Tiedättekö sen tunteen, kun

Olette täysin yksin se "tunnelman luoja", sisustaja, ruokien suunnittelija ja tekijä, koristaja, siivouksen perään miettijä jne.jne mm joulun suhteen?
Minä tiedän ja nyt on sellainen henkinen Mount Everest kavuttavana jotta saan kaiken toteutettua, että sitä ei uskoisikaan. Syöttää ihan silmittömän paljon olla se, ainoa se, taas kerran. Se ei paljoa lämmitä, että perhe sitten kyllä nauttii siitä kaikesta, valoista, ruoista, koristeista, puhtaudestakin varmaan, saatana kun ei edes petivaatteita kykene vaihtamaan oma-aloitteisesti.
Miestä ei hetkauta mikään, syö ja makaa, tekee töitään ja älyähkyilee, käy harrastuksessaan, ei tajua miten minua tympii olla se organisoida, suunnittelija ja pääsääntöisesti myös tekijä.
VÄSYTTÄÄ.