Jaetut rippijuhlat? Isä ja äiti eronneet.

Mä en ymmärrä lainkaan, miten kahdet juhlat toteutettaisiin. Yleensä rippijuhlissa tullaan kirkkoon katsomaan se konfirmaatio. Sen jälkeenkö sanottaisiin isän suvulle, että ensin on äidin kotona juhlat, jonne te ette ole tervetulleita, mutta tulkaa klo 18 osoitteeseen X ja hengailkaa täällä jossain siihen asti..?!???

Kahdet juhlat kahtena eri päivänä olisi tietysti mahdollista, mutta jos konfirmaatio on jo suoritettu, niin se on suoritettu. Tuskin on rippilapsellakaan enää seuraavana päivänä mitään juhlafiilistä. Ja toisen päivän vieraat eivät sitten pääsisi kirkkoon lainkaan.

Minusta vanhempien on nyt vaan nieltävä ylpeytensä ja kyettävä yhteistyöhön. ymmärrän, että se ei aina ole helppoa, mutta jos on yhteisiä lapsia, se sitoo ja velvoittaa. Tulevaisuudessa tulee todennäköisesti lakkiaisia, valmistujaisia, häitä, ristiäisiä, lasten lasten synttäreitä jne,. Aiotteko kaikki juhlia kahteen kertaan?

ONko pakko äidin olla marttyyri ja raataa itse ne juhlatarjoilut?

Kun kummilapseni kastettiin, hänen vanhempansa olivat hyvin vähissä varoissa. Pyysivät meitä lähimpiä vieraita kutakin tuomaan jotain tarjottavaa mukaansa, esim. minua pyysivät tekemään lusikkaleipiä. Nyyttäriperiaatteella siis.

Tilaisuus oli seurakuntatalolla.

Juhlat meni hyvin, tarjoiluja oli riittävästi ja kaikille jäi hyvä muisto.

Eikö sukulaiset ja tuttavat voi sen vertaa auttaa, että joku leipoisi pullaa, yksi kuivakakun, mitä nyt kukin osaa tehdä? Äiti ja rippilapsi voi sitten vaikka yhdessä tehdä suolaiset tarjottavat - voileipäkakun, suolaista piirakkaa, tms.

Rippijuhla on ihan hiton yliarvostettu ja turha juhla, jos ei oikeasti ole uskonnollinen. Naurettavaa.

[quote author="Vierailija" time="31.03.2014 klo 14:17"]

[quote author="Vierailija" time="31.03.2014 klo 14:10"]

[quote author="Vierailija" time="31.03.2014 klo 14:08"]

[quote author="Vierailija" time="31.03.2014 klo 14:01"]

Av-raati on taas tosi innokas heittämään kiviä. Mistäs tiedätte, vaikka se ex olisi raiskannut äitiä harva se ilta. Siltikinkö pitäisi vain purra hammasta ja kestää? Kyllä minun mielestäni juhlat voi hyvin jakaa, ehkä ennemmin eri päiville, niin rippilapsi saa kahdet ihanat juhlat yksien sijaan ja jaksaa nauttia kiireettä molemmista.

[/quote]

Jos isä olisi raiskannut äitiä harvase ilta tai muutoin ollut äärimmäisen väkivaltainen tms, niin tuskin lapsikaan haluaisi isäänsä juhliinsa?

[/quote]

Lapsi ei välttämättä tiedä kaikkea mitä äidin ja isän välillä on tapahtunut, jos ero on hoidettu fiksusti. Isä voi olla vaikka kuinka rakas. 

[/quote]

Ja lapsen annetaan olla hyväuskoinen ihanan isän suhteen? On varmaan tosi onnellinen kun joskus myöhemmin saa kuulla millainen isä todellisuudessa on ollut, kaikki muut tietää paitsi hän, joka no kuitenkin perheenjäsen. 

Jos isä hakkaa äitiä niin isä kantaa vastuun käytöksestään loppuun saakka. Miksi sellaista pitäisi salailla ja niin puolustaa väärin tekijää?

[/quote]

Ihmettä sä länkytät? Voihan se olla ihana isä, kuten on selvästi lapselle ollutkin, vaikka olisi äipälle ollut hirviö. Ja kannattaa muutenkin miettiä, mitä uskoo...

No tietyllä tapaa mä olen sitä mieltä, että 15v. on jo niin "aikuinen", että hänenkin pitäisi ymmärtää (ja kunnioittaa) tuollaista haastavampaa eroperhedynamiikkaa ja vanhempiensa tuntemuksia. Joku 6v. nappula on ihan eri juttu. 

