Lue keskustelun säännöt.
Miksi herkuista kieltäytyminen koetaan aina loukkauksena?
31.03.2014 |
Meillä on paljon juhlia vuoden aikana. Minulla on iso suku, samoin miehellä. Pelkästään tänä vuonna on odotettavissa kahden veljen häät, yhdet serkun häät, kahdet ristiäiset ja jos siskon raskaus menee hyvin, kolmet ristiäset, kahdet konfirmaatiot, kahdet YO-juhlat, yhdet 50v-juhlat, yksi väitöstilaisuus, todennäköisesti yhdet kihlajaiset ja näiden lisäksi tietenkin kaikenlaista vappua ja pääsiäistä, juhannusta ja sunnuntaibrunssia. Ihan joka ikisessä juhlassa on aina hirveä kasa herkkuja tarjolla. Jokainen juhla on "ainutkertainen", vaikka siis tällaisessa isossa suvussa näitä ainutkertaisia tilaisuuksia on jatkuvasti.
Minä yritän laihduttaa ja vähentää kakkujen, leivoksien ja rasvaisten leivonnaisten syömistä. Niitä ei ole pakko syödä.
Alan kypsyä siihen, että herkkujen syömättömyydestä valitetaan koko ajan. Että enkö nyt yhden kerran, kun on meidän häät. Siis voit nyt laihdutuksen keskeyttää näihin yksiin ristiäisiin, maista nyt, koko viime viikon leivoin herkkuja.
Yritän aina ensin kierrellä, että kiitos joo maistan pian ja en sitten menekään ottamaan, mutta tullaan oikein lautaselle tuomaan sitä kakkua ja MAISTANYTMAISTANYT!
Ihan oikeasti, voin nauttia juhlista ja iloita toisten puolesta myös ilman sitä sokeria ja rasvaa!
Terveisin 91-kiloinen sukulaistäti, joka taas sunnuntaina on menossa ristiäisiin kieltäytymään ihan vaan kiusallaan pikkuleivistä ja kakuista :(
Kommentit (54)
Tuota noin, eiköhän se ole ihan jokaisen oma asia mitä suuhunsa pistää ja siitä ei voi kukaan loukkaantua? Ihan oikeastiko te määräätte mitä ihmiset syövät teidän juhlissanne? Entä juomat? Suututaanko sitten siitäkin jos joku on autolla eikä ota skumppaa tai vatsa ei kestä kahvia?
Ap vaikuttaa siltä, että ei haluaisi tehdä numeroa syömättömyydestään, mutta muut kyllä tekevät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="31.03.2014 klo 11:22"]
Mua ainakin laihduttajana vituttaisi tuhlata kaloreita johonkin pullaan ja kakkuun, joista en edes pahemmin välitä, vain kohteliaisuudesta ja sitten kituuttaa loppuviikko vähillä kaloreilla näiden takia.
Mä haluan herkutella mm. sipseillä ja irtokarkeilla rennosti kotisohvalla löhöten. Noista kumpiakaan ei yleensä ole juhlissa tarjolla ikinä paitsi enintään lastenpöydässä josta niiden syömistä ei katsota hyvällä tai jos onkin, ne eivät koskaan kuulu tuputettavien tarjoamisten listalle. Sellaisen nautiskeluhetken vastapainoksi olisin valmis sitten muina päivinä syömään kevyemmin. Ei joku tylsä vehnäpulla tai ankea kuivakakku kahvipöydässä ole mitään herkuttelua mulle vaikka olisi miten rakkaudella leivottu, vaan pelkkä sosiaalinen velvollisuus, jonka takia jään ilman sitä oikeaa herkutteluhetkeä, jonka olisin muuten voinut pitää.
En siis ole ikinä laihduttanut, koska olen ollut ikäni laiha jo muutenkin. Osaksi varmasti olen laiha juuri siksi, että syön vain silloin kun tunnen siihen tarvetta ja vain sen verran että maha tulee täyteen, en tykkää ähkytäydestä olosta ja esim. joulupöydän jälkeinen ähky on mulle omakohtaisesti täysin tuntematon ilmiö. Mut jos joutuisin laihduttamaan, niin voisin kuvitella että mua ärsyttäisi tämä asia. Tuputtaminen on kuitenkin mullekin tuttua...
