Mitä tehdä kun pikku pianisti ei keskity tuntiin?

Jotain riehakasta ja liikunnallista ennen tuntia, että saa energiaa puretuksi?

Hyvin nukkunut, hiljattain ruokaa saanut, mukavat fiilikset kuuntelemalla yhdessä msiikkia ennen pianotuntia?

Vaaditkohan nyt liikaa pikkupianistilta? Vai onko tunnin sisällössä jotain vikaa? Mielikuvitusta peliin, ettei pelkkiä Czernyn etydejä paukuteta. Tai sitten piano ei ole hänen soittimensa tai lajinsa ollenkaan. Onko vain vanhemman valitsema harrastus?

Ensi vuonna sitten uudestaan.

Lopeta ne pianotunnit jos ei kerran maistu. Hittoako sitä kannattaa päätä hakata seinään. Ne voi aloittaa uudestaan jos kakaralle tulee tulenpolttava kutsumus palata musiikin pariin.

Syitä voi olla useitakin. Voi olla, että vuosi tai pari kotona kasvamassa ratkaisee ongelman. Minkä ikäinen pikkupianisti? Ja minkä pituinen tunti?

Tai sitten voi olla, että opettajan ja oppilaan kemiat eivät kohtaa. Kaikki opettajat eivät ole hyviä pienten lasten kanssa. Tällöin paras ratkaisu on opettajan vaihto.

Oma lapseni aloitti musiikkiopistossa kuusivuotiaana. Hän oli siihen aikaan hyvin kiinnostunut soittamisesta mutta tavattoman energinen. Hänen erinomainen opettajansa huomasi, että lapsi jaksoi keskittyä niin kauan kuin sai soittaa. Eli puhuminen tunneilla minimoitiin ja kaikki opetus tapahtui yhdessä soittamalla.

Oletko vanhempi vai soitonopettaja? Lasta ei saa pakottaa harrastamaan jotain sellaista, josta hän ei ole kiinnostunut. Jos vanhemman oma unelma oli olla pianonsoittaja, niin vanhempi menee itse pianotunneille.

Pikkupianisti ei halua toteuttaa äitinsä mennyttä unelmaa.

Kutsu vanha kunnon koivuniemen herra kylään.

Vierailija kirjoitti:

Pikkupianisti ei halua toteuttaa äitinsä mennyttä unelmaa.

Miksi ajattelet että kyseessä on äidin unelma? Miksei isän? Tai todennäköisimmin lapsen itsensä.

Kylttyrelli äitini maksoi seitsemän vuotta yksityiset pianotuntini, muttei halunnut maksaa jalkapalloa tai karatea. Opin seitsemässä vuodessa soittamaan Ukkonooasta Fyr Eliseen. Arvatkaas, kummanko osasin pari vuotta tuntien lopettamisen jälkeen? Puhumattakaan tästä päivästä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pikkupianisti ei halua toteuttaa äitinsä mennyttä unelmaa.

Miksi ajattelet että kyseessä on äidin unelma? Miksei isän? Tai todennäköisimmin lapsen itsensä.

Jos se olisi oma unelma, silloin sitä kohden ponnisteltaisiin intohimoisesti.

Jos lapsella ei ole todettu tarkkaavaisuudessa häiriöitä, niin hän kyllä jaksaa keskittyä tuntiin jos on aidosti asiasta kiinnostunut.

Musikantti kirjoitti:

Kylttyrelli äitini maksoi seitsemän vuotta yksityiset pianotuntini, muttei halunnut maksaa jalkapalloa tai karatea. Opin seitsemässä vuodessa soittamaan Ukkonooasta Fyr Eliseen. Arvatkaas, kummanko osasin pari vuotta tuntien lopettamisen jälkeen? Puhumattakaan tästä päivästä?

Kai maksat karaten ja jalkapallon nyt itsellesi?

Eikös vaan? kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pikkupianisti ei halua toteuttaa äitinsä mennyttä unelmaa.

