Kuinka kauan/hyvin mielestäsi pariskunnan pitäisi tuntea ennen yhteisten lasten
Kommentit (60)
Omasta mielestäni 5-7 vuodessa alkaa nähdä, mihin suhteesta on ja ollaanko todella sitouduttu yhteiseen tulevaisuuteen ja arkeen jne. Sitä ennen ei näe selkeästi, ja monet toisen jutut/arvot selittää itselleen parhain päin. Sanomattakin selvää, että yhdessä asumisesta ja asioiden yhdessä hoitamisesta, vastuun jakamisesta jne. olisi syytä olla kokemusta monta vuotta ennen lasten tuloa. Ettei kaikki ole vain oletusten, kuvitelmien ja toiveiden varassa.
Riippuu siitä pystyykö hahmottamaan, että parisuhde on parhaimmillaan elinikäinen sitoumus, vai onko MINUSTA hauskaa ja jännää että nyt on tämä romanssi ja onko MINUSTA jännää tulla nyt äidiksi ja onko MINUSTA ihanan kutkuttavaa nyt kaikki nämä uudet tuulet elämässäni!
[quote author="Vierailija" time="31.03.2014 klo 18:47"]
Omasta mielestäni 5-7 vuodessa alkaa nähdä, mihin suhteesta on ja ollaanko todella sitouduttu yhteiseen tulevaisuuteen ja arkeen jne. Sitä ennen ei näe selkeästi, ja monet toisen jutut/arvot selittää itselleen parhain päin. Sanomattakin selvää, että yhdessä asumisesta ja asioiden yhdessä hoitamisesta, vastuun jakamisesta jne. olisi syytä olla kokemusta monta vuotta ennen lasten tuloa. Ettei kaikki ole vain oletusten, kuvitelmien ja toiveiden varassa.
[/quote]
Kertoo paljon joistakuista tuo alapeukuttaminen. Mutta nykyään monilla on todella pinnalliset arvot.
Ihmisestä tulee joka tapauksessa vanhemmuuden myötä esiin täysin uusia piirteitä. Ei toista voi kunnolla tuntea ennen kuin on saanut hänen kanssaan lapsen (ja myös hoitanut tätä lasta/lapsia ainakin pari vuotta).
Mäkin sanoisin, viitisen vuotta.
Enin ruusunpuna on kadonnut rilleistä, keskimäärin just viidessä vuodessa... eikös sitä oo tutkittukin että, viitisen vuotta menee alun huuruissa.
Mä perustelisin lisäksi: toisesta aikuisesta pääsee aika helpostikin eroon.
Vanhemmuudesta ei pääse eikä ole tarkoituskaan, ja: jaat sen vanhemmuuden lopunikää sen toisen aikuisen kanssa!
[quote author="Vierailija" time="31.03.2014 klo 19:01"]
Ihmisestä tulee joka tapauksessa vanhemmuuden myötä esiin täysin uusia piirteitä. Ei toista voi kunnolla tuntea ennen kuin on saanut hänen kanssaan lapsen (ja myös hoitanut tätä lasta/lapsia ainakin pari vuotta).
[/quote]
Mutta sen voi tietää hyvinkin, miten vastuullinen toinen on, miten suhtautuu elämään yleisesti, sitoumuksiin, talouteen, naisena ja miehenä olemiseen, seksualisuuteen, tasa-arvoon, kodinhoitoon j n e
Seitsemän vuoden kriisi pitäisi ainakin selättää.
[quote author="Vierailija" time="31.03.2014 klo 18:44"]
Mitä kauemmin sen parempi.
[/quote]
Täsmälleen.
Olisi hyvä nähdä eri vaiheita parisuhteessa ennen lapsen saamista.
Kokea etenkin se, miten vastoinkäymisiä ja kriisejä yhdessä ratkotaan.
Riippuu iästä ja siitä, kuinka mones suhde on. Mitä nuorempi ja kokemattomampi, sitä pidempi aika seurustelua.
