Laihana olo ei olekaan sen ihmeellisempää! t. entinen ikiläski

[quote author="Vierailija" time="01.04.2014 klo 18:52"]

[quote author="Vierailija" time="01.04.2014 klo 16:33"][quote author="Vierailija" time="01.04.2014 klo 16:19"]

Sama täällä. Laihdutin parissa vuodessa 76 kilosta 53 kiloon. Laihduttaessani uskoin, että kunhan laihdun, minusta tulee superenerginen, löydän miehen, saan perheen, yksinäisyys loppuu.... Mutta eipä se niin mennytkään. Nyt olen hoikka, mutta edelleen sinkku, ei ole ystäviä, en ole sen energisempi kuin ennen... 

Tosin en minä ENÄÄ ole mitenkään katkera, olen itse asiassa oppinut tykkäämään erakkomaisesta elämästäni :) Mutta sen olisi voinut tehdä ylipainoisenakin, oikeastaan aika turhaa tämä laihtuminen minulle oli.

[/quote] Laihtuminen EI IKINÄ ole turhaa. Terveempi ja kauniinpi on kun on  hoikka. Lihavuus on äärimmäisen vaarallista ja RUMAA.

[/quote]

Niin. Kyllä mun täytyy laihduttajana sanoa, että olen taatusti onnellisempi, kun saavutan tavoitepainoni 62 kg. Koska silloin elän elämäni terveempänä kuin 99 kiloisena. Huomaan muutoksen olossa jo nyt, kun olen laihtunut 12kg.

En uskokaan, että laihempana elän sitten aina pää pilvissä. Mutta taatusti on onnellisempi, kun vaatteet saa tavallisesta vaatekaupasta, verenpaine on normaali, polvet ei satu ja pelastusliivit mahtuu päälle veneessä. Aivan taatusti.

[/quote]

Tismalleen samaa mieltä! Se nyt on vaan faktaa että kyllä elämänlaatu paranee huomattavasti jos saa liikakilot pois. En nyt tarkoita mitään pudotusta 70 kilosta 55 kiloon, joka sekin on hieno ja hyvä pudotus, vaan sieltä kolminumeroisesta sinne normaalin hujakoille. Silloin ero elämänlaadulla on huima, kun sitä ylipainoa on todella ollut kamalasti. Tuossa listasin esimerkkejä Linnamäen laitteista, trampoliiniin, korkokenkiin jne.. voisin jatkaa vaikka miten pitkään tätä listaa. Esimerkiksi tuokin, että pelastusliivit mahtuvat ylle, tyttöjen saunaillassa paikan tarjoama kylpytakki/pyyhe mahtuu päälle eikä jää toinen tissi ja puolet mahasta paljaaksi, myöskään ei tarvitse ottaa kahta kertakäyttöistä peflettiä, riittää se yksi sille kapeammalle ahterille, voit ajaa säärikarvat ilman pää punaisena ähkimistä, samoten jaksat rasvata itsesi suihkun jälkeen hengästymättä, jaksat kävellä portaat ylös, jaksat touhuta lasten kanssa, sydämen rytmihäiriöt loppuu ja on kaiken kaikkiaan paljon terveempi ihminen!

- Se 33 kg laihtunut... ja lihonut :/

Ja en todellakaan voi hyppiä trampoliinilla tai monella muullakaan vastaavan tapaisella härvelillä. Se ei ole mikään mielipidekysymys, tai pään sisäinen rajoitus vaan FAKTA. Painorajoitus...

