Millainen on itsenäinen nainen?
Eivät tarvitse elämässä muiden apua.
Tulevat toimeen omillaan.
Ovat kaikella tavalla päteviä ja uniikkeja.
Ja miehiä jotenkin halveksitaan.
He eivät ymmärrä näitä naisille tärkeitä juttuja.
ja jos sellaista joku nyt kaipaa, niin pitää olla....ja pitää olla....ja pitää olla....ja pitää olla.
Ja lapsista, no, ne ovat kivoja olentoja, ehkä ei kuitenkaan itselle, ei tässä elämänvaiheessa....ehkä joskus sitten myöhemmin, kun ei ole muuta tekemistä.
Ja vaivaa ei heistä saisi olla, eivätkä he saisi mitenkään rajoittaa "mun omia menoja."
Tärkeintä on "mun" identiteetti ja sen kehitys, että "saan toteuttaa tässä elämässä itseäni."
Kommentit (10)
Erikoinen näkemys. Olen aika itsenäinen nainen, koska olen aina yksikseni elänyt ja pärjäillyt. Mutta en minä mitenkään miehiä halvekis tai vihaa, olen vain liian erakkoluonne haluamaan sellaista oman kattoni alle. Sama koskee lapsia, en epäsosiaalisena ihmisenä ole sellaisia halunnut.
Mistään omien menojen rajoittamisesta ei ole kyse, olen täysi kotihiiri joka en käy kuin töissä ja kaupassa kodin lisäksi...
Höpsistä, tuollainen en ole, olen kahden jo aikuistuneen lapsen ex-yhteishuoltaja, minulla ei ole mitään miehiä vastaan, mutta minulla ei ole mitään tarvetta ryhtyä kenenkään miehen aikuiseksi kasvattajaksi, palvelijaksi, palveltavaksi, sen sijaan olen monenkin miehen ystävä ja toivottavasti joskus vielä jonkun rakas, jonka kanssa voin jakaa vapaa-aikaa.
Tule toimeen omillani taloudellisesti, osaan viedä auton yms tarvittaessa huoltoon, osaan pyytää apua silloin kuin tarvitsen, silloin kun tarvitsen henkistä tukea, apua uuden mekon valintaan, remonttiapua yms.
Osaan kyllä tehdä isojakin päätöksiä ihan itsenäisesti, en kaipaa ketään päätöksen teko apuun vaikka neuvoja päätökseni tueksi voinkin pyytää.
Kun alkaa rekkamiehen morsiameks, on PAKKO olla itsenäinen luonne...
Sulakkeet, tiski-japesukoneen korjaukset, kaikki täytyy opetella, ellei halua olla viikkoa pimeässä paskasten vaatteiden ja tiskien keskellä...
[quote author="Vierailija" time="02.04.2014 klo 00:26"]
Eivät tarvitse elämässä muiden apua.
Tulevat toimeen omillaan.
Ovat kaikella tavalla päteviä ja uniikkeja.
[\quote]
joo, check, pitää paikkansa. Tosin vaikka mä en tarvitsee muiden apua, ja tiedänselviåväni ilmankin, mulla on ihmisiä, jotka haluavat auttaa minua ja joita minä haluan auttaa.
[quote author="Vierailija" time="02.04.2014 klo 00:26"]
Ja miehiä jotenkin halveksitaan.
He eivät ymmärrä näitä naisille tärkeitä juttuja.
ja jos sellaista joku nyt kaipaa, niin pitää olla....ja pitää olla....ja pitää olla....ja pitää olla.
[\quote]
En halveksi ketään sukupuolenperusteella, mutta os ap sitten miest tai nainen, kirjoitus ei ole lisännyt kunnioitustani häntä kohtaan. Kunnioitan kaikkia ihmisinä, mutta siitä ylöspäin se pitää ansaita. Oma mieheni on onneksi varsin erinomainen, voi kunnioittaa häntä vertaisenani.
[quote author="Vierailija" time="02.04.2014 klo 00:26"]
Ja lapsista, no, ne ovat kivoja olentoja, ehkä ei kuitenkaan itselle, ei tässä elämänvaiheessa....ehkä joskus sitten myöhemmin, kun ei ole muuta tekemistä.
Ja vaivaa ei heistä saisi olla, eivätkä he saisi mitenkään rajoittaa "mun omia menoja."
[\quote]
En erityiseti pidä lapsista, varsinkaan muiden lapsista. Omaani rakastan, hän on ollut osa elämänvaihettani 17 vuotta.
[quote author="Vierailija" time="02.04.2014 klo 00:26"]
Tärkeintä on "mun" identiteetti ja sen kehitys, että "saan toteuttaa tässä elämässä itseäni."
[/quote]
Niin onkin. Muuten elämän ainoaksi tarkoitukseksij öisi sen biologinen jatkuminen ja siitä sinänsä ei kenellekään paljon iloa ole.
Täysin itsenäistä ihmistä on kyllä vaikea kuvitella. Kyllä kaikki periaatteessa tarvitsevat toisia, jos ei muuten niin elämän alku- ja lopputaipaleella sekä vaikkapa sairastuessa. Tietysti rahalla saa ostettua monenlaista palvelua, mutta no joo, ei tässä kannattane ryhtyä kovin filosofisesti tätä pohtimaan. Mielestäni itsenäinen ihminen on sellainen, joka pärjää kohtuullisesti omillaan, niin ettei hänen ole PAKKO ripustautua keneenkään, ei henkisen, fyysisen tai materiaalisen tarpeen vuoksi. Parisuhteessakin on hyvä olla sen verran itsenäisyyttä, ettei menetä toimintakykyään, jos toinen ei olekaan koko ajan saatavilla. Minä käsitän itsenäisyyden vain ja pelkästään hyvänä piirteenä niin miehessä kuin naisessakin. Tuollainen, mitä ap tuolla kuvaili, ei mielestäni ole itsenäisyyttä, vaan jotain muuta, lähinnä itsekeskeisyyttä.
Sinä kenen mielestä nainen ei saa olla itsenäin tuletko korjaamaan tekniset laitteet, tekemään kaikki "miesten" työt" jokaiselle naiselle jolla ei ole lähipiirissä avuliasta miestä? Elämä menee niin, että ei ne työt tule itsestään tehdyksi, naisen on opeteltava ja tehtävä sillä harvassa ne miehet on jotka ritarillisesti apua tarjoavat. Ja jos apua pyttää niin siitäkin valitetaan.
Jokainen tarvitsee joskus muiden apua.
Pidän itseäni itsenäisenä naisena, mutta en ole kaikilla tavoilla pätevä, en halveksi miehiä enkä halua lapsia koskaan.
Ei noin!
Olen joutunut rupeamaan itsenäiseksi naiseksi, joka vaihtaa itse sulakkeet ja poraa reiät, paikkaa pyöränkumit ja korjaa rikkimenneet lelut ihan vain siksi ettei kukaan ole halunnut alkaa kanssani tätä matkaa kulkemaan.
Mielelläni ottaisin jonkun, mutta taidan olla jo liian itsenäinen kelvatakseni kenellekään, jos kelpasin ensinkään!