Lue keskustelun säännöt.
Mun vanhemmat sai samana päivänä Alzheimer-diagnoosin - mitähän nämä 40-luvulla syntyneet on syöneet?
24.11.2020 |
Isä ja äiti sai kumpikin Alzheimer-diagnoosin. Tosin sillä erolla että isällä saattaa olla myös otsalohkon dementia.
Kummastuttaa vaan, että onhan tuo aika erikoista, että kummallakin havaitaan sama vaiva. Mietiskelen nyt jotain yhteistä tekijää, mikähän se voisi olla - joku ravintoaineko?
Äiti on kyllä ollut kova syömään ja syöttämään erilaisia rohdoksia, sekä kokeilemaan "hupputerveellisiä öljyjä ja levitteitä". No, tämän hän sai nyt palkaksi.
Kommentit (81)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
61 posautettiin Suomen mitan päässä Novaja Zemljalla 52 megatonnin , eli maailman ikinä suurin ydinpommi Tsar bomba ja kainuussa asti satoi punasta lunta koska kaikki elollinen höyrystyi n 100 km säteellä pommista ja veri satoi alas.
Ja asiasta ei juuri puhuttu koska NL. Mutta todella todella lähellä meitä.
Eikä se ollut ainoa maailmassa suinkaan mutta suurin ikinä.
Katsokaa tämä kokonaan:
Huomatkaa että Myös Kuolan niemimaalla poksauteltu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaivovesi,siitä on näyttöäkin muistisairauden synnyssä.Joku metalli vai mikä se oli on ennen vanhaan ollut kaivovedessä. Sitä mekin lapsena juotiin kun mummolassa käytiin.
Vierailija kirjoitti:
Fiksu, hoikka, sivistynyt, raitis, tupakoimaton, liikunnallinen, erittäin terveellisesti syövä ja onnellisessa parisuhteessa oleva äitini sairastui Alzheimerin tautiin.
Elämä voi olla epäreilua.
Hyvin terveellisesti syövä voi jäädä vaille elintärkeitä vitamiineja ja hivenaineitakin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lääkkeet ainakin oli ennen 70-lukua melkoisia huumausaineita tai muuta myrkkyä. Vaarilla oli keuhkotauti ja kuoli ilmeisesti ennen aikojaan yskänlääkkeen yliannostukseen. Morfiinia käytettiin ainakin vielä 40-luvulla ihan älyttömän hyvänä lääkkeenä. Ja kun monet asiat voivat siirtyä jälkipolvelle ja eihän noista ikinä tiedä, miten ja milloin vaikuttavat. Tiedä vaikka olisi molemmilla ollut jotain jo juorempana, joka nykyisin diagnisoitaisiin, mutta silloin se oli vain ominaisuus.
No jos vaarillasi on ollut kehkotauti eli tuberkuuloosi, se on kaikille ihmisille vaarallinen tauti. Ja ennen rokotuksia se oli väistämättömästi kuolemaan johtava sairaus.
Ja tuollaisen sairauden yskään on oltavakin kaikkein tehokkaimmat yskänlääkkeet mitä saatavissa on, muutoin he olisivat pikavauhtia yskineet keuhkonsa ulos.
Ja 1970-luvulla ei edes ollut vielä niin tehokkaita lääkkeitä tarjolla valtavaa kipua ja kärsimystä aiheuttaviin sairauksiin, kuin nyt on.
Mutta morfiini on ainoa lääke, jolla voidaan vielä nykyisinkin ainoanan lääkkeenä helpottaa syöpäpotilaiden ja muiden kuolevien potilaiden erittäin ankaria kipuja.
Morfiinia annetaankin nykysin vain erityisissä ja erittäin vakavissa tilanteissa ja erityisesti vain kuoleville ihmisille. Koska kuolevalle ihmiselle ei morfiinista voi tulla milloinkaan mitään riippuvuutta.
Ennen ei ollut valinnan varaa pahasti sairaille potilaille hillitsemään yskän puuskia ja ankaria, koko elimistöä ravisteleville kivuille. Nykyään on.
Mutta morfiini on niistä edelleen paras, sillä miksi kuolevan potilaan pitäisi pitkän ja vakavan sairastamisen jälkeen, viettää vielä viimeisetkin hetkensä sietämättömien kipujen väänteissä ja kipujen sumentemana.