[quote author="Vierailija" time="01.04.2014 klo 18:37"]

Hmm väittäkääpä mitä väitätte, mutta onhan ihmisten asenteet ylipainoisia kohtaan ihan avoimesti esillä, ihan vaikka tälläkin palstalla. Ei ole siis korvien välissä olevaa kuvitelmaani, että ylipainoisena saan jos en paheksuvia, niin ainakin pitkiä ihmetteleviä katseita kun syön julkisella paikalla jotain hyvin kaloripitoista. Joskus kyllä ihan niitä paheksuviakin. Ihan turha yrittää syöttää, että ylipainoinen itse rajoittaa elämäänsä. Toki siinä mielessä, että pitää itsensä ylipainoisena eikä tee asialle mitään, mutta asenteet on ihmisissä sen verran esillä, että kuka tahansa tulee vuosien myötä varovaisemmaksi tuomaan itseään esille, jos ylipainoa on todella paljon. Lisäksi fyysiset rajoitteet nyt ovat aiva täysin faktisia!

Osa tietysti on luonteeltaan vaan hiljaisempia ja syrjäänvetäytyvämpiä oli hoikka tai lihava. Omalla kohdallani voin sanoa, että olin todella vapautuneesti oma itseni pitkästä aikaa, kun sain ylipainon pois. Se joka kehoitti menemään terapiaan, olet jäljillä, sillä ainahan ylensyöntiin on joku syy. Ei välttämättä vaadi aina terapiaa, mutta joskus sitäkin. Itselläni oli todella köyhä lapsuus, ruokaa hyvin niukasti ja välillä vain leipäjonon homeista känttyä tai mustikoita metsästä. Meille ostettiin myös "tilipäivänä" sitten herkkuja välillä kohtuuttomasti, joten en ole lapsuuden kodistani saanut terveellisiä ruokailutottumuksia mukaani. Lihomiseni alkoikin niihin aikoihin kun muutin 18 vuotiaana mieheni kanssa yhteen ja sain ostaa mitä ruokaa halusin. Söinkin sitä sitten välillä kuin maailmanlopun edellä, kun olin tottunut siihen, että jos ei ensimmäisten joukossa ole syömässä niin pian kaappi on tyhjä ja seuraavaa ruokaa saa odottaa. Nyt, kun olen jo yli kolmenkymmenen voin sanoa, että tuosta syömisestä on tullut vain tapa ja sokerikoukussa ollaan. Kun laihdutin sen 33 kiloa, niin en voinut sietää rasvaista tai sokerista makua suussani ja vannotin että jos joku päivä vielä löydän itseni 33 kg ylipainoisena niin minut voi vetää hirteen. Noh, niinpä siinä vain kävi. Minulta vaati äärettömästi työtä pysyä tavoitepainossani, elämäni oli ihan pelkkää laihduttamista, vaikka olin jo laihtunut! Viikoksikin kun hölläsin niin, että söin kohtuudella, EN YLI, mutta en noudattanut tiukkaa rutiinia, niin tuli jo muutamassa päivässä 2-3 kg painoa. En vain jaksanut sitä, koska olin kuvitellut että kun 1,5 vuotta pudotan painoani, niin jossain vaiheessa alkaa sitten se ylläpito vaihe. Sitä ei koskaan voinut aloittaa. Kliseiseltä kuin kuulostaakin, mutta vatsani toimii todella laiskasti ja osasyyllisenä kilojen takaisin tuppautumiseen täysin normaalilla liikunnallisella elämisellä, pidän huonoa aineenvaihduntaani. KAIKKI imeytyy varmasti mitä suuhuni pistän, kun vatsa toimii sen 2, max 3 krt viikossa. 

En enää peilaa elämäntapaani lapsuuteeni, vaan nyt tästä syömisestä on oikeasti tullut vain tapa. Tiedän että vaatii sen muutaman viikon olla ilman sokeria, niin sitä ei enää kaipaa.. mutta vituttaa myös tietää se, että sille linjalle kun lähden niin se on nollatoleranssi lopun ikää. Ei mikään elämäntapamuutos omalla kohdallani vaan ihan oikeasti ikuinen laihdutuskuuri.

