Lue keskustelun säännöt.
Mies ei tee kotona enää MITÄÄN - mistä asenteen muutos?
02.04.2014 |
Ei laita edes likastamiaan astioita tiskikoneeseen. Suttasi kavereiden kanssa pöydän sipseillä ja muulla rasvalla, ei siivoa. Tuo kurat eteiseen, ei viitsi pyyhkiä jalkojaan ulkona.
Koska asunto on mun, niin hänen ei kuulemma tarvi tehdä mitään.
Olemme naimisissa ja meillä on avioehto. Halusin sen, koska mulla on velaton koti ja miehellä ei mitään kiinteää omaisuutta. Vaihtoehtona mies olisi voinut ostaa tästä asunnosta puolet minulta, mutta ei suostunut - hän ei kuulemma maksa minulle mitään.
Mistä tällainen asenteen muutos? Miehestä on muutenkin tullut viime viikkoina kylmä ja etäinen. Ei suostunut edes vesimittaria lukemaan. Ei vaihtamaan kattoon lamppua.
Onko sillä joku toinen? Jos on, miksei sitten rehellisesti vaan lähde.
Kommentit (53)
[quote author="Vierailija" time="02.04.2014 klo 11:29"]
Onko mies suoraan ehdottanut, että avioliiton myötä asunnon omistajuus pitäisi puolittaa tms.? Miten asumisen juoksevat kulut ositetaan? Näihin kysymyksiin vastaaminen antaisi osviittaa siitä, kuinka paljon mies on naimisiin mentyään odottanut "siivellä elämistä".
[/quote]
Mies oletti, että ei tule avioehtoa. Vaikka olen koko suhteemme ajan sanonut, että haluan avioehdon. Mies kyllä laittoi nimen paperiin, kun tajusi, että sitten ei tule avioliittoakaan.
Avioliiton solmimisen jälkeen mies kyllä mekkaloi siitä, että mikä into hänen esim. autella vanhempieni mökillä, kun se ei koskaan tule olemaan HÄNEN. Sanoin, ettei tarvitse autella. Jos nyt vähän jotain seinää maalaa, en ymmärrä, miksi sen pitäisi oikeuttaa mökin olemaan joskus HÄNEN. Eihän se välttämättä tule olemaan minunkaan - vanhempanihan saattavat päättää vaikka myydä koko paikan.
Maksamme kumpikin yhteiselle tilille tietyn summan kuukaudessa, samansuuruisen. Siitä maksetaan vastike, vesi, sähkö, ruoat, muut yhteiset kulut. Raha ei oikein riitä, siitä on ollut riitaa. Osasyy, miksi ei riitä, on se, että mies ostelee massoittain limonadia, jäätelöä pakkaseen. jne - kevyesti vetäisee litran jäätelöä illassa.
Jos ehdotan, että ostettaisiin esim. uudet verhot puoliksi, mies saa kamalan raivarin. Miksi HÄNEN pitäisi ostaa verhoja MINUN asuntooni. Samalla kuitenkin marisee niistä verhoista yms., mitä olen jo ennen liittoa kotiini hankkinut, ettei tykkää.
Ongelma on se, että miehen perheellä ei ole mitään. Molemmat vanhemmat ihan pa. Minun suvussani taas ollaan oltu ahkeria ja työteliäitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mies kuulostaa kyllä ihan idiootilta, anteeksi vain. Kauhea valittaja. Itse pelkäisin tuollaista ihmistä enkä kauaa katselisi nurkissa. :(
Musta kyllä kuulostaa siltä, että mies kiukuttelee ja ärsyttää, koska haluaa että sinä annat periksi ja purat avioehdon! Ihan oikeesti, toihan kuulostaa ihan pikkulapselta: jos sä et tee niinukuin mä haluan, niin mä heitän tän lelun lattialle ja sären sen. Mies odottaa, että sä haluat takaisin sen ihanan miehen, purat sen avioehdon ja sanot miehelle että kaikki on yhteistä. Siksi se marisee, että kun kaikki on vaan sun. Ja sit se voi erota ja ottaa puolet asunnosta. Ja se on tahallaan niin myöhään toimistolla, että sä alkaisit epäillä että sillä on toinen, ja kiireesti laittasit kaiken yhteiseksi ettei se vaan jättäis sua. Nyt oikeesti, sano sille, että jos tuo kiukuttelu ei lopu, niin parempi sitten että erotaan. Laita se miettimään! Se on hienoa, että sulla on oma asunto, älä missään nimessä luovu siitä, kun toinen ei ole tehny mitään sen eteen!
