Lue keskustelun säännöt.
Eronneet: minkä ikäisen lapsen olette antaneet päättää itse, kummalla vanhemmalla on milloinkin?
25.11.2020 |
11-vuotias poika ei halua mennä isälleen. Hirveä itku ja huuto koko asiasta. Viihtyy paremmin täällä ja haluaisi viettää kavereiden kanssa aikaa viikonloppuna.
Kommentit (37)
Vierailija kirjoitti:
Lapsi on iässä, jossa kaverit on tosi tärkeitä. Kaverisuhteet kärsii ja lapsi jää ulkopuolelle. Elinikäinen haitta. Isän on syytä muuttaa lähelle, jos haluaa olla pojan elämässä.
Olen yrittänyt karistaa exääni muuttamalla, mutta se on aina muuttanut perässä lastensa lähelle. Ei oo auttanut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pakottaminen on huono asia ja lapsi selvästi kärsii. Kuinka paljon lapsi on isällään? Pakko saada isä suostumaan siihen, että isäpäivät vähenee. Ehkä isä sitten enemmän panostaakin eikä lapsella ole tylsää. Isä tekisi oikein muuttaessa lähelle äitiä.
On joka viikonloppu. Isä asuu noin 200 kilometrin päässä. Poika ei myönnä että pelkää olla yksin kotona, mutta hieman tätä epäilen. Ei minunkaan luona halua olla yksin. Ennemmin on kavereilla/kutsuu kavereita tänne kun olen vielä töissä. Ap
Tosi kaukana ja aivan liian usein kulkee matkan. Ei ole syytä pakottaa! Tulkoon isä hotelliin sinne teidän lähelle.
Samaa mieltä.. matkustaako yksin tuon matkan vai hakeeko isä?
Vierailija kirjoitti:
Onko AP myrkyttynyt pojan isää vastaan? Harvinaista ettei poika tahdo olla isänsä kanssa.
Ei minunkaan pojat halua olla isänsä kanssa. Esikoinen 19v sanoi, ettei ole oikeastaan koskaan isää tuntenut. Eron jälkeen lapset jäivät isälleen. Eivät kuitenkaan siellä halunneet olla. Isä ei huolehtinut, ei ollut läsnä. Vuoden sisällä pojat muuttivat luokseni eivätkä ole sen jälkeen isällään käyneet.
Kyllä lapsi voi sanoa jo 5 vuotiaana haluaako vai ei . Yllättävän paljon lapset vieraantuu etävanhemmastaan, usein isästä. Etävanhemmalla ei ole mitään oikeuksia ainoastaan velvollisuuksia. Tapaamis sopimuksella ei ole mitään lain voimaa, jos lapsi ei halua etävanhemmalle, niin ei ole pakko päästää. Siinä katsotaan mikä on lapsen etu / parasta lapselle ja mitä lapsi haluaa on sen etu. Monesti lapsilla on uusi isä ja biologinen isä on vaan rahastusta varten, kun lapsia ei näe tarpeeksi usein ne vieraantuu yllättävän nopeasti. Monet isät ikävöivät lapsiaan, haluaisivat nähdä, mutta ei onnistu, lapset ei halua mennä, äiti sanoo menkää nyt ,lapset sanoo en halua, siellä pahaa ruokaa, ei kavereita, iskä valittaa kun ei varaa ostaa mitään, kun kaikki rahat menee elareihin jne...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä oli suunnilleen tuossa iässä molemmilla lapsilla samanlainen vaihe. Ikävöivät ja soittelivat enemmän. Ehkä isäkin silloin hieman tsemppasi entisestään yhdessä tekemisissä ja pikkuhiljaa meni ohi.
Voisitko jutella isän kanssa, jos vaikka jollain tavoin voisi, ei nyt lahjoa, mutta parantaa tilannetta. Yhteisellä harrastuksella tai muulla yhteisellä tekemisellä? Lapset eivät tuossa iässä tajua, mitä itse menettävät, jos eivät näe vanhempaansa. Meneminen vain vaikeutuu, jos nyt luovutatte.
