Millaistakohan on elää elämänmyönteisen ja iloisen miehen kanssa...
Joka osoittaa ja kertoo, miten onnellinen on, että saa elää perheenä. Joka ei pidä kaikkea koko ajan paskana ja rankkana ja mitään ei jaksa ja ensimmäinen vastaus on aina ei mihin tahansa ehdotukseen. Mitään suurta hehkutusta tai kehuja en kaipaa mutta kun olisi jotain muuta kuin ankea elämänasenne. Joka ei ole koko ajan hilkulla että lipuu johonkin masennukseen. Mietin vain. Ripotelkaa vähän suolaa haavoille.
Kommentit (21)
Voi vitsi, samoja pohdin. Tosin kyllä se positiivisuus aina parin bissen jälkeen löytyy. Sitä vaan en jaksa olla vieressä ihastelemassa vaan hakeudun muihin puuhiin.
OOn 5. vastaaja enkä tiedä minäkään minkalaista se on. Jään mys mielenkiinnolla, ja kateellisena odottamaan niitä vastauksia- Ja tässä linkki aiheeseen joka sivuaa aloitusta.. No ei tuukkaan linkkiä kun en enää löydä juttua. No se oli kuitenkin jomman kumman Ilta-julkaisun juttu Miehen luonne vaikuttaa parisuhteeseen
Mä olen niin samaa mieltä sun kanssas ap! Voisi olla oma aloitukseni!
Tässä siis se linkki jota en äsken löytänyt: http://www.iltalehti.fi/perhe/2014032418150914_pr.shtml
Kiitos kaikille empatiasta niisk :) ap
aivan,todellakin samat ajatukset meijän ukosta,tavan martyyri synkkis.
Nyt tulee huono omatunto kun lukee teidän ajatuksia, koska minä, naisena olen se synkistelijä ja herkkis "mielensäpaihoittaja" meidän suhteessa, kun mies on elämäniloinen, positiivine, iloinen ja tyytyväinen. Itse olen aika vaativainen mutta herkkä, synkkä ja pessimisti :( Mies aina synkistelyistäni ja valituksestani (esim. mitä töissä tapahtui) jaksaa nostaa ylös ja osoittaa välillä oman, ehkä vähän vainoharhaiset pessimismissä rypemiset vääriksi. Onneksi ei ole kahta samanlaista. Mies aina huumorin kautta osaa vetäistä nasevat mutta totuudelliset sanat, ja sitten tulen itsekin paremmalle mielelle, kun huomaan taas rypeväni negatiivisuudessa. Mies osaa keventää synkkää mielentilaani. Muutenkin mies tukee, kannustaa, uskoo minuun, ja pitää minua älykkäänä ja ihanana ihmisenä, vaikka välillä aina ajattelen, että mitä sekin minussa näkee. Onneksi en koko ajan synkistele, tietyt tapahtumat tai jutut laukaisee välillä vain sellaisen negaation.
Mies on muutenkin ihana; hellä, empaattinen, kärsivällinen, uskollinen, rehellinen, luotettava, ja lapsi ja eläinrakas, tasa-arvoinen, hyvä kokki. Joskus tuntuu, että minä olen se "äijä" tässä suhteessa ja hän se nainen, koska mies tykkää aidosti ruuanlaitosta, ja kotielämästä, ja inhoaa ns. miesten töitä kuten remontoimista, puunkaatoa jne (vaikka osaa näitä kaikkia ja tekee niitäkin hommia, kun on "pakko", mutta ei mitenkään äijämäisellä tavalla nauti niistä, kun taas minä tykkään halkojen hakkuusta, puunkaadosta ja remontoinnista).
Kirjoitinko juuri aloituksen tänne?
Meillä kanssa ukko on vähän turhankin paljon "pessimisti ei pety" asenteella liikenteessä. Ei halua lopettaa kaljan kittaamista kun ei se kuitenkaan laihduta, ei halua kokeilla uutta ravintolaa koska se ei kuitenkaan ole yhtä hyvä kuin se vakkaripaikka, ei halua lähteä kanssani lenkille kun kumminkin vaan joku paikka revähtää, ei jaksa lähteä kavereille kun ei siellä kuitenkaan mitään tekemistä ole, ei halua kokeilla uusia ruokia kun on kuitenkin pahaa. Voi kumpa joskus tuokin olisi avoimin mielin liikkeellä ja tahtoisi lähteä kokeilemaan jotain uutta.