Kysyisin kommentoijalta, että onko hän koskaan ollut kenenkään pitkälle edistyneen syöpää sairastavan lähiomainen, joka nähyt ne kivut ja kouristellut loppuvaiheessa.
Tai onko hänellä yleensäkään mitään kokemusta, vakavasti sairaista ihmisistä?
Jos hänellä olisi, hän ei tuollaista kipulääkitystä väheksyvää kommenttia olisi tänne lähettänyt.
Annetaan kyllä nykyäänkin morfiinia, mutta nykyään se on hallittua. Ennen se oli ihmelääke samoin kuin joku amfetamiinikin, kunnes tajuttiin, että ovat itseasiassa huumeitameikä niitä voi täysin vapaasti käyttää vaivaan kuin vaivaan. Älä tule sotkemaan asioita ja mutisemaan jotain nykyajan lääkityksestä, kun kyseessä on 40 luku. Sun mielestä varmaan talidomiakin olisi hyvä käyttää vakaviin raskauspahoinvointeihin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Fiksu, hoikka, sivistynyt, raitis, tupakoimaton, liikunnallinen, erittäin terveellisesti syövä ja onnellisessa parisuhteessa oleva äitini sairastui Alzheimerin tautiin.
Elämä voi olla epäreilua.
Hyvin terveellisesti syövä voi jäädä vaille elintärkeitä vitamiineja ja hivenaineitakin.
No ei se sitten ole terveellistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
amalgaamipaikat.
Ennen vanhaan ei ollut edes hammaslääkereitä ja jos olikin ei hampaita paikattu.
Ei ihmisillä ollut varaa maksaa hampaiden paikkauksesta hammaslääkereille.
Eikä muuta hampaidenpaikkaus materiaaleja edes ollut olemassa silloin.
Ei mitään muuta kuin amalgaami.
Tuolloin reikiintyneet ja mädäntyneet hampaat vedettiin pois ja ihmiset hankkivat tekohampaat.
Ei ennen ollut mitään fluori hammastahnoja, kaivovedessä oli omat fluorinsa, sikäli mikäli hampaita edes pestiin päivittäin, hyvä jos edes viikottain, eikä edes aina silloinkaan. Menneinä aikoina elämä oli erilaista, varsinkin maaseuduilla se oli pelkkää työtä varhaisesta aamusta myöhäiseen iltaan.
Lähes samoin oli kaupungeissa tehdastyössä.
Outoa, että nykyihmiset tietävät niin vähän Suomen menneistä vuosikymmenistä, siis suomalaisen elämän historiasta!
Isoisäni vanhemmat olivät 91 ja 101 vuotiaiksi, eikä kummallakaan ollut muistin kanssa ongelmia.
Isoisäni kuoli 89 vuotiaana, ja hänellä oli muistisairaus. Kahdella isoisäni lapsella on todettu muistisairaus alle 80 vuotiaina. Äitini kertoi joskus nuorempana, että hänen lapsuudenkodissaan oli vaikenemisen kulttuuri.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Myös vähäinen aivojen käyttö aiheuttaa muistisairauksia. Jos vain on ja pyörii vesijumpan ja neulomistyön välissä, ei aivot saa tarvittavia ärsykkeitä pysyäkseen vireinä. Tämä on se suuri syy, jota ei moni halua tunnustaa.
Vesijumppa ja neulominenhan ovat hyväksi aivoille!
Näin on, äitini oli tosi hyvä neulomaan ja teki varmaan elämässään satoja sukkia ja oli monenlaista kuviota. Mutta tuossa päälle 80 vuotiaana alkoivat muistiongelmat ja kohtalaisen nopeasti neulominen alkoi vaikeutumaan. Hyvä neuloja alkoi tehdä kummallista sotkua puikoilla ja langalla.
Se käden ja silmän yhteistyö ei vain enää onnistunut ja sehän paljastuu myös noissa piirrostehtävissä, mitä muistisairaustesteissä tehdään.
Ap, sieltä, se tulee sinullekin, odottele ihan rauhassa! Vahva perimä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos jokin on vaikuttanut, niin se on varmasti suomalaisille tyypillinen vähäinen uni. Suomessa alzheimerin tauti on yleisempi kuin muualla, mutta selityksiä tähän on vaikeaa löytää. Enkä ole asiaan siis perehtynyt mitenkään syvällisesti, eli minun kirjoitukseni on mutuilua. Unen vähyyden on ainakin todettu liittyvän alzheimeriin, ja kun miettii näitä 30-40-luvulla syntyneitä, niin kyllähän siihen kuuluu sellainen ahkeruuden liittäminen lyhyisiin yöuniin jne.