Tsemppiä ja toivottavasti tilanne helpottaa teilläkin :)
Vierailija kirjoitti:
Kyllä lapsi voi sanoa jo 5 vuotiaana haluaako vai ei . Yllättävän paljon lapset vieraantuu etävanhemmastaan, usein isästä. Etävanhemmalla ei ole mitään oikeuksia ainoastaan velvollisuuksia. Tapaamis sopimuksella ei ole mitään lain voimaa, jos lapsi ei halua etävanhemmalle, niin ei ole pakko päästää. Siinä katsotaan mikä on lapsen etu / parasta lapselle ja mitä lapsi haluaa on sen etu. Monesti lapsilla on uusi isä ja biologinen isä on vaan rahastusta varten, kun lapsia ei näe tarpeeksi usein ne vieraantuu yllättävän nopeasti. Monet isät ikävöivät lapsiaan, haluaisivat nähdä, mutta ei onnistu, lapset ei halua mennä, äiti sanoo menkää nyt ,lapset sanoo en halua, siellä pahaa ruokaa, ei kavereita, iskä valittaa kun ei varaa ostaa mitään, kun kaikki rahat menee elareihin jne...
Isien on syytä katsoa peiliin. Kokemusta on vätys - isästä. Ei mitään vastuuta ota. Nyt on elatusmaksun maksamisenkin lopettanut. Olkoot. En halua hältä mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos lapsi joutuu joka viikonloppu eroon kavereista niin milloin ne kaverisuhteet muodostuu? Ne muodostetaan nyt ja samalla porukalla ollaan koko peruskoulu. Poika jää ulkopuolelle!
Meillä se tilanne, että 6v ei menisi isälleen. Näkee painajaisia asiasta. Vaihtopäivinä hän menee piiloon, roikkuu kaksin käsin pöydänjalassa kiinni. Tai tarttuu minuun käsin ja jaloin ja isä repii kirkuvan lapsen mukaansa. Samalla kiroilee minulle
Lapsi rukoilee, että sano isälle, että ei tekisi sitä tai tätä. Kun sanon lapsen esiin nostamista asioista isälle, tämä väittää lapsen valehtelevan tai alkaa kiroilla ja huutaa.
Sosiaalipuolen mielestä tämä on OK ka ihan normaalia. Itse odotan aikaa, kollin lapsi saa itse päättää elämästään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oon läheltä seurannut kun eräs äiti sai lapsensa käännytettyä isäänsä vastaan ja lakkasivat käymästä isällään. Isä yritti pari vuotta kaikkensa mutta lopulta luovutti kun edes esikoisen rippijuhliin ei päässyt.
Nyt kun isällä on uusi perhe ja paljon omaisuutta, ovat nämä lapset kinuamassa koko ajan rahaa. Mies on suoraan sanonut että ei aio ikinä antaa näille lapsille euroakaan. Tutustua voi uudelleen mutta rahaa ei tipu.
Vierailija kirjoitti:
Oon läheltä seurannut kun eräs äiti sai lapsensa käännytettyä isäänsä vastaan ja lakkasivat käymästä isällään. Isä yritti pari vuotta kaikkensa mutta lopulta luovutti kun edes esikoisen rippijuhliin ei päässyt.
Nyt kun isällä on uusi perhe ja paljon omaisuutta, ovat nämä lapset kinuamassa koko ajan rahaa. Mies on suoraan sanonut että ei aio ikinä antaa näille lapsille euroakaan. Tutustua voi uudelleen mutta rahaa ei tipu.
Meillä eksä haukku aina minua ja minä yritin olla mahdollisimman aikuinen. Lopulta tuo haukkuminen kääntyi isää itseään vastaan.
Nykyisen miehen eksä myös panettelee miestä. Lapsensa ottavat asian ”äiti nyt on tollanen”.
Eli ihmettelen, MiTEN kouluikäinen lapsi vieraannutetaan? Siis isompi lapsi, joka tuntee molemmat vanhempansa henkilökohtaisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä noudatettiin täsmällisesti sovittua suunnitelmaa niin kauan kun mielin syödä ruokaa vanhempieni kaapista. Toisaalta, omat vanhempani eivät ikinä käyttäneet minua pelinappulana eikä olisi tullut mieleenkään kiukutella tuosta.
Ja totta kai se 11v. kiukuttelee, se on esiteini ja koettelee rajoja. Ihan kivaa siellä isänsäkin luona varmasti on, vaikket sitä haluaisikaan uskoa.
Paljon on puhetta siitä, miten äidit vieraannuttavat lapsia isästä. Paljon vähemmän siitä, miten paljon äidit myös näkevät vaivaa, jotta lapsen ja isän suhde pysyisi hyvänä.
