Lue keskustelun säännöt.
Miksi herkuista kieltäytyminen koetaan aina loukkauksena?
31.03.2014 |
Meillä on paljon juhlia vuoden aikana. Minulla on iso suku, samoin miehellä. Pelkästään tänä vuonna on odotettavissa kahden veljen häät, yhdet serkun häät, kahdet ristiäiset ja jos siskon raskaus menee hyvin, kolmet ristiäset, kahdet konfirmaatiot, kahdet YO-juhlat, yhdet 50v-juhlat, yksi väitöstilaisuus, todennäköisesti yhdet kihlajaiset ja näiden lisäksi tietenkin kaikenlaista vappua ja pääsiäistä, juhannusta ja sunnuntaibrunssia. Ihan joka ikisessä juhlassa on aina hirveä kasa herkkuja tarjolla. Jokainen juhla on "ainutkertainen", vaikka siis tällaisessa isossa suvussa näitä ainutkertaisia tilaisuuksia on jatkuvasti.
Minä yritän laihduttaa ja vähentää kakkujen, leivoksien ja rasvaisten leivonnaisten syömistä. Niitä ei ole pakko syödä.
Alan kypsyä siihen, että herkkujen syömättömyydestä valitetaan koko ajan. Että enkö nyt yhden kerran, kun on meidän häät. Siis voit nyt laihdutuksen keskeyttää näihin yksiin ristiäisiin, maista nyt, koko viime viikon leivoin herkkuja.
Yritän aina ensin kierrellä, että kiitos joo maistan pian ja en sitten menekään ottamaan, mutta tullaan oikein lautaselle tuomaan sitä kakkua ja MAISTANYTMAISTANYT!
Ihan oikeasti, voin nauttia juhlista ja iloita toisten puolesta myös ilman sitä sokeria ja rasvaa!
Terveisin 91-kiloinen sukulaistäti, joka taas sunnuntaina on menossa ristiäisiin kieltäytymään ihan vaan kiusallaan pikkuleivistä ja kakuista :(
Kommentit (54)
[quote author="Vierailija" time="31.03.2014 klo 11:34"]
Sano ettet pidä makeesta, ei asiasta tarvitse keskustella sen jälkeen enää. Suolaista tarjottaessa vois sanoa ettet syö hiilareita. Totta molemmat omalla kohdalla ja sixpack näkyy täydellisenä.
[/quote]
Jaa. Kyllä mä vaan olen ollut kahdessa väitöskaronkassa, vaikken ole akateeminen, vain vaivainen sukulainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyvä AP, jatka samalla linjalla! Herkkuja vähentämällä olet jo laihtunut tosi paljon, joten kyllä ne on olleet olennaisessa osasssa ylipainon säilymisessäkin. Toiset voi syödä paljon ja useinkin herkkuja eikä se näy missään, mutta ihmiset on yksilöitä ja kaikki ei voi. Toisille ne tarttuu kiinni samantien, ja silloin ei auta muu kuin välttää.
Kukaan ei päätä toisten puolesta syömisiä, jokainen päättää itse. Ulkopuolistenkin on aivan turha läksyttää lihavaa mikset syö herkkuja, käsittämätöntä suorastaan. Sitten ihmetellään kun ihminen ei laihdu, samaan aikaan itse sabotoidaan toisen yritystä eikä kunnioiteta päätöstä olla herkuttelematta. Se ei ole mitään ystävyyttä tai kaveruutta, lähinnä niiden sabotoijien itsekkyyttä "kun minä olen tämän kakun tehnyt niin minulle tulee paha mieli jos juuri sinä et syö, vaikka sata muuta täällä syökin".
Arvostetaan toistemme yksityisyyttä ja itsemääräämisoikeutta! Jokainen päättää itse mitä syö. Sitäpaitsi eikö juhliin tulla ensisijaisesti nauttimaan juhlista ja seurasta.
Ihmettelen kyllä, että millainen ihminen loukkaantuu jos joku ei syö hänen herkkujaan? Kyllä on ihmisen oma asia, mitä suuhunsa laittaa :)
Olen hoikka, mutta en välitä syödä makeaa tai muita "herkkuja" jos ei maistu, ainakaan paljon kerralla.
[quote author="Vierailija" time="31.03.2014 klo 11:27"]
Tuota noin, eiköhän se ole ihan jokaisen oma asia mitä suuhunsa pistää ja siitä ei voi kukaan loukkaantua? Ihan oikeastiko te määräätte mitä ihmiset syövät teidän juhlissanne? Entä juomat? Suututaanko sitten siitäkin jos joku on autolla eikä ota skumppaa tai vatsa ei kestä kahvia?