Onpa outo väite. Miten niin muka suomalaiset nukkuvat vähemmän kuin muut kansat?
Ei ollenkaan outo väite.
Suomessa on valoisa kesä, on useita kuukausia jolloin yöt ovat valoisia läpi Suomen ja pohjoisessa Suomessa aurinko ei laske ollenkaan pariin kuukauteen.
Kyllä maanmuokkausta ja kylvöja ja muita töitä tehtiin varhaisesta aamusta myöhään yöhön saakka, niin kauan kuin valoa riitti. Ja keväällä ja kesällä sitä riitti.
Myös työpäivät ja työviikot olivat pitempiä kuin ennen. Tätä nykyistä 7-8 tunnin työpäivää ei edes toimistoissa kaupungeissa tunnettu ja maaseuduilla sellainen oli aivan tuntematon käsite. Maaseudulla valvottiin monia öitä, jos joku alkoi poikimaan yöllä ja sen päälle tehtiin valittamatta täysi työpäivä.
Ei ollut edes tehtaissa tai toimistoissa mitään 5 päiväsitä työviikkoa, lauantai oli normaali työpäivä.
Toisin on etelämaissa, joissa varhainen aurinkolasku lopettaa työpäivän, olipa vuodenaika mikä hyvänsä.
On typerää vähätellä tuon kommentoijan lausumaa asiaa, suomalaisten vähästä nukkumisesta. Mikä sitäpaitsi on totta vielä tänäkin päivänä, jostain syystä suomalaisilla on tavallista enemmän unettomuusongelmia edelleen.
Tsernobyl? Syöneet paljon marjoja, sieniä ja kalaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Isoisäni vanhemmat olivät 91 ja 101 vuotiaiksi, eikä kummallakaan ollut muistin kanssa ongelmia.
Isoisäni kuoli 89 vuotiaana, ja hänellä oli muistisairaus. Kahdella isoisäni lapsella on todettu muistisairaus alle 80 vuotiaina. Äitini kertoi joskus nuorempana, että hänen lapsuudenkodissaan oli vaikenemisen kulttuuri.
Siis isoisäsi vanhemmilla ei ollut muistin kanssa ongelmia, vai eikö heitä vain tutkittu? Nykyään huonomuistisuus, mikä aiemmin hyväksyttiin ikääntymiseen liittyvänä, saa diagnoosin.
Aiemmin tietysti kuoltiin jo aikaisemmin, eikä ehditty siihen dementiavaiheeseen; näin ainakin omassa suvussani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap, sieltä, se tulee sinullekin, odottele ihan rauhassa! Vahva perimä.
Vahvaa perimää Alzheimerin taudissa ei ole vielä todistettu.
Siis jos mummosi tai pappasi, tai vanhempasi ovat sairastuneet iäkkäinä Alzheimeirin tautiin, ei ole mitään syytä silti luulla ja pelätä, että itsekin siihen sairastuu.
Voi olla että sairastuu, mutta yhtä hyvin ja samalla todennäköisyydellä ei sairastu.
Perimää ei ole todistettu tieteellisesti.
Mulla on aivan sama havainto kuin sinun teoriassasi. Olipa jännää, että joku muukin on ajatellut tällaista mahdollisuutta.
Vierailija kirjoitti:
Fiksu, hoikka, sivistynyt, raitis, tupakoimaton, liikunnallinen, erittäin terveellisesti syövä ja onnellisessa parisuhteessa oleva äitini sairastui Alzheimerin tautiin.
Elämä voi olla epäreilua.
Sama täällä, mutta minun kohdalla kyse on isästä.
Vierailija kirjoitti:
Alzheimer on perinnöllinen.
Alzheimer ei ole perinnöllinen.