[/quote]

Hyvä nainen! kannattaa katsoa että mitä sinne suuhun pistää, siis oikeasti esimerkiksi kaikille ei viljat sovi (venhä ei ole hyväksi kenellekään, edes täysjyvänä), toisille ei pavut (nyt puhutaan myös kahvista ja kaakaosta) jne. Normaalin vatsan pitäisi toimia lähes päivittäin. Eikä sitä vedenjuontia tule unohtaa.

Ja sun kannattaa miettiä esimerkiksi myös jotain puhdistuskuuria säännöllisin väliajoin :)

[quote author="Vierailija" time="01.04.2014 klo 19:12"]

Ja en todellakaan voi hyppiä trampoliinilla tai monella muullakaan vastaavan tapaisella härvelillä. Se ei ole mikään mielipidekysymys, tai pään sisäinen rajoitus vaan FAKTA. Painorajoitus...

[/quote]

Trampoliineissa painorajoitus on yleensä 100kg, ja on meillä joskus pomppinut trampalla yhtä aikaa kolme reilustiyli 50kg painoista teiniä :D Että kyllä ne kestää

[quote author="Vierailija" time="01.04.2014 klo 19:05"]OT, en ehkä tajunnut, mutta onko ap laihduttanut vai laihtuiko elämämisen myötä?

Silläkin on merkitystä, mutta pään sisällä se onni on, ei kiloissa, hoikkana on suurin osa kuitenkin terveempiä kuin lihavana, ajan kanssa siis.

[/quote]

Vihdoin laihtuessani kunnolla laihduin kuormittavan elämänvaiheen myötä, en tarkoituksella laihduttanut. Sitä ennen olin kyllä ollut lukuisilla laihdutuskuureilla, joiden takia jätin monia elämyksiä elämättä.

Itse en näe sillä hirveästi merkitystä, miten laihduin. En usko, että kokisin laihana olemista erilaiseksi, vaikka tämä onnistunut kerta olisikin ollut jonkin niiden miljoonan laihdutuskuurini ansiota.

ap

[quote author="Vierailija" time="01.04.2014 klo 19:05"]OT, en ehkä tajunnut, mutta onko ap laihduttanut vai laihtuiko elämämisen myötä?

Silläkin on merkitystä, mutta pään sisällä se onni on, ei kiloissa, hoikkana on suurin osa kuitenkin terveempiä kuin lihavana, ajan kanssa siis.

[/quote]

Vihdoin laihtuessani kunnolla laihduin kuormittavan elämänvaiheen myötä, en tarkoituksella laihduttanut. Sitä ennen olin kyllä ollut lukuisilla laihdutuskuureilla, joiden takia jätin monia elämyksiä elämättä.

Itse en näe sillä hirveästi merkitystä, miten laihduin. En usko, että kokisin laihana olemista erilaiseksi, vaikka tämä onnistunut kerta olisikin ollut jonkin niiden miljoonan laihdutuskuurini ansiota.

ap

[quote author="Vierailija" time="01.04.2014 klo 19:24"]

[quote author="Vierailija" time="01.04.2014 klo 18:37"]

Hmm väittäkääpä mitä väitätte, mutta onhan ihmisten asenteet ylipainoisia kohtaan ihan avoimesti esillä, ihan vaikka tälläkin palstalla. Ei ole siis korvien välissä olevaa kuvitelmaani, että ylipainoisena saan jos en paheksuvia, niin ainakin pitkiä ihmetteleviä katseita kun syön julkisella paikalla jotain hyvin kaloripitoista. Joskus kyllä ihan niitä paheksuviakin. Ihan turha yrittää syöttää, että ylipainoinen itse rajoittaa elämäänsä. Toki siinä mielessä, että pitää itsensä ylipainoisena eikä tee asialle mitään, mutta asenteet on ihmisissä sen verran esillä, että kuka tahansa tulee vuosien myötä varovaisemmaksi tuomaan itseään esille, jos ylipainoa on todella paljon. Lisäksi fyysiset rajoitteet nyt ovat aiva täysin faktisia!

