Onko muita joilla ei ole ystäviä tai kukaan sukulainen ei ole yhteydessä?

Mikset itse pidä yhteyttä sukulaisiin?

Ihmiset tulee kylään kun niitä pyydetään ja tarjotaan herkkuja:)

Olen kyllä pyytänyt käymään harva se kerta esim serkkuja mutta ei ole näkynyt. Ap

Olen iloinen, ettei hullu sukuni pidä minuun mitään yhteyttä! Mies ja lapsi riittää toistaiseksi.

Koen olevani yksinäinen koska ei mitään turvaverkkoa ole. Ap

Minulla sama tilanne, mutta en kaipaakaan muunlaista, ainakaan toistaiseksi. 

Vierailija kirjoitti:

Koen olevani yksinäinen koska ei mitään turvaverkkoa ole. Ap

Sukulaiset eivät välttämättä ole turvaverkko eli jos eivät nytkään käy niin eivät auttaisi hädän tullenkaan. 

Turvaverkon voi luoda. Ei sitä kaikilla muillakaan ole.

Mun kaveri on kyllä väleissä vanhempiinsa ja voi kyläillä heillä, mutta ei jättäisi lasta heille hoitoon. Sukulaiset eivät siis muodosta turvaverkkoa, ovat vain olemassa.

Vanhempien sijaan kaverilla on turvaverkkona minut. Eikä hänellä minuakaan olisi, ellei hän olisi niin sinnikkäästi takertunut minuun.

Joka päivä sama ruikutus. Ettekö koskaan kyllästy itseenne?

Ei ole miestä. Lapsi asuu omillaan . Ihan yksin asustelen ja viimeksi puhunut elävän ihmisen kanssa lähes viikko sitten.

Ei ole mitään turvaverkkoa eikä ystäviä. Kumppani löytyy mutta jos eroaisimme olisin kyllä totaalisen yksin. Lapsia ei ole joten siltä osin ei hätää. Mutta en ruikuta, näillä mennään ja tähän on tottunut.

On muitakin. Esim minä. Mulla toinen vanhempi on hirviönarsisti, lapsenhakkaaja, ja vielä aikuisena olen saanut tukkapöllyä ja luunappia! Kun viimein sain rohkeutta katkaista välit niin tämä narsisti vei koko suvun. Kielsi toista vanhempaa (normaalia) pitämään mitään yhteyttä minuun. Valehteli suvulle minusta kaikenlaista, mm että olen huumeidenkäyttäjä (koskaan en ole edes kokillut! Työssäkäyvä kiltti perheenäiti olen). Koko suku meni narsistin valheisiin mukaan. Mun puolelta ei ole siis ketään.

Miehen suku on etäistä ja asuu kaukana ja miehen vanhemmat on juoppoja, tehneet niin monta oharia että ei niitä voi tavata. Ehkä kerta kolmeen vuoteen soittavat lyhen puhelun.

Olen töiden takia joutunut muuttamaan pari kertaa ja viimeisin muutto oli sellainen että vanhalle paikkakunnalle jäi kaverit ja uudesta kaupungista en löytänyt ketään. Sentään ne pari kaveria 400km päässä on ja heitä tapaan pari kertaa vuodessa.

Yksinäistä on. Eniten harmittaa oma suku josta oikeasti tykkäsin.

Turvaverkkoja, mitään tuu kuin vidduilua jos asiat ei mee putkeen.

Minulla ei ole ystäviä eikä sukulaisia. Johtuu pitkälti lapsuudesta, kasvatettu neljän seinän sisällä. Köyhyyttä, alkoholismia ym.

Elän kaksin miehen kanssa, ei lapsia.  On tyydyttävä osaansa.

Vierailija kirjoitti:

On muitakin. Esim minä. Mulla toinen vanhempi on hirviönarsisti, lapsenhakkaaja, ja vielä aikuisena olen saanut tukkapöllyä ja luunappia! Kun viimein sain rohkeutta katkaista välit niin tämä narsisti vei koko suvun. Kielsi toista vanhempaa (normaalia) pitämään mitään yhteyttä minuun. Valehteli suvulle minusta kaikenlaista, mm että olen huumeidenkäyttäjä (koskaan en ole edes kokillut! Työssäkäyvä kiltti perheenäiti olen). Koko suku meni narsistin valheisiin mukaan. Mun puolelta ei ole siis ketään.

Miehen suku on etäistä ja asuu kaukana ja miehen vanhemmat on juoppoja, tehneet niin monta oharia että ei niitä voi tavata. Ehkä kerta kolmeen vuoteen soittavat lyhen puhelun.

Olen töiden takia joutunut muuttamaan pari kertaa ja viimeisin muutto oli sellainen että vanhalle paikkakunnalle jäi kaverit ja uudesta kaupungista en löytänyt ketään. Sentään ne pari kaveria 400km päässä on ja heitä tapaan pari kertaa vuodessa.

Yksinäistä on. Eniten harmittaa oma suku josta oikeasti tykkäsin.

Mikset sano suvulle miten asia oikeasti meni/omaa puoltasi.

Sisarukseni ovat suhtautuneet minuun joko vihamielisesti tai ylikontrolloiden koko ikäni. Vanhempani yrittäneet puuttua asioihin, jopa pilaten elämässäni monia mahdollisuuksia. Miksi? Motiivia en tiedä. Yritän olla erilläni jos mahdollista.

Yritin aikanaan pitää asiallisia välejä mutta kun jätettiin kutsumatta kummini hautajaisiin (en kuulema halunnut tulla) niin vedin herneen nenääni. siis kaukaisiin sukulaisiin oli ollut ihan ok välit, lähisukuun ei.

Minusta on ihanaa olla rauhassa.

Minä.

Jotain 20 vuotta sitten jaksoin pyytää ihmisiä kylään, mutta ei kukaan tullut. Nykyään jo ymmärrän, ettei kukaan tule ympäripyöreällä kutsulla ”tulkaahan joskus käymään” vaan pitää heti lyödä lukkoon joku ajankohta jolloin vieraillaan, muuten se jää. No tajusin tämän liian myöhään. Nyt olen jo niin mökkihöperö etten millään jaksa kestitä ketään enkä halua ketään häiritsemään kotirauhaani.

He ovat siellä, minä täällä. Nouhätä

Mulla ei ole puolisoa eikä lapsiakaan, ja välit sukuun on aikoinaan katkaissut jo vanhempani, eli en ole heitä lukuun ottamatta muita sukulaisia koskaan edes tuntenut. Eikä ole kavereita tai ystäviäkään. Eipä tuo kyllä niin haittaa, nykyään olen niin erakkoluonne etten haluaisikaan ketään ihmisiä elämääni.