[quote author="Vierailija" time="31.03.2014 klo 19:01"]
Ei toista voi kunnolla tuntea ennen kuin on saanut hänen kanssaan lapsen (ja myös hoitanut tätä lasta/lapsia ainakin pari vuotta).
[/quote]
Meinaat, etten tunne vaimoani, koska meillä ei ole lapsia? Selvä juttu. Yhdessä olemme kuitenkin olleet kymmenen vuotta, joten suonet anteeksi, että erehdyin.
Ainakin yhdessä pitää asua ja mieluiten ainakin muutaman vuoden kokemus toisistaan. Ei ole järkeä pilata tulevan lapsenkin elämää, jos kaikki kaatuukin siihen, etteivät lapsen vanhemmat tunteneet edes toisiaan ennen lapsen tekoa.
3-5 vuotta ja ainakin se 3 vee asunut arkea yhdessä. Eikä se lastentekoajokorttikaan olisi hullumpi ajatus.
[quote author="Vierailija" time="31.03.2014 klo 19:07"]
[quote author="Vierailija" time="31.03.2014 klo 19:01"]
Ei toista voi kunnolla tuntea ennen kuin on saanut hänen kanssaan lapsen (ja myös hoitanut tätä lasta/lapsia ainakin pari vuotta).
[/quote]
Meinaat, etten tunne vaimoani, koska meillä ei ole lapsia? Selvä juttu. Yhdessä olemme kuitenkin olleet kymmenen vuotta, joten suonet anteeksi, että erehdyin.
[/quote]
Vedät aina herneet, ja otat aina sanotun heti henkilökohtaisesti?
Kiva, että vaimo on saanut oppia tuntemaan noin mainion veijarin.
Suurin osa av-mammoista ei vieläkään tiedä kuka on lapsen isä
[quote author="Vierailija" time="31.03.2014 klo 19:08"]
Ainakin yhdessä pitää asua ja mieluiten ainakin muutaman vuoden kokemus toisistaan. Ei ole järkeä pilata tulevan lapsenkin elämää, jos kaikki kaatuukin siihen, etteivät lapsen vanhemmat tunteneet edes toisiaan ennen lapsen tekoa.
[/quote]
Olen ihmetellyt, mitä nämä ajattelevat, jotka muuttavat yhteenkin vasta kun lapsi jo tulossa. Taitaa olla muutama "arjen yllätys" sitten tulossa.
Riippuu ihmisistä. Tuttavapiiristä löytyy kaksi mielenkiintoista esimerkkiä.
Nuori pariskunta, jotka olivat olleet puoli vuotta yhdessä, kun alkoivat odottaa esikoista. Toisella oli vielä ammattikoulu kesken. He ovat nykyään onnellisesti naimisissa ja esikoinen on jo teini.
Noin 35-v. pariskunta, jotka olivat olleet lähes 10 v naimisissa, kun esikoinen syntyi. Oli hyvät ammatit, omakotitalo, autot ym. Mies lähti nuoremman naisen matkaan ja vaimo jäi yksin vauvan kanssa.
Varmaan tilastojen valossa on järkevintä hankkia lapsi vasta sitten, kun ollaan oltu pitkään yhdessä, talous on turvattu jne. En silti tekisi yksilötasolla omaa elämää koskevia ratkaisuja joidenkin tilastojen tai yleispätevien ohjeiden mukaan... Yksi tuttavani tekee ja hänen elämänsä on hallittua, mutta hirveän tylsää.
6 kuukautta ja nolla päivää yhdessä asumista. Kuulin, että tämä riittäis.
[quote author="Vierailija" time="31.03.2014 klo 19:10"]
Vedät aina herneet, ja otat aina sanotun heti henkilökohtaisesti?.
[/quote]
Sanoit, ettei toista voi tuntea, ellei ole kasvattunut hänen kanssaan lapsia. Selitä toki, miten tuo pitäisi ottaa.
Esim pari vuotta naimisissa. On ainakin oikeasti sitoutunut, eikä hypätä lapsiperhearkeen liian pian.