[/quote]
Hyvin kirjoitettu. Tässä tuli just se pointti esiin. Monille herkuttelu on nimenomaan se, että rentoutuu kotisohvalla niiden irtokarkkien tai vastaavien kanssa, ei se, että juhlavaatteet kahisten ja kiristäen istuu jossain tuolilla taiteillen kahvikupin ja lautasen kanssa ja joutuu syömään leivonnaisia, jotka estävät sitten sen kotona tapahtuvan herkuttelun, joka on paljon mieluisampaa. Kylässä on seuraa, juttelemista jne. ja laihduttaja voisi skipata ne kakut ja pullat nimenomaan siellä ihan hyvin!
Symppaan ja komppaan sua, ap! Olen 99 kiloisesta nyt 88 kiloiseksi laihduttanut ja myös tuskailen noiden kylätarjottavien kanssa. Esim. viime viikolla käytiin miehen isoäidin luona. Sanoin, että laihdutan ja otan tästä vaan omenan ja kuroin sen (pöydällä oli iso hedelmäkulho).
Ensin isoäiti hämmästeli, miten paljon olin jo laihtunut. Sitten alkoi murehtia, kun mulle ei mikään kelpaa. Enkö ota pullaa, jätskiä, keksiä... Tyytyi vasta, kun söin palan pullaa. Tylsää.
Kaverit leipoo jotain ihme torttuja. Ja kamala valitus, että maista nyt edes vähän, kun mun tortut on niin hyviä ja kaikki kehuu, et voi jättää maistamatta...
Haloo! Olen sairaalloisen ylipainoinen!!! Eikö se riitä syyksi olla syömättä sokeri-rasva-mättö-kokeilujanne?!
[quote author="Vierailija" time="31.03.2014 klo 11:03"]
Juuri tuollainen rajoittaminen kerryttää niitä kiloja. Luontaisesti hoikat ihmiset eivät laske syömiään suklaapaloja. Heidän ei vain tee mieli enempää, koska he syövät riittävästi ja riittävän säännöllisesti perusruokaa eivätkä tee herkuista mitään numeroa, omasta kehostaan kontrolliprojektia.
[/quote]
Niin. Luonnostaan hoikalla ihmisellä ei ole sokeriaddiktiota. Minulla on. Jos syön joka päivä hiukan sokeria, alan kaivata sitä enemmän ja enemmän.
Syön viikossa yhden herkun. Mutta haluan valita sen harvinaisen herkkuhetken itse. En kuluttaa sitä siihen, että syön jonkun itseään huippuleipurina pitävän ystäväni likilaskuista, kummallisen makuista, blogia varten väännettyä ihmetorttua.
Sano ettet pidä makeesta, ei asiasta tarvitse keskustella sen jälkeen enää. Suolaista tarjottaessa vois sanoa ettet syö hiilareita. Totta molemmat omalla kohdalla ja sixpack näkyy täydellisenä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuskin sä nyt siellä väitöstilaisuudessa ainakaan mitään herkkuja syöt. Illallinen se on (akateemisille) vieraille, ei siis sukulaisille.
[quote author="Vierailija" time="31.03.2014 klo 11:30"]
Haloo! Olen sairaalloisen ylipainoinen!!! Eikö se riitä syyksi olla syömättä sokeri-rasva-mättö-kokeilujanne?!
[/quote]
Kuulostaa syömishäiriöltä, jos kuvittelee yhden kakkupalan pilaavan terveyden.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="31.03.2014 klo 11:20"]
Muakin tuo ärsyttää suunnattomasti. Olen tehnyt niin että otan kakkua, syötän siitä lapselle. Näin mulla on lautanen nenän edessä mutta en syö mitään. Itseni kannalta om paljon helpompi olla syömättä juhlissa mitää kuin että syö vähän. Tuo tosin toimii vain isoissa juhlissa. Mutta todella ärsyttävää miten paljon syömättömyys haittaa muita. Olen jo harkinnut, että mulle puhkeaa keliakia tms
[/quote]
Tuossa useampi emäntä on myöntänyt loukkaantuvaansa, jos kahvipöydän herkuista kieltäydytään. Vaikka siis sinä (tai minäkään) et loukkaantuisi, tuntuu olevan moni sellainen, joka loukkaantuu.
Sinä, jonka mielestä lihavat lihoo rajoitusten vuoksi ja hoikat ovat hoikkia, koska eivät rajoita, mietipä uudestaan... Itse olen hoikka, mutta en todellakaan "luonnostaan" vaan ihan siksi, että seuraan ja rajoitan syömisiäni. En toki ole ehdoton, mutta minun tekisi mieli vaikka päivittäin makeaa enemmän tai vähemmän enkä todellakaan sitä sallimalla olisi tässä painossa.