[quote author="Vierailija" time="02.04.2014 klo 11:50"]
Mies kuulostaa kyllä ihan idiootilta, anteeksi vain. Kauhea valittaja. Itse pelkäisin tuollaista ihmistä enkä kauaa katselisi nurkissa. :(
[/quote]
Niin. Olen kyllä todella kyllästynyt tähän. Käytiin katsomassa verhokankaita. Kaupasta poistuessamme sanoin, että jos otetaan kangas A, niin se olisi 100 euroa kummaltakin, jos kangas B niin 80 euroa. Ihan neutraalisti ääneen pohdiskelin, kun ynnäilin kankaan ja ompelun hintaa. Mies veti tästä pultit, että miten voin sanoa noin.
Mies ei osta mitään järkevää. Rahansa käyttää merkkivaatteisiin, kalliisiin kelloihin, kenkiin ja aurinkolaseihin. En ymmärrä, mihin ihminen tarvii kahdeksat 200 euron aurinkolasit...
[quote author="Vierailija" time="02.04.2014 klo 11:52"]
Musta kyllä kuulostaa siltä, että mies kiukuttelee ja ärsyttää, koska haluaa että sinä annat periksi ja purat avioehdon! Ihan oikeesti, toihan kuulostaa ihan pikkulapselta: jos sä et tee niinukuin mä haluan, niin mä heitän tän lelun lattialle ja sären sen. Mies odottaa, että sä haluat takaisin sen ihanan miehen, purat sen avioehdon ja sanot miehelle että kaikki on yhteistä. Siksi se marisee, että kun kaikki on vaan sun. Ja sit se voi erota ja ottaa puolet asunnosta. Ja se on tahallaan niin myöhään toimistolla, että sä alkaisit epäillä että sillä on toinen, ja kiireesti laittasit kaiken yhteiseksi ettei se vaan jättäis sua. Nyt oikeesti, sano sille, että jos tuo kiukuttelu ei lopu, niin parempi sitten että erotaan. Laita se miettimään! Se on hienoa, että sulla on oma asunto, älä missään nimessä luovu siitä, kun toinen ei ole tehny mitään sen eteen!
[/quote]
Kiitos. Nuo on kyllä viisaita sanoja.
Miestä kismittää myös, että mulla on oma auto. Miehelläkin on uusi auto, mutta se on firman, ei oma. Silti pitäisi saada mennä hänen omiin menoihin mun autolla. En uskalla enää antaa, koska aiemman autoni lainasin kerran hänelle. Meni 20 minuuttia ja poliisi soitti, että onko tällä miehellä lupa ajaa autoani vai onko se varastettu. Mies oli törkeästi kaahaten ohittanut jonkun ihmisen keskikaupungilla risteysalueella ja aiheuttanut kolarin - autoni joutui kunnostettavaksi.
Mies kiukuttelee siitäkin, kun en antanut autoani hänelle nyt työmatkalle. En ymmärrä, miksi olisi pitänyt saada mun auto eikä firman auto olisi kelvannut - herää ajatus, pitääkö saada leuhkia jolle kulle, että on mulla kuule TÄLLAINENKIN auto....?
Ehdotin, että sekin auto olisi ostettu puoliksi. Ei kelvannut ehdotus miehelle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta asenne-sana oli sinulta ihan oikea valinta otsakkeeseen. Tavallaan ymmärrän miehen harmistusta siitä, että omistajuus jakaantuu perheessänne noin epätasaisesti; se voi olla miehelle miehenä kova pala ja vaatii sinulta diplomatiaa ja minun-sanan välttämistä. Mutta siis asenteesta: miehen pitäisi myös ymmärtää, mikä etu se on hänelle, että hän välttää vuokrat ja lainanlyhennykset (hänhän pystyisi koko ajan vaikka säästämään vastaavan summan tai tosiaan ostamaan itselleen osaa nykyisestä asunnostanne - mitä sillä väliä, jos maksun saajana olisit sinä, eikö se olisi parempikin kuin pankki, ja siinähän hän koko ajan keräisi itselleen omaa) ja saa käyttää kesämökkiä. Kesämökin kunnostus voisi olla vain pieni vastine siitä, ettei mökkiäkään tarvitse vuokrata vierailta.
