Rouvat/neidit auttakkaa vähäsen miestä ymmärtämään naistani

[quote author="Vierailija" time="28.03.2014 klo 18:00"]

Olen 25-vuotias mies ja rakas kihlattuni on 23-vuotias. Tilanne on tämä: naiseni ei halua lapsia, aina kun otan asian esille niin hän menee vaikeaksi ja rupee empimään. Meillä on yksi abortti takana, koska elämäntilanne oli huonoin mahdollinen tuolloin. Mutta ei enään, nykyään olemme molemmat hyvissä töissä ja kaikki on mennyt hyvin. Olen ollut rakkaani kanssa 16-vuotiaasta lähtien. Tämä on arka asia hänelle ja pelkää lapsia, miten voisin ymmärtää häntä tai puhua hänelle niin ettei lähde pakoon

[/quote]Jos haluat lapsia, sinun on vaihdettava naista. Tämä on fakta.

[quote author="Vierailija" time="28.03.2014 klo 18:51"][quote author="Vierailija" time="28.03.2014 klo 18:28"]

Mun mieheni halusi kanssa lapsia nuorena ja niitä teimme. Unelmahan tuo on. Ei koe perhettä velvollisuutena vaan nauttii meistä. Se luo koko perheelle turvallisemman tulevaisuuden kun molemmat vanhemmat alusta asti täysillä mukana eikä ole tarvinnut suostutella.

Sinustakin tulee vielä joskus hyvä isä ja vaimosi arvostama mies. Sitä en osaa sanoa onko nykyinen kihlattusi tuleva vaimosi ja lastesi äiti. Tuon ikäinen tyttö jo osaa sanoa haluaako lapsia vai ei. Ja jos haluaa niin koska. Vaadi vastaus lapsiasiaan nyt kun molemmilla on vielä hyvä mahdollisuus löytää mieleinen kumppani. Sinä selkeästi haluat lapsia, mutta jos kihlattusi ei halua, teidän suhde on tuhoon tuomittu eikä kummankaan kannata tuhlata aikaa.

[/quote] Höpöhöpö!! Itse olin aivan vakuuttunut 28 vuotiaaksi asti etten halua lapsia. Sitten tapasin miehen jonka kanssa asia muuttui ja halusin lapsia, perheen. Tiedän myös muita joille on käynyt kuten itselleni. Eli ei 23v välttämättä tiedä haluaako lapsia vai ei. Eikä tarvitsekaan tietää.

[/quote]

Kyllä jonkunlainen käsitys pitää mielestäni olla muodostunut. Jos on vakavassa suhteessa ja toista rakastaa, ei häntä halua johtaa harhaan. On minusta silloin jo korkea aika tutkia sisintään ja miettiä näkeekö perheen kuuluvan jonnekkin omaan tulevaisuuteen. Vaikka perhe kuuluisikin vasta niihin kauempana tulevaisuudessa näkyviin kuviin.

[quote author="Vierailija" time="28.03.2014 klo 18:51"]Olen 23-vuotias nuori nainen ja mieheni on 25, täyttää 26. Olemme seurustelleet yli viisi vuotta. Tällä hetkellä lasten hankkiminen on viimeinen asia, mitä haluaisin. Emme ole kihloissa, eikä se ole vielä suunnitelmissakaan. Haluan nauttia nyt nuoruudesta, matkustella yhdessä ystävien ja mieheni kanssa, opiskella, luoda uraa, valvoa öitä, nähdä, elää ja kokea. Anna aikaa naisellesi, ehditte kyllä leikkiä perhettä vielä vanhempinakin :) muistathan, että suomalaisnaiset saavat keskimäärin ensimmäisen lapsensa noin 30-vuotiaina. 

Toisekseen, sinun kannattaa ehkä mielessäsi miettiä, voitko elää naisen kanssa, joka ei ehkä koskaan halua lapsia. Mielestäni ei kannata painostaa keskusteluun nimenomaan vauvoista. Voisit esim järkätä jonkin romanttisen dinnerin (viedä vaikka syömään) ja siinä viinilasillisten ääressä maalailla tulevaisuutta. Anna naisesi kertoa sinulle omin sanoin, mitä hän haluaa tulevaisuudessa, mistä hän unelmoi? Ja mieti sitten, kohtaavatko unelmanne. Ja kuuluuko siihen tulevaisuuteen kenties se perhe. 

[/quote]

Luojan kiitos tuo ensisynnyttäjien ikä ei pidä paikkaansa. Kääntyi onneksi laskuun jo muutama vuosi sitten ja on noin 26 vuotta maanlaajuisen keskiarvon mukaan nykyään

Voi teitä lapsia. Anteeksi alentuvainen asennoitumiseni, mutta jos ikää 25 ja 23, niin ei ne lapset vielä olekaan mitään ajankohtaisia. Nauttikaa ensin nuoruudesta ja vapaudesta - niitä asioita kun tulee ikävä sitten, kun se 'pallo on jalassa', vaikka se olisi ollut miten suunniteltu ja haluttu.

Ja ihan sivu kysymyksenä - mikä on 'hyvä' ammatti 23v naisella? 25v mies saattaa jo kuitenkin ehkä olla amk-inssi tai amiksen putkimies, mutta mikä on se naisen ala, jolla tienaa hyvin jo noin nuorena?

Fiksu tyttö sulla. Lapsen saaminen on ihan oikeasti melkoinen painolasti parisuhteelle. Siinä sitten veri punnitaan, kuinka hyvin jaksetaan yhdessä puhaltaa samaan hiileen. Tyttöystävälläsi voi olla myös jo jonkinlainen näkemys sinusta lapsen isänä, koska olette jo jonkin aikaa tunteneet toisenne. Ja päätelmä saattaa olla se, että hänen elämänsä muuttuisi kertaslaagilla vapaasta vauva-arkeen sidotuksi, kun taas sinä jatkaisit elämää entiseen malliin ja hän joutuisi kantamaan  kaiken vastuun. 

Ja jos nyt olet saanut paistatella hänen jakamattoman huomion kohteena, niin vauva kuviossa muuttaa senkin kerta heitolla. Huomaat varsin pian olevasi kirjaimellisesti numero 3. Ensin on vauva, sitten äiti ja sitten sinä (ehkä?) Suosittelen harkitsemaan vielä ja odottamaan.