Osa tietysti on luonteeltaan vaan hiljaisempia ja syrjäänvetäytyvämpiä oli hoikka tai lihava. Omalla kohdallani voin sanoa, että olin todella vapautuneesti oma itseni pitkästä aikaa, kun sain ylipainon pois. Se joka kehoitti menemään terapiaan, olet jäljillä, sillä ainahan ylensyöntiin on joku syy. Ei välttämättä vaadi aina terapiaa, mutta joskus sitäkin. Itselläni oli todella köyhä lapsuus, ruokaa hyvin niukasti ja välillä vain leipäjonon homeista känttyä tai mustikoita metsästä. Meille ostettiin myös "tilipäivänä" sitten herkkuja välillä kohtuuttomasti, joten en ole lapsuuden kodistani saanut terveellisiä ruokailutottumuksia mukaani. Lihomiseni alkoikin niihin aikoihin kun muutin 18 vuotiaana mieheni kanssa yhteen ja sain ostaa mitä ruokaa halusin. Söinkin sitä sitten välillä kuin maailmanlopun edellä, kun olin tottunut siihen, että jos ei ensimmäisten joukossa ole syömässä niin pian kaappi on tyhjä ja seuraavaa ruokaa saa odottaa. Nyt, kun olen jo yli kolmenkymmenen voin sanoa, että tuosta syömisestä on tullut vain tapa ja sokerikoukussa ollaan. Kun laihdutin sen 33 kiloa, niin en voinut sietää rasvaista tai sokerista makua suussani ja vannotin että jos joku päivä vielä löydän itseni 33 kg ylipainoisena niin minut voi vetää hirteen. Noh, niinpä siinä vain kävi. Minulta vaati äärettömästi työtä pysyä tavoitepainossani, elämäni oli ihan pelkkää laihduttamista, vaikka olin jo laihtunut! Viikoksikin kun hölläsin niin, että söin kohtuudella, EN YLI, mutta en noudattanut tiukkaa rutiinia, niin tuli jo muutamassa päivässä 2-3 kg painoa. En vain jaksanut sitä, koska olin kuvitellut että kun 1,5 vuotta pudotan painoani, niin jossain vaiheessa alkaa sitten se ylläpito vaihe. Sitä ei koskaan voinut aloittaa. Kliseiseltä kuin kuulostaakin, mutta vatsani toimii todella laiskasti ja osasyyllisenä kilojen takaisin tuppautumiseen täysin normaalilla liikunnallisella elämisellä, pidän huonoa aineenvaihduntaani. KAIKKI imeytyy varmasti mitä suuhuni pistän, kun vatsa toimii sen 2, max 3 krt viikossa. 

En enää peilaa elämäntapaani lapsuuteeni, vaan nyt tästä syömisestä on oikeasti tullut vain tapa. Tiedän että vaatii sen muutaman viikon olla ilman sokeria, niin sitä ei enää kaipaa.. mutta vituttaa myös tietää se, että sille linjalle kun lähden niin se on nollatoleranssi lopun ikää. Ei mikään elämäntapamuutos omalla kohdallani vaan ihan oikeasti ikuinen laihdutuskuuri.

[/quote]

Hyvä nainen! kannattaa katsoa että mitä sinne suuhun pistää, siis oikeasti esimerkiksi kaikille ei viljat sovi (venhä ei ole hyväksi kenellekään, edes täysjyvänä), toisille ei pavut (nyt puhutaan myös kahvista ja kaakaosta) jne. Normaalin vatsan pitäisi toimia lähes päivittäin. Eikä sitä vedenjuontia tule unohtaa.