Jätskin vetäminen tuossa määrin saattaa puhua masennuksen puolesta. Taas palaan itsetunnon kolaus -teemaan...
Avointa keskustelua kaivataan!
Otan osaa! Mä onnistuin myös lyömään hynttyyt yhteet Dr Jekyll - Mr Hyden kanssa. Seurusteluaikana hoiti kotia, lenkkeili mun kanssa, laittoi ruokaa ja oli unelmamies. Mut kun päästiin saman katon alle, niin kaikki loppui. Jätkä istui illat tuijottaen telkkaria käsi housuissa. Jos pyysin, että esim. imuroisi, niin vastas ettei huvita. Sama lenkkeilyn kanssa. En siis ollut uskoa, luulin alkuun että pelleilee. Ei maksanut mitään asumisesta eikä ruuasta, mun piti ostaa sille tupakat ja välillä pummas bensarahaa. Ja oli ihan hyväpalkkaisessa työssä, tienas varmaan enemmän ku minä. Onneksi asunto oli mun, lemppasin sen pihalle katseltuani vuoden verran sitä touhua. Kaiken tän lisäksi harrasti seksichatteja ym.
Hyi hitto, vieläkin menee kylmät väreet kun muistan sen. Olinpa tyhmä minäkin, mutta kun haluaa uskoa toisesta hyvää niin ei meinaa millään silmät aueta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja oikeasti sinä et edes harkitse eroavasi tämmöisestä moukasta? Luepa koko ketju ja erityisesti omat viestisi. Jos kyseessä olisi joku muu, mitä miettisit ja mitä neuvoisit?
Mikä tässä miehessä on se, miksi olet hänen kanssaan?
Onko miehellä täysi autoetu? Itselläni kun oli, ajoimme kyllä perheen menot lähtökohtaisesti firman autolla, koska bensat ei maksaneet mitään ylimääräistä. Mutta jos mies maksaa työsuhdeauton bensoista, ymmärrän halun käyttää sinun autoa - ehkä - hieman paremmin, mutta ehkä juuri samoin kuin sinäkin = näyttämisenhaluna. Jos hän käyttää sinun autoa, osallistuuko hän bensakuluihin? Sehän olisi kohtuullista.
Tämä on hyvä osoitus siitä, kuinka aviopuolison valinnassa samat arvot ja elämäntyylit, varallisuus, ikä jne. saattavat nousta kynnyskysymyksiksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="02.04.2014 klo 11:01"]
[quote author="Vierailija" time="02.04.2014 klo 10:56"]
Yksi ainoa kommentti sinulle ap: JSSAP
[/quote]
Niin siis mitä?
[/quote]
Jätä Se Sika Ansaitset Parempaa. Hyvä vinkki sulle ap.
rakastatko sinä sitä? rakastaako hän sinua? oikeasti? mieti oletko lähimmäisriippuvainen kun roikotat itseäsi tuollaisessa.
ei tuo voi olla rakkautta.
rakkautta on se että ajattelee, huomioi toista, helpottaa hänen oloa, kunniottaa ja on tukena. onko teillä näin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuo, etteivät ehdotuksesi yhteisestä tekemisestä kelpaa ja että miehesi on myöhään 'toimistolla' kyllä kuulostaa ihan klassisesti toiselta naiselta.
Onko mies suoraan ehdottanut, että avioliiton myötä asunnon omistajuus pitäisi puolittaa tms.? Miten asumisen juoksevat kulut ositetaan? Näihin kysymyksiin vastaaminen antaisi osviittaa siitä, kuinka paljon mies on naimisiin mentyään odottanut "siivellä elämistä".