Lue keskustelun säännöt.
Miten traumoja hoidetaan? Entäs jos ei "parane"?
27.11.2020 |
Taustoja en halua paljon avata tässä, mutta tiivistettynä: liian paljon negatiivisia asioita, lapsuudesta lähtien, väkivaltaa (nähty, että koettu), sairastelu, haitalliset ihmissuhteet, raiskaus ym ym ym ym
Nyt lääkäri kirjoitti minulle eläkepaperit (en tiedä vielä päätöstä).
Olen käynyt jo vuosia eri hoitomuotoja läpi. Työkykyä ei ole. Olo aaltoilee, välillä on hyviä päiviä, välillä huonompia.
Pääni on liikaa menneisyydessä. Tajuan että olen vakavasti traumatisoitunut.
Keho valppaana kokoajan. Panikoin.
Miten saisin itseni parannettua?
Kela ei kustanna terapiaa enempää. Koen jääväni yksin. Hoitoa ei ole.
Kommentit (14)
Ei kaikki traumat paranekaan, sen takiahan sulla on eläke, kun et ole toimintakykyinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei kaikki traumat paranekaan, sen takiahan sulla on eläke, kun et ole toimintakykyinen.
Entäs jos eläke hylätään?
Oikean terapeutin löytäminen olisi tärkeää. Trauma- ja kiintymyssuhteisiin perehtynyt terapeutti, joka käyttää EMDR menetelmää. Myös vertaisryhmän löytäminen voi helpottaa oloa, vaikka ei sekään korvaa hyvää terapeuttia. Valitettavasti oikeasti hyviä ja juuri sinun kanssasi hyvän vuorovaikutussuhteen luovia ei ole helppo löytää.
Jos ei parane, niin eihän sille kukaan mitään voi.
Silloin pitää elää traumojensa kanssa koko elämänsä, ja yrittää helpottaa toisinaan oloa lääkkeillä, jos niistä on apua.
Onhan niitä parantumattomia fyysisiäkin sairauksia, jotka eivät parane, vaan johtavat kuolemaan.
Semmosta tämä elämä on. Toisilla tosi helppoa toisilla tosi vaikeata ja sitten siltä väliltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Useimmat purkavat puhumalla, sotakokemukset, synnytykset ja sen sellaiset, joita kuulija välttämättä ei edes miellä kertojan traumaksi.
Traumat lukkiutuvat kehoon. Tunnistat itsekin kun "keho on valppaana". Kehotyöskentely voi olla tehokasta. Hengitys ja psykofyysinen harjoittelu, tanssi, qigong, yoga, meditaatio, ho´oponopono ym. Löydät paljon youtubesta. Tutustu ja aloita säännöllinen harjoittelu. Ole itsellesi hyvä ja armollinen - älä vaadi itseltäsi/universumilta parantumista, vaan anna itsellesi mahdollisuus kokea ja parantua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pitää vain kestää ja ajatella, että nyt on hyvin.
Vertaistukea voisi löytyä Disso ry:stä:
Sieltä voisi myös saada tietoa, miten voisit saada jatkorahoitusta terapialle. Oletko hakenut vaativaa lääkinnällistä kuntoutusta?
Hakeudu ihmeessä ainakin johonkin vertaisryhmään.
Suosittelen lukemaan traumoista, ainakin Bessel van der Kolkin kirjan Jäljet kehossa. Se on yksi parhaita ja kattavimpia tietolähteitä traumatisoitumisesta.
On myös sellainen kirja kuin Ihmeellinen kurjuus, kirj. Boris Cyrulnik. Se kertoo, kuinka kirjoittaja selvisi toisesta maailmansodasta hirvein traumoin, mutta kouluttautui lopulta psykoterapeutiksi. Hän kehitti käsitteen nimeltä resilienssi, psyykkinen joustavuus, joka kuvaa sitä kuinka vaikeimmistakin taustoista tulevat ihmiset ovat sisäisesti vahvoja... suosittelen lukemaan nämä ainakin, ja paljon muuta, aiheesta löytyy kirjallisuutta joka ainakin minulle on avannut täysin uusia maailmoja omiin traumoihini liittyen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Viktor Franklin logoterapia; mieli mielettömyydessä on vastaus.
Etsi hyvä,vahva ratkaisukeskeinen terapeutti joka fokusoi tulevaan eikä enää pyöritä mielen sisäistä paskamyllyä. Uskalla tuntea hankalat tunteet- ne ovat VAIN TUNTEITA,sääli jos annat niiden tullessaan ja mennessään pilata elämäsi!
TRE, EMDR, Buteyko-hengitys ja muut keholliset lähestymistavat toimivat monelle.
Jos traumasi taustalla on tiettyjä henkilöitä, esim. omat vanhemmat, niin kannattaa harkita välien katkaisua.
Itse aloin toipua vasta kun katkaisin täysin välit pahasti narsistiseen, väkivaltaiseen äitiini. Salasin numeroni, vaihdoin sähköpostini ja blokkasin kaiken yhteyden häneen ja samalla koko lapsuusperheeseeni. Vasta sen jälkeen erilaiset terapiat ovat alkaneet kunnolla toimia. Googlaa narcissist no contact jos asia koskee sinua.
Jos kärsit dissosiaatiosta niin Disso ry. on hyvä paikka hakea tietoa ja tukea.
Traumasta toipuminen on pitkä tie. Minulla on aktiivista trauman hoitoa takana 12 vuotta, ja päivä päivältä voin paremmin. Ylivoimaisesti suurimman työn olen tehnyt itse, esim. hengitysharjoitukset olen opetellut netistä. Joka asiaan ei tarvita terapeuttia, etenkään jos tukena on läheisiä ihmisiä.
Eläkkeelläkään ei kannata jäädä jouten vaan yrittää aktiivisesti hoitaa traumojaan ja kuntouttaa mieltä ja kehoa. Toimintakykyä on mahdollista kohentaa vähitellen, itse olen jo pystynyt osa-aikaisesti töihinkin.
Toivon, että saat eläkkeen ja pääset toipumaan.
Tsemppiä sinulle ja kaikkea hyvää!
T. Kohtalotoveri
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostaa todella kurjalta. Rentouta kehoasi ja mieltäsi näillä tällaisilla, vaikkei se ongelmia kokonaan ratkaisekaan.
Mitä nuorempana ja mitä enemmän olet traumatisoitunut, sitä vaikeampaa hoito varmaan on. Vaatii kauheasti työtä, tukea, korjaavia kokemuksia ja hyviä ihmisiä ympärille. Minkälaista elämäsi on? Onko ystäviä, turvaa, rutiineja, terveitä rentoutumistapoja?
Terapiallahan niitä parannetaan. Jos et sitä saa enää niin sinun on kai tarkoitus odottaa, että aika auttaa tai kokeilla jotain itsehoitoa.