Ja sun kannattaa miettiä esimerkiksi myös jotain puhdistuskuuria säännöllisin väliajoin :)

[/quote]

Valitettavasti kaikki alkaa olla kokeiltu ja lääkärillä on asian tiimoilta käyty monet kerrat. Täysjyvätuotteet ja muutenkin kuidun ylenmääräinen tuputtaminen johti vain lisäongelmiin, vatsani meni entistä solmumpaan eli ilmeisesti liian tuhtia tavaraa. Laihdutuksessa toki luovuin vaaleista leivistä, pastoista jne. 

Diagnoosina lopulta laiska suoli.

Nyt raskausaikana suoleni toimintaa on mukavasti ylläpitänyt rauta jota otan päivittäin. Ennen kuin aloitin raudan n. puolivälissä raskautta, olin jatkuvasti ummella.

[quote author="Vierailija" time="01.04.2014 klo 19:26"]

[quote author="Vierailija" time="01.04.2014 klo 19:12"]

Ja en todellakaan voi hyppiä trampoliinilla tai monella muullakaan vastaavan tapaisella härvelillä. Se ei ole mikään mielipidekysymys, tai pään sisäinen rajoitus vaan FAKTA. Painorajoitus...

[/quote]

Trampoliineissa painorajoitus on yleensä 100kg, ja on meillä joskus pomppinut trampalla yhtä aikaa kolme reilustiyli 50kg painoista teiniä :D Että kyllä ne kestää

[/quote]

Noh tuota, kyllä mä nyt mieluusti noudattaisin sitä painorajoitusta kuitenkin, jos sallit. Varsinkin minä reilusti yli 100 kg vs. pienet heiveröiset lapset samalla trampalla. Ei kiitos.

[quote author="Vierailija" time="01.04.2014 klo 19:26"]

[quote author="Vierailija" time="01.04.2014 klo 19:05"]OT, en ehkä tajunnut, mutta onko ap laihduttanut vai laihtuiko elämämisen myötä?

Silläkin on merkitystä, mutta pään sisällä se onni on, ei kiloissa, hoikkana on suurin osa kuitenkin terveempiä kuin lihavana, ajan kanssa siis.

[/quote]

Vihdoin laihtuessani kunnolla laihduin kuormittavan elämänvaiheen myötä, en tarkoituksella laihduttanut. Sitä ennen olin kyllä ollut lukuisilla laihdutuskuureilla, joiden takia jätin monia elämyksiä elämättä.

Itse en näe sillä hirveästi merkitystä, miten laihduin. En usko, että kokisin laihana olemista erilaiseksi, vaikka tämä onnistunut kerta olisikin ollut jonkin niiden miljoonan laihdutuskuurini ansiota.

ap

[/quote]

Kyllä sillä on iso merkitys, sori, mutta sulla on selkeästi muita syitä, miksi et nauti elämästäsi kuin ehkä pitäisi. Toivottavasti asiat selkiytyy ja paranee!

No en mä onnellisempi ole, koska en ennenkään ollut onneton, tosin laihdutin vain 13 kg ja olen nyt normaalipainoinen, en laiha. Mutta kyllä mulla on paljon parempi olo, johtuu tietysti ruokavalion muutoksista, syön vain kolme ateriaa päivässä eikä mitään lisämussutusta. En syö sokeria, viljaa tai perunoita, joten ei ole turvotusta eikä ilmavaivoja, ei närästystä. Syön enemmän kasviksia, joten maha toimii paremmin. Syön enemmän rasvaa, joten iho ja hiukset voivat hyvin, eivätkä ole kuivia kuten ennen.

Laihduttuani innostuin liikkumaan, selkävaivat ovat jääneet taakse ja olen saanut pehmeän löllerön tilalle lihaksia ja voimaa. Saan liikunnasta paljon energiaa ja hyvää oloa. Nukun paremmin. Ja onhan se paljon kivempi ostaa vaatteita kokoa 38 kuin 42 ja kyllä sen verran olen turhamainen, että tykkään nyt ulkonäöstäni enemmän kuin ennen.

Eli terveyttä ja hyvää oloa on kyllä tullut lisää.