Jos juhlia on oikeasti noin paljon kuin ap kertoo, on pakko miettiä mitä juhlissa syö ja kieltäytyä jostain. Itseäni kyllä ärsyttäisi vielä enemmän juuri tuo, että lapset päätyvät syömään herkkuja hirveät määrät. Vaikka itse olisi ylipainoinen ja eläisi epäterveellisesti, kuuluu vanhempien taata terveellinen elämä lapsille ja tuo sukulaisten tyrkyttämä makean määrä on todella rasittavaa. Lapsille kuitenkin tarjotaan usein herkkuja, vaikka kyse olisi vain "arkivierailusta" eikä juhlista. Etenkin vanhempien ihmisten on todella vaikea ymmärtää, ettei halua lasten syövän nyt herkkuja tai ettei itse ota mitään.
En ole koskaan tehnyt numeroa syömättömyydestäni, päinvastoin. Yleensä nämä juhlat ovat isoja, joissa kukaan ei ehdi katsoa toisten syömisiä ja pyrinkin aina kiertelemään ihmisten joukossa juttelemassa niitä näitä. En parkkeeraa itseäni herkkupöydän viereen ja mökötä ja julista, että minä en nyt sitten syö yhtään mitään ja HUOMATKAA SE!
Olen viime elokuussa alkanut vähentää herkkuja ja sen ansiosta painoa on pudonnut jo 18 kiloa. Painan silti edelleen 91 kiloa, eli ylipainoa on yli 20 kiloa. Yritän syödä terveellisesti ja omaksua uuden elämäntavan uusine ruokineen. Tottakai voin silloin tällöin ottaa jonkun pullan tai keksin, mutta koska näitä juhlia on oikeasti ihan tajuttomasti, en voi mättää kakkua joka viikko. Ja silloin se huomataan, koska emäntä on hirveällä vaivalla tehnyt niitä kakkuja.
En vaadi itselleni mitään erikoiskohtelua, viihdyn juhlissa tosi hyvin ilman niitä herkkujakin.
Äh. Kommenteista päätellen siis minun pitää vain syödä ne herkut ja paastota joka juhlan jälkeen pari päivää, että saisin kalorivajeen aikaiseksi.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitäpä jos jätät ne juhlat väliin? Jos et arvosta toisten juhlia, niin mitäpä sinne sitten mennä nyrpeilemään.
[quote author="Vierailija" time="31.03.2014 klo 11:42"]
Mitäpä jos jätät ne juhlat väliin? Jos et arvosta toisten juhlia, niin mitäpä sinne sitten mennä nyrpeilemään.
[/quote]
Onko juhlien arvostus yhtä kuin syöminen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="31.03.2014 klo 11:18"]
Entä jos se susta vaan tuntuu siltä, että emäntä loukkaantuu? Minä nimittäin olen intohimoinen leipuri ja leivon paljon ihanaa makeaa kahvileipää, mutta ei tulisi mieleenikään loukkaantua jos joku jättää ottamatta. Esimerkiksi juuri laihdutuksen vuoksi. Tai siksi, että kaikki ei vaan tykkää makeasta. Se EI ole loukkaavaa emäntää (minua) kohtaan. Vieras taitaa itse vaan kuvitella loukkaavansa leipovaa emäntää. Ei tarvitse säälistä ottaa eikä väksisin syödä. Oikeastaan päinvastoin: mieluummin jättää sitten ottamatta, jotta muille jää enemmin. Joku sokerihiiri saattaa ilahtua kauheasti, jos kuulee, että yksi jättää omansa syömättä ja tälle halukkaalle jää enemmin. Ja kyllä niitä voi pakastaa, jos jää yli. Surullista olisi myös jos "väkisin ottajan" lautaselta löytyy lopulta siihen murennettu ja kertaakaan maistamaton pala tai peräti roskiksesta.
[/quote]
29 piti lainaa tuo yllä oleva eikä sitä, mikä aiemmassa kommentissa näkyy :)
[quote author="Vierailija" time="31.03.2014 klo 11:34"]
[quote author="Vierailija" time="31.03.2014 klo 11:30"]
Haloo! Olen sairaalloisen ylipainoinen!!! Eikö se riitä syyksi olla syömättä sokeri-rasva-mättö-kokeilujanne?!
[/quote]
Kuulostaa syömishäiriöltä, jos kuvittelee yhden kakkupalan pilaavan terveyden.