Kaikki isät eivät jaksa tavata lapsia niin usein, että suhde pysyisi läheisenä. Edellä joku sanoi, että isä jää lapsille helposti etäiseksi, jos he eivät tapaa toisiaan tarpeeksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä lapsi voi sanoa jo 5 vuotiaana haluaako vai ei . Yllättävän paljon lapset vieraantuu etävanhemmastaan, usein isästä. Etävanhemmalla ei ole mitään oikeuksia ainoastaan velvollisuuksia. Tapaamis sopimuksella ei ole mitään lain voimaa, jos lapsi ei halua etävanhemmalle, niin ei ole pakko päästää. Siinä katsotaan mikä on lapsen etu / parasta lapselle ja mitä lapsi haluaa on sen etu. Monesti lapsilla on uusi isä ja biologinen isä on vaan rahastusta varten, kun lapsia ei näe tarpeeksi usein ne vieraantuu yllättävän nopeasti. Monet isät ikävöivät lapsiaan, haluaisivat nähdä, mutta ei onnistu, lapset ei halua mennä, äiti sanoo menkää nyt ,lapset sanoo en halua, siellä pahaa ruokaa, ei kavereita, iskä valittaa kun ei varaa ostaa mitään, kun kaikki rahat menee elareihin jne...
Isien on syytä katsoa peiliin. Kokemusta on vätys - isästä. Ei mitään vastuuta ota. Nyt on elatusmaksun maksamisenkin lopettanut. Olkoot. En halua hältä mitään.
Niin monesti isien pakko lopettaa elareiden maksu ,jos työttömäksi joutuu, niin ei enää varaa maksaa.Silloin saa kelasta. Monesti äidit suuttuu tästä ja vieraannuttaa lapset kostoksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä lapsi voi sanoa jo 5 vuotiaana haluaako vai ei . Yllättävän paljon lapset vieraantuu etävanhemmastaan, usein isästä. Etävanhemmalla ei ole mitään oikeuksia ainoastaan velvollisuuksia. Tapaamis sopimuksella ei ole mitään lain voimaa, jos lapsi ei halua etävanhemmalle, niin ei ole pakko päästää. Siinä katsotaan mikä on lapsen etu / parasta lapselle ja mitä lapsi haluaa on sen etu. Monesti lapsilla on uusi isä ja biologinen isä on vaan rahastusta varten, kun lapsia ei näe tarpeeksi usein ne vieraantuu yllättävän nopeasti. Monet isät ikävöivät lapsiaan, haluaisivat nähdä, mutta ei onnistu, lapset ei halua mennä, äiti sanoo menkää nyt ,lapset sanoo en halua, siellä pahaa ruokaa, ei kavereita, iskä valittaa kun ei varaa ostaa mitään, kun kaikki rahat menee elareihin jne...
Isien on syytä katsoa peiliin. Kokemusta on vätys - isästä. Ei mitään vastuuta ota. Nyt on elatusmaksun maksamisenkin lopettanut. Olkoot. En halua hältä mitään.
Niin monesti isien pakko lopettaa elareiden maksu ,jos työttömäksi joutuu, niin ei enää varaa maksaa.Silloin saa kelasta. Monesti äidit suuttuu tästä ja vieraannuttaa lapset kostoksi.
Nainenkin voi joskus olla käsittämättömän julma lapsilleen.
Vierailija kirjoitti:
Oon läheltä seurannut kun eräs äiti sai lapsensa käännytettyä isäänsä vastaan ja lakkasivat käymästä isällään. Isä yritti pari vuotta kaikkensa mutta lopulta luovutti kun edes esikoisen rippijuhliin ei päässyt.
Nyt kun isällä on uusi perhe ja paljon omaisuutta, ovat nämä lapset kinuamassa koko ajan rahaa. Mies on suoraan sanonut että ei aio ikinä antaa näille lapsille euroakaan. Tutustua voi uudelleen mutta rahaa ei tipu.
Just näin lapset haluaa vaan rahaa, eivät välitä etäisästään toivovat välillä ,että kuolisin
Niin saisivat perintöä.
Me taidettiin olla jotain 15-16v, kun saatiin tai alettiin itse päättämään milloin on kenenkin vuoro olla äidin luona. Tähän vaikutti aika paljon se, että saatiin peruskoulu käytyä kun koulut sijaitsi aivan kodin vieressä. Sitä ennen jaettiin tasan viikonloput.