Miksi ajattelet että kyseessä on äidin unelma? Miksei isän? Tai todennäköisimmin lapsen itsensä.

Jos se olisi oma unelma, silloin sitä kohden ponnisteltaisiin intohimoisesti.

Kyllähän lapsi voikin ponnistella intohimoisesti, mutta silti ei keskittymiskyky riitä, syystä tai toisesta.

Minun soittourani katkaisi opeteltavat kappaleet. Sitä kirjaa mentiin kuin raamattua läpi. Opeteltavat kappaleet olivat pitkäveteisiä ja liian helppoja. Olisin tarvinnut välillä haastavampia kappaleita opeteltavaksi. Kaksi kertaa kuuden vuoden aikana otettiin työn alle kappale joka ei ollut siinä oppikirjassa.

Eli vika voi olla opettajassa tai sitten "opetussuunnitelmassa". Kävin ihan vain yksityisellä. Siinä ongelma?

Vierailija kirjoitti:

Jos lapsella ei ole todettu tarkkaavaisuudessa häiriöitä, niin hän kyllä jaksaa keskittyä tuntiin jos on aidosti asiasta kiinnostunut.

Jos puhutaan alle kouluikäisistä lapsista, ei niin pieniltä yleensä vielä diagnosoida tarkkaavaisuushäiriötä, koska pienet lapset ovat käveleviä tarkkaavaisuushäiriöitä. Siksi monet opistot eivät edes ota kauhean pieniä soittajia.

Vierailija kirjoitti:

Minun soittourani katkaisi opeteltavat kappaleet. Sitä kirjaa mentiin kuin raamattua läpi. Opeteltavat kappaleet olivat pitkäveteisiä ja liian helppoja. Olisin tarvinnut välillä haastavampia kappaleita opeteltavaksi. Kaksi kertaa kuuden vuoden aikana otettiin työn alle kappale joka ei ollut siinä oppikirjassa.

Eli vika voi olla opettajassa tai sitten "opetussuunnitelmassa". Kävin ihan vain yksityisellä. Siinä ongelma?

Tekniikka pitää olla kunnossa ennen kuin voi siirtyä vaativampiin kappaleisiin. Minustakin välillä tuntui, että kappaleet sinänsä olivat liian helppoja. Opettajani oli kuitenkin vaativa, ja löysi aina parantamisen varaa tulkinnassa, rytmissä, tekniikassa jne. Nyt kiitän häntä siitä.

Liian suuret vaatimukset, ehkä vielä liian pieni pianisti, liian pitkä harjoitusaika. Kiinnostaako se aidosti vai onko pakotettua. Ehkä joku muu kiinnostaa häntä. Lapsi haluaa leikkiä ja liikkua, ei ajattele kuin aikuinen.

Vierailija kirjoitti:

Musikantti kirjoitti:

Kylttyrelli äitini maksoi seitsemän vuotta yksityiset pianotuntini, muttei halunnut maksaa jalkapalloa tai karatea. Opin seitsemässä vuodessa soittamaan Ukkonooasta Fyr Eliseen. Arvatkaas, kummanko osasin pari vuotta tuntien lopettamisen jälkeen? Puhumattakaan tästä päivästä?

Kai maksat karaten ja jalkapallon nyt itsellesi?

Onko kysymysesi jotenkin relevantti? Maksatko sinä barbit nykyisin itsellesi?

Vierailija kirjoitti:

Eikös vaan? kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pikkupianisti ei halua toteuttaa äitinsä mennyttä unelmaa.

Miksi ajattelet että kyseessä on äidin unelma? Miksei isän? Tai todennäköisimmin lapsen itsensä.

Jos se olisi oma unelma, silloin sitä kohden ponnisteltaisiin intohimoisesti.

Kyllähän lapsi voikin ponnistella intohimoisesti, mutta silti ei keskittymiskyky riitä, syystä tai toisesta.

Totta tuokin, mutta silloin musisointi rumpujen soittoa lukuun ottamatta on harvoin oikea harrastusvalinta.