Ja vielä lisäksi se, ettei tuo osaa koskaan etsiä mistään mitään hyvää. Jos teen ruokaa joka on muuten hyvää mutta sipuli ylikypsää, mies ei huomaa ruuassa mitään muuta kuin ylikypsän sipulin. Vietettyämme pääosin hauskan illan kavereiden kanssa tuo jaksaa vain muistella sitä yhtä pientä asiaa joka oli perseellään, esim kaverin pikkutarjottavat olivat pahoja. Vituttaa, ärsyttää, raivostuttaa, ketuttaa, mitä milloinkin.
Mulla on myös tällainen norsunvittunaama-mies. Paitsi että hän ei edes juo. Saattaa murjottaa mongta päivää putkeen; lähes täysin empatiakyvytön, tai sitten se ilmenee vain mua kohtaan, muille näyttäisi toisinaan riittävän ymmärrystä. On iloinen vain kun on paikalla muita(kin) kuin minä, kukaan ei usko kun kerron millainen hän on kotioloissa, ei edes oma äitini.
Ihana, ystävällinen ja elämänmyönteinen mies. Kovia kokenut nuoruudessaan, muttei halua viedä sitä asiaa eteenpäin, on kouluttautunut korkeaan asemaan vastoinkäymisistä huolimatta. Aina ystävällinen, muita huomioiva, rakastava, ei tuomitse ketään. Jos itsellä paska päivä, nostaa suosta äkkiä huumorilla. Lasten ystävä ja vaimonkin myös (loistavaa seksiä). Ei parempaa miestä voisi toivoa. Käytöstavat löytyy kaikkiaan, upseeri kun on.
Mulla on tuollainen kiviriippa vielä toistaiseksi, aion jättää hänet. Sitten tällainen hauska ominaisuus, että jos sanon vaikka että olipa raskas työpäivä, vastaus on että NIIN MINULLAKIN. Sanoin, että en kestä yksinäisyyden tunnetta parisuhteessa... JOO, EN MINÄKÄÄN. Kyllä hänellä on aina raskainta, voi luoja.
Voi vitsi miten monta tutun kuuloista kuvausta. Osa jo hymyilyttääkin kuten tuo, että on yksi asia pielessä jossain isommassa (muuten ok tai jopa hyvässä) kokonaisuudessa, niin se yksi pieni asia vain jaksaa kiinnittää huomiota eikä siitä pääse yli. ap
Kesäaikaan siirtyminen - kamalaa, saa nukkua tunnin vähemmän!
[quote author="Vierailija" time="29.03.2014 klo 21:22"]
Mulla on myös tällainen norsunvittunaama-mies. Paitsi että hän ei edes juo. Saattaa murjottaa mongta päivää putkeen; lähes täysin empatiakyvytön, tai sitten se ilmenee vain mua kohtaan, muille näyttäisi toisinaan riittävän ymmärrystä. On iloinen vain kun on paikalla muita(kin) kuin minä, kukaan ei usko kun kerron millainen hän on kotioloissa, ei edes oma äitini.
[/quote]murjottava mies on jotain kauheeta, kokemusta on ja saattoi jopa viikko tolkulla murjottaa. Itse yritin olla puhumatta, pisin aika 2 t ja tiukkaa teki.
Nauratti toi "käytöstavat kunnossa,upseeri kun on" koska minunkin mieni on upseeri ja ihana positiivinen huomioiva mies onkin. Haluaa viettää perheensä kanssa vapaa-aikaa ja laittaa lapset ja minut aina etusijalle toki on tullut seurusteltu täysin erilaisenkin miehen kanssa nuorenpana ja osaan ollaa kiitollinen aviomiehestäni.
Nro 19 pahoittelee karseita kirjoitusvirheitä..
Herranjumala, miksi olette tuollaisten miesten kanssa?? Johan tuossa sairastuu koko perhe masennukseen.
Minulla on ihana mies, opettanut minuakin positiivisemmaksi esimerkillään. Mutta eihän elämä koskaa ole silkkaa auringonpaistetta, ja olemme lisäksi köyhiä.
Kyllästyin odottamiseen ja jätin samanlaisen miehen. Rypee vieläkin synkkyydessään, mutta mun ja lasten elämä huomattavasti iloisempaa ja positiivisempaa.