Silti hieno homma, jos saatte juhlat järjestettyä neutraalilla maaperällä ja siten, että kenenkään ei tarvitse kuunnella vttuilua. Onhan se tärkeä päivä myös teille vanhemmille.

Hei ihan aikuisten oikeesti, en usko, että kukaan rippijuhlissa alkaa mitään vittuilemaan kellekään. Kyllä ihmiset haluaa sen verran käyttäytyä, että kestävät muutaman tunnin kenen vaan läsnäoloa. Pakko ei ole edes käsipäivän jälkeen jutella niiden kanssa, joiden naama ärsyttää.

Isä ei kylläkään voi katsoa, että elatusmaksujen perusteella äiti maksaa juhlat kokonaan ja hän kuitenkin kutsuu omaa sukuaan satamäärin paikalle.

Jos isä ei millään tavalla suostu osallistumaan kustannuksiin, kutsutte sieltä vain ne ihan lähimmät ja pakolliset vieraat, esim. isovanhemmat ja mahdolliset kummit tms.

[quote author="Vierailija" time="31.03.2014 klo 15:24"]

[quote author="Vierailija" time="31.03.2014 klo 14:17"]

[quote author="Vierailija" time="31.03.2014 klo 14:10"]

[quote author="Vierailija" time="31.03.2014 klo 14:08"]

[quote author="Vierailija" time="31.03.2014 klo 14:01"]

Av-raati on taas tosi innokas heittämään kiviä. Mistäs tiedätte, vaikka se ex olisi raiskannut äitiä harva se ilta. Siltikinkö pitäisi vain purra hammasta ja kestää? Kyllä minun mielestäni juhlat voi hyvin jakaa, ehkä ennemmin eri päiville, niin rippilapsi saa kahdet ihanat juhlat yksien sijaan ja jaksaa nauttia kiireettä molemmista.

[/quote]

Jos isä olisi raiskannut äitiä harvase ilta tai muutoin ollut äärimmäisen väkivaltainen tms, niin tuskin lapsikaan haluaisi isäänsä juhliinsa?

[/quote]

Lapsi ei välttämättä tiedä kaikkea mitä äidin ja isän välillä on tapahtunut, jos ero on hoidettu fiksusti. Isä voi olla vaikka kuinka rakas. 

[/quote]

Ja lapsen annetaan olla hyväuskoinen ihanan isän suhteen? On varmaan tosi onnellinen kun joskus myöhemmin saa kuulla millainen isä todellisuudessa on ollut, kaikki muut tietää paitsi hän, joka no kuitenkin perheenjäsen. 

Jos isä hakkaa äitiä niin isä kantaa vastuun käytöksestään loppuun saakka. Miksi sellaista pitäisi salailla ja niin puolustaa väärin tekijää?

[/quote]

Ihmettä sä länkytät? Voihan se olla ihana isä, kuten on selvästi lapselle ollutkin, vaikka olisi äipälle ollut hirviö. Ja kannattaa muutenkin miettiä, mitä uskoo...

[/quote]

Aiempi keskustelu oli spekulaatiota, joka ei välttämättä liity juuri tähän tapaukseen millään lailla. Ei täällä kukaan tiedä mitä tässä rippiperheessä on tapahtunut, korkeintaan ap. Kaikki muut ymmärsi spekuloinnin paitsi ilmeisesti sinä.

Mikä ihme on tehnyt sinusta ap noin kärttyisen ja katkeran? Oli sinun ja miehesi välillä tapahtunut sitten mitä tahansa, niin mies on edelleen lapsen isä ja joskus ollut sinullekin se rakkain maailmassa. Etkö voi ajatella, että menneet on menneitä ja hyväksyä sen, että päivän päähenkilö, tuo rippilapsi, haluaa juhliin niin äidin kuin isänkin. Noin jyrkät periaatteet kuin sinulla on, tekevät elämästä todella vaikean, siis sinä itse teet elämäsi vaikeaksi. Mietipä, että rippijuhlien jälkeen tulee jossain vaiheessa koulun päättäjäiset, valmistujaiset, kihlajaiset, häät, rtistiäiset ... Ja äiti eikun kiukuttelee. Eikö sinua yhtään hävetä, aikuinen ihminen? Toivottavasti läheisesi läksyttävät sinua ihan samalla tavalla kuin me täällä av-palstalla.

