Lapsi aloittanut salaa joulukalenterinsa, syönyt kymmenestä luukusta suklaat - ostaisitko uuden kalenterin tässä tilanteessa?
7v poika. Aamulla huomasin että 10 luukkua avattu ja suklaat syöty. Pojalle tulee kuitenkin paha mieli kun 9v siskon kalenterissa suklaat tallella ja joutuisi kymmenenä aamuna näkemään kuinka sisko saa suklaan ja itse ei.
Kommentit (73)
En ymmärrä kysymystä. Miksi ihmeessä pitäisi ostaa?
En ymmärrä miksei voisi ostaa jotain parin euron kalenteria ettei lapsella ole paha mieli näin joulun alla?
Todellakin ostaisin. En ymmärrä ollenkaan teitä, jotka peukutatte vastauksia "älä osta, oppiipa tuosta". Kyseessä on pieni lapsi, jonka on tehnyt mieli suklaata. Ennemminkin jakaisin joulukalenterin loput suklaat molempien lasten kesken ja ostaisin pojalleni uuden. Sitten tähdentäisin sitä, että uutta kalenteria ei enää tule, jos hiiri napostelee tyhjäksi tämänkin kalenterin.
Ostaisin, mutta sanoisin samalla, että jos syöt suklaat, uutta kalenteria ei tule.
Ostaisin 2 uutta kalenteria, molemmat pojalle. Siskolle sanoisin, että jos olisit sinäkin syönyt suklaasi, saisit uudet kalenterit. Virheistään lapsi oppii.
Onhan siellä vielä 14 jäljellä, lapsi saa nyt katua 10 aamua ja sitten voi siskon kanssa yhdessä ottaa suklaat kalenterista.
Itse en ostaisi uutta kalenteria, meillä 8v kalenterissa on vielä muovit päällä.
Vierailija kirjoitti:
Todellakin ostaisin. En ymmärrä ollenkaan teitä, jotka peukutatte vastauksia "älä osta, oppiipa tuosta". Kyseessä on pieni lapsi, jonka on tehnyt mieli suklaata. Ennemminkin jakaisin joulukalenterin loput suklaat molempien lasten kesken ja ostaisin pojalleni uuden. Sitten tähdentäisin sitä, että uutta kalenteria ei enää tule, jos hiiri napostelee tyhjäksi tämänkin kalenterin.
Jatkan vielä, että tuon ikäinen toimii vielä ajattelemattomuuttaan. Se ratkaisu, minkä Ap nyt tekee tai te muut tekisitte vastaavassa tilanteessa, muokkaa pitkään lapsen ajatusmaailmaa. Minäkin söin aikoinaan puolet joulukalenteristani ja ihan kunnollinen ihminen minusta kasvoi. Mua ymmärrettiin ja sain uuden kalenterin tilalle.
Maailmalla ja palstalla näkee jatkuvasti ihmisiä, joille syy-seuraus-suhde ei ole kehittynyt normaalisti. Haluatko jatkaa tämän kaltaista kehitystä omalle lapsellesi?
Joskus joidenkin asioiden kehittyminen on pienestä kiinni. En ostaisi uutta.
Vähän epäreilua siskolle, joka on siis toiminut ns. sääntöjen mukaan ja odottanut, jos pikkuveli vain saa uuden kalenterin
No en ostaisi. 10 ekaa päivää saa vähän miettiä ja loput 2 viikkoa saa taas suklaata, jouluna varmaan sitten vielä enemmän. Ei tarvitse mitenkään naamaan hieroa tätä mokaa, mutta 7-vuotiaalle voi jo vallan hyvin opettaa vähän kantapään kauttakin, etenkin kun on verrattain pieni juttu kyseessä.
Joko molemmille toinen kalenteri tai ei kummallekaan.
En ostaisi, koska niin menisi oppi perille kantapään kautta.
En ostaisi, koska kyllä tuon ikäiselle voi opettaa jo syy-seuraus-suhteita, kyseessä ei ole mikään 3-vuotias, jolla ei ole kunnollista impulssikontrollia. Eikä poika joudu edes olemaan koko joulukuuta ilman kalenterisuklaata, kunhan ei vedä loppuja naamaansa ennenaikaisesti.
Tytölle syötäväksi loput pojan kalenterista ja pojalle uusi halpisversio. Asianmukaisen saarnan kera.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No itse en kyllä ostaisi, korkeintaan saisi kuvakalenterista aukaista niinä päivinä luukut. 7-vuotias on jo kyllin vanha ymmärtääkseen mitä tekee. Enkä tarkoita olla tunteeton, mutta näin lapsi oppii. Ei se lapsi traumoja saa :) Oppiipahan ettei seuraavaa ehkä aloita syömään liian ajoissa.
Ei saa traumoja, itse en vain harrasta mitään periaatepaasausta joka ainoasta pikkuasiasta. Ei lapsi kieroon kasva vaikka saisi vähän ymmärrystäkin.
Enkä ole mikään pään silittelijä.
Sama juttu. Lapset ovat impulsiivisia. Itsekin availin pentuna luukkuja ja kyllä isi niillä kerroilla osti uuden. Ihan tavallinen työssäkäyvä perheenäiti minusta tuli
Ainahan ne on syöty etukäteen. Tottakai ostaisin, ei mitään väliä. Niinhän sitä itsekin söi lapsena. Mulla ei onneksi ollut sellaisia pikkutarkkoja vanhempia jotka olisivat nipottaneet merkityksettömistä asioista.
Pienenä se joulukalenterin ilo tuli juuri siitä, että se vaati vähän itsekuria ja omia valintoja. Veljen kanssa joka päivä kysyttiin toisiltamme että ollaanko syöty ylimääräisiä luukkuja, ja jos toinen oli niin hyvällä mielellä vähän piikiteltiin toiselle. Niinä päivinä joina toisella ei ollut suklaata, voitiin leikkimielellä tulla pyytämään toisen kalenterista suklaata. Toinen sitten vähän lällätteli että hahaa, minullapa vielä on, oma vikasi.
Olisi ollut typerää jos äiti olisi tuonut uuden kalenterin ettei vaan tule paha mieli. Ei se paha mieli mitään maailmaa mullistavaa ole, pientä normaalia harmitusta kun tuli jo suklaa syötyä. Lapsella kuuluu olla tuollaisiakin kokemuksia, vanhempi tekee karhunpalveluksen jos tuollaisilta yrittää suojella.
Ne kuution malliset oli 90-luvulla tosi pahan makuisia, jäi jälki maku suuhun, vihasin niitä kalentereita.