Syyllisyys painaa, tuntuu,että olen pilannut meidän perheen elämän.

Miksi se mies sitten on halunnut olla sun kanssa? Mulla ei ole ongelmia muttei kukaan mua halua.

miten masennustasi hoidetaan?

Kait se ei uskalla häätää mua pois meidän kodista.

ap

sinun pitää puhua näistä asioista jonkun kanssa. Et voi tietää mitä miehesi ajattelee tai tuntee jos ette puhu.

kysyn uudestaan: miten masennustasi hoidetaan vai hoidetaanko lainkaan?

anteeksi, jäi vastaamatta. käyn muutaman kerran kuukaudessa mielenterveyspolilla sairaanhoitajan luona. Ei vaan tunnu kunnon puhe yhteyttä löytyvän, en osaa avautua hänelle.

Voimia Sinulle, ajattele niitä pieniä lapsosia. Miten tärkeä äiti on heille, he varmaan rakastavat Sinua olet sitten vartaloltasi tikkulaiha tai vähän pyöreämpi. Lapset ovat ne jotka saavat väsyneenkin aamulla ylös sängystä, pyydä apua vaikkapa neuvolareissulla terveydenhoitajalta. Toivon että jonain päivänä jaksat hymyillen muistella menneitä. Jaksamista ja kaikkea hyvää. Olet varmasti hyvä äiti.

ei tuo ole kunnollista hoitoa. Masennuksen paranemiseen tarvitaan psykoterapiaa ja lääkitys avuksi. Nuo sairaanhoitajakäynnit ovat puuhastelua, varsinin jos et voi luottaa tähän ihmiseen puhuaksesi aidosti ja suoraan. Usein sairastuneet yrittävät säästellä muita, luulevat että heidän ajatuksensa ovat mullistavan kauheita ja ainutlaatuisia, ettei niitä voi sanoa ääneen.  Tämäkin on osa sairauden kuvaa.

Olen ollut vaikeasti masentunut ja paranin. Se on mahdollista.

Arvottomuuden tunteesi liittyvät sairauden kuvaan, ne eivät ole välttämättä mitä muut näkevät ja kokevat. Sinun täytyy löytää kunnon psyiatri ja terapeutti.

Sairaudet ei ole sun vikasi, ei masennuksesi, syöpäsi tai lapsesi sairaus. Eli vaikka nämä ovatkin vaikeuttaneet perheesi elämää, niin et sinä siihen syyllinen ole. Eikä ulkonäölläsi ole mitään tekemistä perheesi hyvinvoinnin kanssa. Kuulostat hyvin masentuneelta joten sun pitäisi heti varata aika psykiatrille ja saada masennuslääkitys. Eli huomenna soitat psyk.polille ja varaat psykiatrille ajan. Voit myös pyytää psyk.sairaanhoitajaa tekemään sinulle bdi-masennustestin jos joudut odottamaan psykiatrille pääsyä. Tsemppiä.

[quote author="Vierailija" time="30.03.2014 klo 14:50"]

ei tuo ole kunnollista hoitoa. Masennuksen paranemiseen tarvitaan psykoterapiaa ja lääkitys avuksi. Nuo sairaanhoitajakäynnit ovat puuhastelua, varsinin jos et voi luottaa tähän ihmiseen puhuaksesi aidosti ja suoraan. Usein sairastuneet yrittävät säästellä muita, luulevat että heidän ajatuksensa ovat mullistavan kauheita ja ainutlaatuisia, ettei niitä voi sanoa ääneen.  Tämäkin on osa sairauden kuvaa.

Olen ollut vaikeasti masentunut ja paranin. Se on mahdollista.

Arvottomuuden tunteesi liittyvät sairauden kuvaan, ne eivät ole välttämättä mitä muut näkevät ja kokevat. Sinun täytyy löytää kunnon psyiatri ja terapeutti.

[/quote]

Mulla ihan samoja tuntemuksia kuin ap:llä. Käyn juttelemassa 1krt/kk kanssa mielenterveystoimistossa. Kaikki eivät saa psykoterapiaa. Itse olen halunnut sitä mutta minulle ei sitä myönnetä. Siis ei myönnetä b-lausuntoa että voisin hakea terapeutilta kela-korvausta. Aina lykätään eteenpäin. Olen jo vuosia käynyt mtt:ssä juttelemassa. Eli ei helppoa hakea vaan terapeutti ja kaikilla ei varaa muutenkaan terapiaan jos perhettä...

lähetettä ja terapiaa pitää itse haluta ja vaatia, lääkitys tietysti vaaditaan jotta terapia voidaan myöntää.

Jos ei ole pontta haluta terapiaan eikä uskoa että jaksaisi siellä käydä, atsotaan ettei ole terapiakunnossa. Miksi sitten jotkut pääsevät ja äyvät läpi terapian ja paranevat? Ei terapia maksa niin paljoa etteikö siihen irtoaisi n 25 e viikossa, se ei ole paljon loppuelämän mielekkyydestä.

Aina löytyy syitä ja tekosyitä olla paikoillaan ja antaa elämän lipua ohi pahan olon saartamana.

oletteko käyneet yksityisellä psyiatrilla lähetteen saamiseksi?

Maksaa joo, mutta eikö ole järkevää etsiä ovea, jonka saa auki kuin nykiä jatkuvasti lukossa olevaa ja odottaa milloin joku suvaitsisi sen avata...anteeksi kielikuvavertaus, en keksinyt muuta.

Vähemmästäkin masentuu. Aika kauhea tilanne. Joillakin on vaan vastoinkäymisiä enemmän. Jaksamista. Voimia.

Lääkitys ei kylläkään ole pakollista terapiassa käyvälle, täysin yksilöllistä on tarvitaanko sitä vai ei. Monesti lääkitys kylläkin sitte hoidon tukena jos oikeanlainen ryyni löytyy. Se on totta, että terapiaan ei pääse, mikäli lääkärit eivät ole vakuuttuneita siitä, että prosessia jaksaa käydä läpi. Harva käsittää ennen pitkäaikaisterapian alkua miten vaativaa se on.

Todella paljon tsemppiä ap:lle! Koita antaa sairaanhoitajienkin tehdä työnsä ja yritä avautua rehellisesti oloistasi, ainoa keino päästä masennuksesta on todella myöntää myös itselleen, kuinka huonona on. Helpommin sen uskoo kun joutuu jollekin sanomaan ääneen.

t. Kolmas vuosi terapiaa juuri alkamassa (ilman lääkitystä), tämä parempi olo on todellakin sen arvoista