Ap vaikuttaa siltä, että ei haluaisi tehdä numeroa syömättömyydestään, mutta muut kyllä tekevät.
[/quote]
Minä olen nirso ihminen, joka ei koskaan tee siitä numeroa muiden nähden. Minä olen myös laihduttaja, joka ei sitäkään haluaisi koko suvun/kansan tietoon, vaan haluaisin vain ottaa pöydästä mitä otan. Tuputtuminen todella on epäkohteliasta, ja se saattaa toisen aika kiusalliseen valoon ja tilanteeseen.
Minä emäntänä en loukkaannu siitä, että joku ei ota vaikka sitten makeaa. Tiedän, että kaikki eivät yksinkertaisesti pidä makeasta ja tiedän, että muitakin syitä on iso pino. Jos joku sukulainen laihduttaa, niin minä haluan kyllä tukea häntä! Ja se voisi tarkoittaa sitä, että voisin jopa tehdä laihduttajalle jotain omaa jälkkäriä tai antaa jonkun juoman (vaikka smoothie, ilman sokeria) käteen. Minulle se olisi emäntänä kunnia-asia, että jokaiselle on jotakin. Ja jos joku ei halua ottaa, niin asia on oikeasti ihan ok.
Nirsot ja numeron tekevät sitten erikseen, mutta tunnistan ap:ssa palan itseäni ja tiedän, ettei hänkään halua loukata muita.
Juhlat on laihduttajalle vielä riemukkaampia täällä Varsinais-Suomessa. Tapoihin nimittäin kuuluu että vieras vähän kuin kainouttaan kieltäytyy kaikenlaisista tarjoomuksista, ja isäntäväki sitten tuputtaa jotta vieras tuntee olonsa mukavaksi eikä tarvitse pyydellä sentään anteeksi sitä että toinen ihan kahvit keittää. Jos kieltäydyt jostain syömisestä niin sitä innokkaammin joku jo laittaa ihan kaikkea lautaselle eteesi. Joskus se ei on EI, kahvipöydässäkin prkl.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä en ainakaan toisten mieliksi ala syömään yhtään mitään.
[quote author="Vierailija" time="31.03.2014 klo 13:28"]
Juhlat on laihduttajalle vielä riemukkaampia täällä Varsinais-Suomessa. Tapoihin nimittäin kuuluu että vieras vähän kuin kainouttaan kieltäytyy kaikenlaisista tarjoomuksista, ja isäntäväki sitten tuputtaa jotta vieras tuntee olonsa mukavaksi eikä tarvitse pyydellä sentään anteeksi sitä että toinen ihan kahvit keittää. Jos kieltäydyt jostain syömisestä niin sitä innokkaammin joku jo laittaa ihan kaikkea lautaselle eteesi. Joskus se ei on EI, kahvipöydässäkin prkl.
[/quote]
No ei päde vaan Varsinais-Suomeen. Itse asun siellä (täällä), mutta mummoni oli karjalainen. Ja KUKAAN ei tuputa niin paljon kuin karjalaiset. Eikä väkerrä pöytään niin monta sorttia tarjottavaa....
Varsinaissuomalaisilla on yleensä pöydässä max kahta tai kolmea tarjottavaa. Karjalaisilla vähintään seitsemää sorttia ja silloinkin pahoitellaan, ku ei miul nyt mittää oo siul tarjota ja kaikki pitäisi syödä viimeiseen murenaan... :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuttua. Niin tuttua! Joillekin nuoremmille vielä kehtaa sanoa päin naamaa ihan suoraan, että laihdutan, en ota. Mutta auta armias, jos ollaan jossain mummulla tai yli 50v ihmisellä kylässä tai juhlissa. Klenkataan kaapille ja pöytään eestaas ja pakotetaan syömään, kun muuten menee roskiin ja ihan turhaan nyssittetein ja kyllä nuoren ihmisen pitää syödä ja tollanen rimpula oot (95kg) ja pittäähän sitä olla jottain mistä miähen pittää kii!
Aargh.
[quote author="Vierailija" time="31.03.2014 klo 13:39"]
[quote author="Vierailija" time="31.03.2014 klo 13:28"]
Juhlat on laihduttajalle vielä riemukkaampia täällä Varsinais-Suomessa. Tapoihin nimittäin kuuluu että vieras vähän kuin kainouttaan kieltäytyy kaikenlaisista tarjoomuksista, ja isäntäväki sitten tuputtaa jotta vieras tuntee olonsa mukavaksi eikä tarvitse pyydellä sentään anteeksi sitä että toinen ihan kahvit keittää. Jos kieltäydyt jostain syömisestä niin sitä innokkaammin joku jo laittaa ihan kaikkea lautaselle eteesi. Joskus se ei on EI, kahvipöydässäkin prkl.