Vierailija kirjoitti:
Kun olen omaa sukuani tutkinut, olen huomannut, että heillä, jotka menettävät muistin vanhetessaan, on ollut lapsuudessa yksi tai useampi traumaattinen kokemus, jonka hän on halunnut aktiivisesti unohtaa. (Ei ole itse siitä koskaan puhunut, mutta joku muu tietää siitä.) Tällöin aivot ovat jo lapsena oppineet muistin "deletoimisen". Vanhemmiten, kun elämään tulee asioita, joiden hyväksyminen ei ole helppoa, alkaa aivot deletoida automaattisesti ensin niitä epämieluisia asioita, ja sitten muutakin.
Jos olette huomanneet, niin näillä dementikoilla on jo jonkin aikaa ennen varsinaisen sairauden puhkeamista ollut "valikoiva muisti".
näin olen itsekin ajatellut ja samoja havaintoja
olen tehnyt
Elinikä pitenee koko ajan, muistisairauksien diagnosointi on myös aikaistunut ja tarkentunut. Ennen ehkä oli näitä vanhuuden höperöitä, he myös kuolivat nopeammin, koska heidän muistisairautta ei aktiivisesti pyritty hoitamaan ja hidastamaan. He vain olivat ns. höppänöitä, joiden kokonaishyvinvoinnin lasku aiheutti kuoleman: vajaa ravitsemus ja uni, muut hoitamattomat sairaudet jne.
Olen myös huomannyt yhä nuorempien saavan muistisairausdiagnooseja. Aiheesta saavatkin, mutta mikä aiheuttaa aikaisen sairastumisen, en tiedä. Työssäni hoidan eri ikäisiä muistisairaita, jopa sisaruksia on ollut hoidettavana. Asiakkaina on ollut opettajia, ekonomeja, maatalon emäntiä, tehtaan miehiä eli laajalla työ- ja elämäntapataustalla olevia. Olen ajatellut geenien määräävän paljon, vähintään alttiutta määrittävänä ominaisuutena. Omassa suvussa ei ole muistisairauksia lainkaan (ei äidin eikä isän puolelta). Molemmin puolin perusduunaria.
Huomio on kuitenkin kiinnitettävä eri muistisairaustyyppeihin. Esim vaskulaaarinen dementia on verisuoniperäinen dementia, eli korkea kolesteri ajan kanssa tukkii suonia, myös aivojen pieniä verisuonia, joiden tukkeutumimen vaikuttaa aivotoimintaan ja kognitioon. Joten elämäntavoilla on merkitystä, mutta myös geeneillä.
No jos vaarillasi on ollut kehkotauti eli tuberkuuloosi, se on kaikille ihmisille vaarallinen tauti. Ja ennen rokotuksia se oli väistämättömästi kuolemaan johtava sairaus.
Ja tuollaisen sairauden yskään on oltavakin kaikkein tehokkaimmat yskänlääkkeet mitä saatavissa on, muutoin he olisivat pikavauhtia yskineet keuhkonsa ulos.
Ja 1970-luvulla ei edes ollut vielä niin tehokkaita lääkkeitä tarjolla valtavaa kipua ja kärsimystä aiheuttaviin sairauksiin, kuin nyt on.
Mutta morfiini on ainoa lääke, jolla voidaan vielä nykyisinkin ainoanan lääkkeenä helpottaa syöpäpotilaiden ja muiden kuolevien potilaiden erittäin ankaria kipuja.
Morfiinia annetaankin nykysin vain erityisissä ja erittäin vakavissa tilanteissa ja erityisesti vain kuoleville ihmisille. Koska kuolevalle ihmiselle ei morfiinista voi tulla milloinkaan mitään riippuvuutta.
Ennen ei ollut valinnan varaa pahasti sairaille potilaille hillitsemään yskän puuskia ja ankaria, koko elimistöä ravisteleville kivuille. Nykyään on.
Mutta morfiini on niistä edelleen paras, sillä miksi kuolevan potilaan pitäisi pitkän ja vakavan sairastamisen jälkeen, viettää vielä viimeisetkin hetkensä sietämättömien kipujen väänteissä ja kipujen sumentemana.
Kysyisin kommentoijalta, että onko hän koskaan ollut kenenkään pitkälle edistyneen syöpää sairastavan lähiomainen, joka nähyt ne kivut ja kouristellut loppuvaiheessa.
Tai onko hänellä yleensäkään mitään kokemusta, vakavasti sairaista ihmisistä?
Jos hänellä olisi, hän ei tuollaista kipulääkitystä väheksyvää kommenttia olisi tänne lähettänyt.