Kun taapero riehuu ¿ miten viisas kasvattaja toimii?

Meidän 1v3kk taaperomme on alkanut riehumaan väsyneenä. Läpsii, nipistelee, heittelee kamoja vanhempiaan päin. Lapsi pitäisi siis saada ymmärtämään, että toisia sattuu ja että näin ei saa tehdä. (Eri asia on kuinka iltavilli ylipäätään taltutetaan) Toistaiseksi ollaan tehty niin, että on otettu lapsi tiukasti syliin, ja silmiin katsoen hyvin vakavalla naamalla selitetty, että ei saa läpsiä tms. koska äitiä/isää sattuu. Tiedän kyllä, että perillemeno vaatii toistoa toistoa toistoa toistoa sekä johdonmukaisuutta. Olo on kuitenkin välillä aika neuvoton, kun kaikki kiellot tuntuvat kaikuvan kuuroille korville.



Se mitä tällä avauksella ajan takaa, on näkemyksiä ja vinkkejä siihen, miten sopeuttaa kiellot ja rankaiseminen lapsen ikään ja kehitysvaiheeseen. Että voisi tuntea olevansa johdonmukainen ja viisas kasvattaja¿ Vai voiko sellaista olotilaa ollakaan? :) Koska lapsi ei vielä osaa puhua, ollaan mietitty mm. että kuinka paljon taapero ylipäätään ymmärtää asioiden syistä ja seurauksista, ettei aliarvioida eikä toisaalta yliarvioida lapsen käsityskykyä kieltojen ja rankaisujen suhteen. Lisäksi olisi hyvä, jos meillä vanhemmilla olisi jossain määrin selkeä näkemys siitä, millaisen jatkumon meidän käyttämämme keinot muodostavat. Siis että rankaisemisessakin pysyisimme johdonmukaisina lapsen kasvaessa, esimerkiksi että milloin on aika siirtyä kieltämisestä ja pois viemisestä vaikkapa jäähyn käyttöön tms.