[/quote]
No ei päde vaan Varsinais-Suomeen. Itse asun siellä (täällä), mutta mummoni oli karjalainen. Ja KUKAAN ei tuputa niin paljon kuin karjalaiset. Eikä väkerrä pöytään niin monta sorttia tarjottavaa....
Varsinaissuomalaisilla on yleensä pöydässä max kahta tai kolmea tarjottavaa. Karjalaisilla vähintään seitsemää sorttia ja silloinkin pahoitellaan, ku ei miul nyt mittää oo siul tarjota ja kaikki pitäisi syödä viimeiseen murenaan... :D
[/quote]
Jaa, meillä on ainakin tuo kieltäytymiskulttuuri tuttujen ja sukulaisten kesken. Karjalainen puoli suvustani ei kieltämättä edes kysele otatko, vaan siinähän otat. :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="31.03.2014 klo 11:03"]
Juuri tuollainen rajoittaminen kerryttää niitä kiloja. Luontaisesti hoikat ihmiset eivät laske syömiään suklaapaloja. Heidän ei vain tee mieli enempää, koska he syövät riittävästi ja riittävän säännöllisesti perusruokaa eivätkä tee herkuista mitään numeroa, omasta kehostaan kontrolliprojektia.[/quote]
Olen lihava, mutta kiloni olen kerännyt juurikin sillä perusruoalla, joka on mielestäni ihanaa. Ns. herkuista en välitä, enkä tarvitse mitään tahdonvoimaa rajoittaakseni niiden syömistä - ei tule ostettua, saati leivottua itse. MIksi minun pitäisi juhlissakaan mutustaa jotain paakelsia, josta en edes pidä, ja josta en saa mitään mielihyvää vaan ainoastaan tarpeettomia kaloreita?
Viime kesän maalaishäissä oli parasta lihakeitto, joka tarjottiin kunnon ruisleivän ja voin kera heti ensimmäisenä kun kirkosta päästiin. Sen päälle ei sitä kermakakkua olisi tehnyt mieli, mutta pakotettiin ottamaan aimo lohkare.
Entäs jos heität kehiin valkoisen valheen. Kiitos maistoin jo, se oli tosi hyvää.
Ja sitten käännät keskustelun vaikka edellisen juhlan herkkuihin tai kysyt heti perään, että kuinkas tytäs/sisko/serkku/äiti voi tms? Tai eiks juhlan ohjelma mennyt hyvin/pappi pitänyt hyvän puheen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="31.03.2014 klo 11:02"]
Kun tarjoan tekemiäni herkkuja, tarjoan myös symbolisesti ystävyyttäni ja rakkauttani. Siitä kieltäytyminen tuntuu vähän pahalta, vaikka ymmärränkin asian rationaaliselta kannalta.
[/quote]
Ystävä hyvä, sitä ystävyyttä ja rakkautta voi tarjota ilman niitä syömisiäkin. Meillä huonogeenisillä voi noutaja tulla nuorenakin jos ottaa vastaan ystävyyttä ja rakkautta syötävässä tai juotavassa muodossa. Itse olen yhden sydäninfarktin kokenut nuoresta iästä huolimatta enkä ota enää turhia riskejä vaikka minulla on lääkitys ja seurantaa. Minulla on myös vastuu omasta ruokavaliostani ja oletan aikuisten ihmisten ymmärtävän sen. Kaikkea ei kannata ottaa tunteella.
Olen myös sokeririippuvainen ja juhlakausien ja juhlapäivien jälkeen on vaikeaa palata terveelliseen ruokavalioon. Luettuani nämä viestit niin sain monta vihjettä miten välttää herkkuja.
Äskettäin olimme perheen kanssa vierailulla ja aikuinen tyttäreni onnistui hymyilemään kauniisti ja kertomaan ettei tarvitse muuta kuin kahvin.
Ihmettelin kuinka päättäväisellä äänellä hän sen sanoi ja emäntä hyväksyi. Itse vetelin kaikkea tarjolla ollutta enkä kehdannut kieltäytyä.
Mutta seuraavalla kerralla aion jo etukäteen ilmoittaa että minulle riittää kahvi ja hymyillä ystävällisesti jos jotain tyrkytetään.
[quote author="Vierailija" time="31.03.2014 klo 11:42"]
Mitäpä jos jätät ne juhlat väliin? Jos et arvosta toisten juhlia, niin mitäpä sinne sitten mennä nyrpeilemään.
[/quote]
Niin siis että "En syö kakkua, en siis arvosta tätä avioliittoa, jonka nyt äsken menitte solmimaan. Hölmöt."?