Lue keskustelun säännöt.
Jättää kaiken kuin lehmä sontansa!
30.03.2014 |
Meillä mies on ilmeisesti sitä mieltä, että hänen ei tarvitse kotona tehdä yhtään mitään - riittää, että hän käy tavallisessa palkkatyössä kodin ulkopuolella. Kysyin häneltä miten asiat olisivat jos minä olisin töissä ja hän lasten kanssa kotona. Hän sanoi, että hän panostaisi kaiken aikansa lapsiin ja koiraan eikä tekisi kotitöitä. Eli kaikki kotityöt jäisivät silti minun hoidettaviksi. Kiva.
Miten tuollaisen kanssa voi elää yhdessä kun vuosi toisensa jälkeen pariterapiasta huolimatta asenne miehellä tuo? Hän puolustelee sitä sillä, että se on kasvatus jonka hän on saanut kotoaan eli heillä äiti aina tehnyt kaiken kaikkien eteen. Mutta mieheni ei ole lapsi vaan AIKUINEN ja kohta KESKI-IKÄINEN mies, jolle kaikki kotityöt ovat kauhistus.
Kommentit (11)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Varmaan hänellä oli tuo asenne jo silloin kun menitte yhteen? Mikset miettinyt silloin ettet halua sellaista vai oletitko vain että kyllä sinä saat sen muutettua mieleiseksi.
Tuleeko tämä yllätyksenä tässä vaiheessa avioliittoa? Eli et tuntenut miestä ja hänen mielipiteitään ollenkaan hankkiessanne lapsia. Jos ette ole muunlaisesta työnjaosta ja toimintatavoista alunperin sopineet, niin tämän tilanteen kanssa on nyt elettävä tai sovitte yhteisesti uudet pelisäännöt. Tsemppiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jätä se, jos ei suostu opettelemaan. Minä tekeydyin jo seurusteluaikana mitäänosaamattomaksi ja niinpä mieheni on alusta asti tehnyt ainakin puolet kotitöistä ja sen lisäksi remontoinut taloa ja onpa hän hoitanut lapsiakin yhtä paljon kuin minä. Eli seuraavassa suhteessasi kieltäydy osaamasta kaikea. Harva mies lähtökohtaisesti etsii kodinhoitjaa vaan ihan jotakin muuta.
[quote author="Vierailija" time="30.03.2014 klo 18:25"]Varmaan hänellä oli tuo asenne jo silloin kun menitte yhteen? Mikset miettinyt silloin ettet halua sellaista vai oletitko vain että kyllä sinä saat sen muutettua mieleiseksi.
[/quote]
En ole nyt ap, mutta tuliko mieleen että tuollaiset tavat voi salata kun asuu erikseen. Ja saa se mies väittää mitä tahansa eikä välttämättä edes valehtele. Niin teki mun mies. Selitti ajoittaisen kämppänsä sotkuisuuden sillä että on ollut kovin kiire töissä ja vapaa ajat mennyt esim. Mun tapailuun. Nyt jo 3v yhdessä olon jälkeen tiedän että meillä on eri käsitys riittävästä siisteydestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä se nii on et siivominen ja tiskaaminen on akkojen hommaa.
[quote author="Vierailija" time="30.03.2014 klo 18:32"][quote author="Vierailija" time="30.03.2014 klo 18:25"]Varmaan hänellä oli tuo asenne jo silloin kun menitte yhteen? Mikset miettinyt silloin ettet halua sellaista vai oletitko vain että kyllä sinä saat sen muutettua mieleiseksi.
[/quote]
En ole nyt ap, mutta tuliko mieleen että tuollaiset tavat voi salata kun asuu erikseen. Ja saa se mies väittää mitä tahansa eikä välttämättä edes valehtele. Niin teki mun mies. Selitti ajoittaisen kämppänsä sotkuisuuden sillä että on ollut kovin kiire töissä ja vapaa ajat mennyt esim. Mun tapailuun. Nyt jo 3v yhdessä olon jälkeen tiedän että meillä on eri käsitys riittävästä siisteydestä.