[/quote]
Mutta kun kyse ei ole siitä yhdestä kakkupalasta. Mulla on paljon ystäviä ja sukulaisia. Kevyesti voi viikossa olla 3-4 vierailua eri ihmisten luo. Jos joka vierailulla syön sen kakkupalan, niin se on jo MONTA kakkupalaa.
Ihmiset vaan miettii sitä, että no jos se kerran kuussa mun luona käy, niin kai se voi yhden kakkupalan ottaa. Mutta kun kyseinen ihminen ei olekaan se ainoa kakuntarjoaja elämässäni!
Osa ajattelee, että heidän leipomukset on niin HYVIÄ, jättäisi syömättä muualla. No, hei, kaikki, jotka on jotain leiponeet, ajattelee, että just tämä mun torttu/pulla(kakku/kuppikakku on parasta ikinä. Mutta suoraan sanottuna, monet tuttavieni leipomukset on ihan hirveitä. Kaupan pullat vielä kamalampia. En halua vaan kohteliaisuudesta tunkea itseeni sokeria ja rasvaa, jos herkku ei vielä edes maistu minusta hyvältä.
Sekään ei auta, että ilmoitan etukäteen, että älä sitten varaa mitään makeita. Voin syödä hedelmää, porkkanaa, vaikka ruisleivän. En kakkua. No, silti on leivottu "ihan vaan omaa perhettä varten". Ja kuitenkin tuputetaan ota nyt, maista edes vähän.
No, sitten leikkaan ohuen palan. Sellaisen, että siitä saa pari-kolme lusikallista. Se ei todellakaan ketään vielä lihota. Mutta siitä saan itse kylliksi, tiedän, miltä se herkku maistui, en tarvi enempää.
Kelpaako se tuputtajalle? Ei! Alkaa kysely, no eikö ollut hyvää, ota nyt lisää. Ota ota, kaapissa on vielä toinen, älä kursaile. Kuin sää nyt noin vähän otit, lautanen tuskin likastui - ota nyt kunnon pala, kun tämä on niin hyvää.
Suorasukainen, minua lihavampi ystäväni tiuskahti tuollaiseen kerran, että yritätkö tappaa minut? Haluatko, että syön kakkuasi ja kuolen? Sokeri on minulle MYRKKY, ymmärrä jo! Olen tyytyväinen ilman, tulin tänne nauttimaan seurasta, en lihomaan lisää!
Se oli hyvin sanottu, sai emännän hiljaiseksi. Kehtaisinpa minäkin. :)
T. se nyt 88 kiloinen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ymmärrän ap hyvin sinua. On kyllä kummallinen tapa tuputtaa niitä herkkuja ja/tai loukkaantua, jos ei niitä ota. Itselläni kokemusta samantapaisesta, "eikö nyt edes ihan pieni pala", "ei pieni pala mitään haittaa". Just.
Itselläni ajatuksissa vastaavanlainen painonpudotus/elämäntavan muutos kuin sinulla. Onnea sinulle jo menetetyistä kiloista!
Nuo nuoret vastaajat ei välttämättä ymmärrä, että kun vähän tulee ikää lisää, niin väistämättä kaikki kakut yms. alkaa näkyä. Ja kun juhlia ja tilaisuuksia on paljon, niin X kertaa pieni pala on jo tosi paljon. Näistähän ne ylimääräiset kalorit juuri kertyy.
En nyt osaa oikein neuvoakaan, mutta tsemppiä osaan antaa!
Yritä vaan kieltäytyiä kohteliaasti mutta jämästi. Kokeile, jos se auttaisi, että pidät lautasella koko ajan jotain ihan pientä, jos se tyhjä lautanen houkuttaa tuputtamaan.
Ap, älä välitä näistä prätköttäjistä, sä laihdutat ja piste. Muut syököön herkkunsa ja ottakoon nokkiinsa.
Itse en juo alkoholia ja kaikissa illanistujaisissa porukka tunkee sitä viinipulloa käteen, vaikka sanon ihan reippaasti että ei kiitos, en juo. Pitää vaan pitää se pää kylmänä.
Olet jo laihduttanut niin paljon, että älä anna muiden pilata sitä. Terveytesi on sulle paljon tärkeämpää kuin Pirkon raskas leipomisviikko.
[quote author="Vierailija" time="31.03.2014 klo 11:42"]
Mitäpä jos jätät ne juhlat väliin? Jos et arvosta toisten juhlia, niin mitäpä sinne sitten mennä nyrpeilemään.