[quote author="Vierailija" time="31.03.2014 klo 15:35"]

[quote author="Vierailija" time="31.03.2014 klo 15:24"]

[quote author="Vierailija" time="31.03.2014 klo 14:17"]

[quote author="Vierailija" time="31.03.2014 klo 14:10"]

[quote author="Vierailija" time="31.03.2014 klo 14:08"]

[quote author="Vierailija" time="31.03.2014 klo 14:01"]

[/quote]

Ihmettä sä länkytät? Voihan se olla ihana isä, kuten on selvästi lapselle ollutkin, vaikka olisi äipälle ollut hirviö. Ja kannattaa muutenkin miettiä, mitä uskoo...

[/quote]

Aiempi keskustelu oli spekulaatiota, joka ei välttämättä liity juuri tähän tapaukseen millään lailla. Ei täällä kukaan tiedä mitä tässä rippiperheessä on tapahtunut, korkeintaan ap. Kaikki muut ymmärsi spekuloinnin paitsi ilmeisesti sinä.

[/quote]

Plus että ihminen on yksi ihminen, yksi kokonaisuus hyvine ja huonoine puolineen. Lapsella on yhtälainen oikeus tietää millaisen ihmisen kanssa on tekemisissä, millaisen kokonaisuuden. Etenkin kun ei ole enää ihan pieni lapsi. Ihan turha selittää että ihminen olisi täydellinen isä jos hakkaa äitiä. 

Ja yhä, tämä ei liity välttämättä tähän tapaukseen millään lailla, vaan on sitä spekulointia jonka ensimmäisen viestin kirjoittaja aloitti.

Huh, en ole ikinä uskonut, että uusperheissä voi olla tällaista. Olen aina ihmetellyt miksi niitä kritisoidaan, koska omat kokemukseni eroperheen lapsena ovat täysin ylläolevasta poikkeavat. Meillä isä ja äiti ja uudet puolisot olivat kaikki aina kaikissa juhlissa paikalla. Äitini pääsääntöisesti juhlat järkkäs, koska oli lähivanhempi. 

Nykyisin, kun lapseni isän vanhemmat ovat myös eronneet, niin lapsen juhlissa saattaa olla aika paljon porukkaa. Paikalla parhaimmillaan äitini, hänen puolisonsa, isäni, hänen puolisonsa, molempien lapset, mieheni äiti puolisoineen ja lapsineen, mieheni isä puolisoineen ja lapsineen, sekä lapsen isä nykyisen puolison kanssa ja minä nykyisen puolisoni kanssa. Niin ja tietty lisäksi lapsen isoisovanhemmat ja nykyisen puolisoni äiti sekä isä uuden puolisonsa kanssa. Ja hyvin on mahduttu juhlimaan nämä eron jälkeiset 10 vuotta, jopa pienessä kolmiossamme. Ilman riitaa tai katkeruutta.

Huoh... Onneksi omat vanhempani olivat kypsiä ja osasivat erota ystävinä. Ja avioliitto oli todellakin rankka, kun molemmat mätkivät toista menemään. Eron myötä tilanne rauhoittui ja molemmat osasivat hoitaa juhlatkin asiallisesti.

Kaikille tätä järkeä ei ole suotu.

Mutta jos isä ei tosiaan maksa juhlista mitään, niin isän puolelta vain tosiaan ne, jotka ovat lapselle läheisiä, ei yhtäkään ylimääräistä. Ja soittele seurakuntaan, siellä osaavat kertoa noista tilavuokrista. Taitaa olla kuntakohtaista, mutta kyllä meillä oli pieni tilavuokra sukulaisen hautajaisissa. Muistaakseni 150e ja se kattoi n.50 hengen tilan. Kokonaisuudessaan ruokien kanssa juhlat taisivat kustantaa 300-350e, kun ruuat tehtiin itse. Tarjolla ihan vain voileipäkakkuja, keksejä ja vainajan suosimaa suklaata.

Ja jos eri juhlat, niin sehän on sitten isän ongelma ja siitä voikin isälle sanoa. Kotiinsa ei ole pakko kutsua ketään, jota sinne ei halua. Juhlakalulta tietty kanssa kannattaa kysyä. Voi koittaa pehmittää ajatusta vaikka sillä, että tuplajuhlat=tuplalahjat tms.

Herrajumala. Yhdet juhlat. Vaikka sitten toinen olisi niin verisesti loukattu, ettei kykene tulemaan lapsensa juhliin. Eli oma ego menee edelle.

Serkullani oli kahdet rippijuhlat samana päivänä ja ne menivät loistavasti. Ennemmin ne juhlat menevät pilalle, jos suvut alkavat riitelemään keskenään.

