt ihan asiallisesti. Et ole vastuussa muiden tunteista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Noh, monesti näissä tilanteissa käy niin, että jos koet tuollaiset (epäsopivat) kysymykset uhkaavina, niihin tulee vastattua vähän siihen tyyliin, että kysyjä huomaa niiden loukkaavan sinua. Tästä seuraa kysyjälle jonkin sortin omantunnon tuskia, joista puolestaan seuraa defenssi ja puolustelu omaa tökeröä käytöstä kohtaan ja tekee sinusta vihollisen itselleen. Kaikki tämä vain siksi, että itse on ollut typerä.
Omat rajat pitää pitää aina. Teit juuri oikein.
Se on hyvä jos sanovat suoraan, vaan entäs nämä sivusta heittelevät vihjailijat. Some on niille kiitollinen alusta.
Vierailija kirjoitti:
Se on hyvä jos sanovat suoraan, vaan entäs nämä sivusta heittelevät vihjailijat. Some on niille kiitollinen alusta.
Piilovittuilijat ovat vain nössöjä kun eivät uskalla sanoa suoraan. Luulevat olevansa hyvinkin nerokkaita.
Vierailija kirjoitti:
Oletko aikaisemmin ollut kiltti ja yrittänyt miellyttää kaikkia. Jos olet ja alat yhtäkkiä puolustamaan oikeuksiasi kaikki ei sitä hyväksy.
Olen varmasti ollut kiltti, mutta tosi harvoin olen aikuisiällä törmännyt tilanteisiin, joissa pitäisi puolustautua - ja niissä sitten vastapuolen reaktio on ollut tätä tasoa. Siksi olen jotenkin hämilläni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Noh, monesti näissä tilanteissa käy niin, että jos koet tuollaiset (epäsopivat) kysymykset uhkaavina, niihin tulee vastattua vähän siihen tyyliin, että kysyjä huomaa niiden loukkaavan sinua. Tästä seuraa kysyjälle jonkin sortin omantunnon tuskia, joista puolestaan seuraa defenssi ja puolustelu omaa tökeröä käytöstä kohtaan ja tekee sinusta vihollisen itselleen. Kaikki tämä vain siksi, että itse on ollut typerä.
Omat rajat pitää pitää aina. Teit juuri oikein.
Mielestäni olin tilanteessa ihan rauhallinen, mutta tuo kysymys laihduttamisesta tuntui jo (kaikkien edessä esitettynä!) todella pöyristyttävältä, ja varmaan sen huomasi reaktiostani.
Minä olen onnistunut parhaiten näissä tilanteissa niin, etten ala selittelemään valintojani tai tapojani. Useinhan nämä "etkö sä syö mitään" -pölinät ovat vain sitä tyhjää pölinää mitä jotkut harrastavat kun tykkäävät pölistä. Vastaan siihen samalla kevyellä pölinällä. Tai sitten jos tuntuu, että kysymys/toteamus on loukkaava, niin en mene defenssiasemiin vaan kysyn, että "haha kuinka niin, näytänkö siltä" tai "mikä saa sinut sanomaan noin" tai "onpa outoa, että halusit sanoa tämän/ottaa tämän puheeksi". Käännän tämän tavallaan kysyjään itseensä enkä oikeastaan vastaa mihinkään.
Oletko aikaisemmin ollut kiltti ja yrittänyt miellyttää kaikkia. Jos olet ja alat yhtäkkiä puolustamaan oikeuksiasi kaikki ei sitä hyväksy.