[/quote]
Miksi juhlissa tai vieraille pitää aina tarjota jotain epäterveellistä? Itse laitan pöytään jotain herkkua, mutta teen myös vaikka voileipiä, karjalanpiirakkaa, hedelmäsalaattia, sokeritonta marjarahkaa - jotain, mikä ei ole ihan järkyttävän lihottavaa.
Minä inhoan ihmisiä, jotka rakastavat ruoalla. Äitini oli sellainen ja olin pullero lapsi. Jos en syönyt äidin herkkuja, se loukkaantui.
Siitä on jäänyt inho tuputtavia emäntiä kohtaan, jotka loukkaantuu, ellen vedä napa rutisten heidän pulliaan.
Kun pääsin kotoa pois, en ole edes välittänyt mistään herkuista, koska se tuputtaminen ärsytti niin paljon. Mieluummin syön hyvää ja laadukasta ruokaa, kuin näytän rakkautta mättämällä kermaa ja valkoisia jauhoja mahaani.
[quote author="Vierailija" time="31.03.2014 klo 11:53"]
Ap, älä välitä näistä prätköttäjistä, sä laihdutat ja piste. Muut syököön herkkunsa ja ottakoon nokkiinsa.
Itse en juo alkoholia ja kaikissa illanistujaisissa porukka tunkee sitä viinipulloa käteen, vaikka sanon ihan reippaasti että ei kiitos, en juo. Pitää vaan pitää se pää kylmänä.
Olet jo laihduttanut niin paljon, että älä anna muiden pilata sitä. Terveytesi on sulle paljon tärkeämpää kuin Pirkon raskas leipomisviikko.
[/quote]
Tämä on niin totta! Voithan sinä, ap, loukkaantua siitä, että läheiset eivät arvosta sinua, sinun päätöksiäsi ja elämänvalintojasi, sinun terveyttäsi vaan tuputtavat lihottavia ja epäterveellisiä ruokia.
Sano tuputtajalle, että toivoisit ennemmin kannustavaa asennetta terveysprojektiisi kuin epäterveellisten houkutusansojen lautaselle kantamista.
Sokeriholistille ne kahvipöydän herkut on sama kuin alkoholistille viina. Eikai kukaan tuputa alkoholistille viinaa? Miksi siis sokerikoukun kanssa kamppailevalle suurin piirtein väkipakolla työnnetään kakkua suuhun? On emännän oma ongelma, jos on pitänyt viikon vääntää "rakkaudella" tarjottavat juhliin. On erittäin itsekästä ajatella, että joka ainoan on PAKKO maistaa joka sorttia, että emännän itsetunto saa kunnon annoksen pönkitystä. Eikö riitä, että suurin osa porukasta syö ja kehuu?
On totta, että lihavalla ihmisellä on syömishäiriö, eihän se muuten lihava olisi. Miksi siis pitää haitata toisen tervehtymistä.
Itse otan juhlissa lautaselleni vain niitä suolaisia, yleensä ne ovat ruokaisampia ja vähänkalorisempia kuin makeat. Jos emäntä vahtii kahvipöytää tarkkana kuin haukka, otan kakkua sellaisen palan, että siinä on enimmäkseen sitä kermareunusta. Syön siitä osan, vaihdan miehen kanssa lautasta kun emännän silmä välttää ja mies syö sen loppuun.
Minusta tuputtaminen yhtä tyhmää ja epäkohteliasta kuin nirsoilu. Ja nirsoilulla en tarkoita sitä, että joku ei allergian takia syö jotain, vaan sellaista nirsoilua, jossa nyrpistellään silminnähden juhlapaikan tarjoomuksille ja mielenosoituksellisesti juodaan vain lasi vettä...
Tuollainen tuputtaminen vain valitettavasti on hyvin yleistä, eikä pelkästään Suomessa. Vieraanvaraisuuteen kuuluu notkuva ruokapöytä ja vaikka vieras olisi jo ratkitäynnä, lisää tuputetaan. Ja kieltäytyminen koetaan loukkauksena.
Koeta siis kestää. Voit kauniisti ap sanoa esimerkiksi että "kuukauden sisällä on ollut jo kolme tällaista juhlaa, ja kun yritän laihduttaa, niin en oikeasti voi kaikkea syödä ja maistaa, vaikka nuo näyttävätkin todella houkuttelevilta." Tai vetoa siihen, että maistat miehesi kakusta vähäsen, kun et voi laihdutuskuurin takia enempää syödä.