Meillä on sama tilanne kuin ap:llä. En äitinä halua ex miestä sukulaisineen uuteen kotiini, joka on myös uuden mieheni koti. Vaikka aikaisemmin, vielä eron jälkeenkin olen pitänyt vastaavia juhlia kotonani ja toivottanut tervetulleeksi niin exän, hänen uuden vaimonsa ja sukulaisensa, ja aina maksanut itse koko juhlat, leiponut, siivonut ja raatanut, niin nyt en enää jaksa. Viime juhlat olivat raskaat, kun ex anoppi kiersi arvostelemassa ja kommentoi uutta miestäni ilkeästi. Olen eronnut lasteni isästä ja minun ei tarvitse enää sietää tuolta suvulta yhtään ilkeää tai väheksyvää kommenttia ja päästää heitä nuuskimaan nurkkiani. 

Juhlat puolueettomalla maaperällä, jaetuin kustannuksin voisivat tulla kyseeseen juuri ja juuri. En vain usko, että seurakuntatiloja jokaiselle halukkaalle rippijuhlien pitäjälle löytyy, enkä usko, että ex haluaa kustannuksia jakaa. Eli käytännössä minä leipoisin kuitenkin viikko tolkulla hikihatussa ja ex uusine vaimoineen ja sukuineen tulisi valmiille jälleen kerran.

Joten on hyvin todennäköistä, että jaettuihin juhliin täälläkin mennään. En itse kuulu kirkkoon, tai ole uskonnollinen, joten konfirmaatio ei minulle ole sinänsä tärkeä. Lapsi kuitenkin on. Joten olen ajatellut antaa exän pitää juhlat hänen päässään varsinaisena juhlapäivänä omalle suvulleen ja pitää itse rippijuhlien etkot edellisenä päivänä omalle suvulleni ja niille kummeille, jotka mieluummin tulevat minun luokseni kuin exän luo (tai osallistukoon vaikka molempiin). Tottakai käyn sitten myös konfirmaatiossa, mutta sinä päivänä en siis enää kahvita ketään. Kuulostaako tämä mielestänne kohtuuttomalta, lapselliselta tms.? Minusta lapsi ei tässä tosiaankaan menetä mitään, juhlahumu vain jatkuu kahtena päivänä. 

Miksi ei voisi pitää kaksia juhlia. Konfirmaatiopäivänä juhla äidin luona, sitten sukulaiset hotlaan tai johonkin yöksi ja seuraavana päivänä uudet kekkerit isällä.

Meillä tehtiin niin, että kirkossa olimme molemmat ja kirkon jälkeen lapsi tuli kotiinsa äidin järjestämiin juhliin jossa oli n. 1 1/2 tuntia. Sitten lähti isälleen juhliin.

Kaikki meni hyvin.

Kehottaisin olemaan joustava, mutta huolehtimaan siitä, että juhlat pidetään. Minulla ex, joka ei ole toipunut 15 v sitten tapahtuneesta erosta. Kuvittelin aluksi, että voimme järjestää yhdessä synttärit, riparit yms. Ei ole koskaan onnistunut, vaikka olen välillä vuokrannut tilat kodin ulkopuolelta ja sanonut, että hän saa maksaa haluamansa osuuden tai olla maksamatta. Ja hän on todellakin ollut tervetullut suunnittelemaa än tai järjestämään itse juhlat, joihin minä sukulaisineni tultaisiin vain kylään. Hän ei myöskään ole omaa erillistä juhlaansakaan yleensä järjestänyt, eikä ylipäätään suostu kanssani asiasta keskustelemaan. Jossain vaiheessa hänen lähisukulaisensa alkoivat käydä meillä syntymäpäivillä. Seuraavaksi on vuorossa lakkiaiset. Tuskin silloinkaan haluaa osallistua.

Sinuna kysyisin mitä etävanhempi toivoo. Jos hän ei osaa sanoa, ehdota paria vaihtoehtoa. Jos ei näistä osaa valita, järjestetä itse. Kysy sitten jotakin hänen lähisukulaiseltaan osaako hän sanoa, järjestääkö etä omat juhlat. Jos ei järjestä tai kukaan ei tiedä, kutsu myös sen puolen sukulaiset juhlaan. Jos etä sitten järjestääkin erilliset juhlat, voit sanoa ettet tiennyt tätä. Kaikki etävanhemman sukulaiset saavat valita tulevatko järjestämiisi juhliin, etkä sinä loukkaannu, vaikka eivät tulisikaan.

Kasvakaa aikuisiksi. Ihme säätöjä täällä. Mihin aina unohtuu lapsi kun pääosassa ovat aina ja ikuisesti vanhemmat riitoineen.