[/quote]
Jep, ensimmäiset kolme vuotta suhteestamme emme asuneet edes samalla paikkakunnalla. Mies opiskeli ja asui kämppisten kanssa toisella paikkakunnalla. Kävin silloin tällöin hänen asunnollaan ja vaikka siellä oli vähän sekaista ja likaista ajattelin, että sellaista se on kun parikymppiset jätkät asuvat saman katon alla. Miehen tavarat olivat aina siististi hänen huoneessaan, mutta eihän se montaa neliötä ollut. Vierailulla minun asunnolla viikonloppuisin ei hän yleensä sotkenut. Tehtiin yhdessä ruokaa, tiskattiin yhdessä, jne. Mutta eihän siinä viikonloppuisin kamalasti tietysti kotitöitä tehty - mä olin vuorotöissä ja tein yleensä perusteellisen siivouksen ennen viikonloppua sellaisena päivänä jona menin vasta yövuoroon.
Kun sitten muutimme noiden vuosien jälkeen yhteen oli alussa tietysti nautinto vaan asua saman katon alla. Sitten vuosien myötä vähän kerrallaan alkoi muutoksia näkyä. Ja lopulta pariterapiassa mies veti äiti-kortin esiin.
Tilanne on nyt tänä päivänä tämä. Yritän muuttaa tilannetta ja ajattelin jos jollakin olisi jonkinlaisia neuvoja. Ero on käynyt mielessä, mutta onhan se aika raju muutos. Joskin silloin multa jäisi yksi "lapsista" pois ja elämä varmasti helpottuisi. Ja ajatella, että jos mies ottaisi lapset joka toinen viikonloppu saisin vapaatakin aina silloin tällöin. Nyt olen neljän seinän sisällä kodinhoitajana 24/7.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="30.03.2014 klo 18:32"][quote author="Vierailija" time="30.03.2014 klo 18:25"]Varmaan hänellä oli tuo asenne jo silloin kun menitte yhteen? Mikset miettinyt silloin ettet halua sellaista vai oletitko vain että kyllä sinä saat sen muutettua mieleiseksi.
[/quote]
En ole nyt ap, mutta tuliko mieleen että tuollaiset tavat voi salata kun asuu erikseen. Ja saa se mies väittää mitä tahansa eikä välttämättä edes valehtele. Niin teki mun mies. Selitti ajoittaisen kämppänsä sotkuisuuden sillä että on ollut kovin kiire töissä ja vapaa ajat mennyt esim. Mun tapailuun. Nyt jo 3v yhdessä olon jälkeen tiedän että meillä on eri käsitys riittävästä siisteydestä.
[/quote]
Jep, ensimmäiset kolme vuotta suhteestamme emme asuneet edes samalla paikkakunnalla. Mies opiskeli ja asui kämppisten kanssa toisella paikkakunnalla. Kävin silloin tällöin hänen asunnollaan ja vaikka siellä oli vähän sekaista ja likaista ajattelin, että sellaista se on kun parikymppiset jätkät asuvat saman katon alla. Miehen tavarat olivat aina siististi hänen huoneessaan, mutta eihän se montaa neliötä ollut. Vierailulla minun asunnolla viikonloppuisin ei hän yleensä sotkenut. Tehtiin yhdessä ruokaa, tiskattiin yhdessä, jne. Mutta eihän siinä viikonloppuisin kamalasti tietysti kotitöitä tehty - mä olin vuorotöissä ja tein yleensä perusteellisen siivouksen ennen viikonloppua sellaisena päivänä jona menin vasta yövuoroon.
Kun sitten muutimme noiden vuosien jälkeen yhteen oli alussa tietysti nautinto vaan asua saman katon alla. Sitten vuosien myötä vähän kerrallaan alkoi muutoksia näkyä. Ja lopulta pariterapiassa mies veti äiti-kortin esiin.
Tilanne on nyt tänä päivänä tämä. Yritän muuttaa tilannetta ja ajattelin jos jollakin olisi jonkinlaisia neuvoja. Ero on käynyt mielessä, mutta onhan se aika raju muutos. Joskin silloin multa jäisi yksi "lapsista" pois ja elämä varmasti helpottuisi. Ja ajatella, että jos mies ottaisi lapset joka toinen viikonloppu saisin vapaatakin aina silloin tällöin. Nyt olen neljän seinän sisällä kodinhoitajana 24/7.
Ap lue se Himoitse, leiki ja rakasta. - erään avioliiton pelastustarina.