Lue keskustelun säännöt.
Olen aivan varmasti läheisriippuvainen. En osaa pitää rajojani ja pilaan elämäni.
23.11.2020 |
Olen idiootti ja uhriudun.
Olen ihmisten kanssa tekemisissä jotka eivät oikeasti, yksinkertaisesti mitenkään loppupeleissä edistä hyvinvointiani vaan täysin päinvastoin.
Olen kuin vakilassa - omassa päässäni.
Tunnen järkyttävän helposti syyllisyyttä ja häpeää, tunnen myötätuntoa ja empatiaa toisia kohtaan. Annan anteeksi kaiken.
Inhoan itseäni ja haen itsekin lohtua riippuvuuksista.
Haaveilen katoamisesta ja oman elämäni aloittamisesta täysin itsenäisin ja määrätietoisin askelin mutta tunteeni ohjaavat minua.
Olen niin usein rakentanut elämäni uusiksi, pärjännyt hyvin ja aina, siis aina lopulta kaatunut samojen ongelmien ja myös samojen(tai samankaltaisten) ihmisten vaikutusvaltaan.
Taas olen alkoholistimiehen kanssa enkä ole päässyt eroon useiden yritysten jälkeen.
Hän pystyy ohjaamaan minua ihmeellisesti. Myös väkivaltaa käyttäen jne. Mitään ei myönnä ja tunnen itseni hulluksi tai etten pysty enää arvioimaan omia päätöksiä.
Mikä on oikein ja mikä väärin.
Toinen uhkailee myös itsarilla yms. En tiedä mikä tässä on totta ja mikä ei.
Olen kuin kala syvässä koukussa ja aivan solmussa.
Kasvoin alkholistiperheessä ja muutenkin todella vahingollisessa ympäristössä.
En pääse eteenpäin enkä pysty arvostamaan itseäni, en tiedä kuka olen.
En käsitä miten pystyn tähän hulluuteen aina uudestaan ja miten voisin ihan todella olla onnellinen ja ns. hyvien ihmisten lähellä.
En vain kai tunne olevani tarpeeksi, jotta kuuluisin normaalien ihmisten läheisiksi.
Vertaistukea? Kirjoja?
Miten tästä itsensä saa irti?
Kommentit (6)
Kyllä tuosta voi päästä eteenpäin. Tutustu vaikka Ketunhäntä kainalossa -blogiin, tai narsismia käsittelevään kirjallisuuteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sama ongelma. Kiinnostun miehistä, jotka ovat joko päihdeongelmaisia ja/tai emotionaalisesti estyneitä, ja joka kerta lopputulos on oma särkynyt sydän.
Täällä oli aiheesta erinomainen ketju otsikolla Läheisriippuvuudesta eroon, mutta en onnistunut nyt löytämään sitä linkatakseni sen tähän. Toivottavasti sitä ei ole poistettu...
Pitäs varmaan erota, katkaista vahingollinen suhde ja olla yksin tovi. Saat sumun pois päästäsi ja löydät itsesi. Ei suhteita vähään aikaan!
Sinä saat jotain siitä kun seukkaat vaikean tyypin kanssa. Et muuten niin tekisi. Mieti millä tavoin se tilanne palkitsee sinua. Siitä alkaa paraneminen.
Minä olen päässyt eroon läheisriippuvaisuudesta. En tosin enää nykyään ole juuri kenenkään kanssa tekemisissä.
Tajuat tilanteesi ja pystyt sanoittamaan sen taitavasti.
Se on ehdoton vaatimus asioiden korjaamiseksi ja sinulla on aivan kaikki mahdollisuudet auki.
Terapia ja mahdollisesti lääkkeet voisivat auttaa, tosin hyviä on erittäin vaikea löytää ja ymmärrän jos ei nappaa. Joka tapauksessa itsensä kehittäminen haluttuun suuntaan onnistuu sinulta nyt heti tästä hetkestä lähtien:
Pala palalta lähde kehittämään eri osa-alueita haluttuun suuntaan ja ole kärsivällinen. Uusia ajatusmalleja voi olla hankala saavuttaa jos sitä ei tee sopivassa tahdissa ja hyvässä järjestyksessä.
Aivan ensimmäinen asia on katkaista välit toksisiin ihmisiin ja tutustua itseensä aivan rauhassa tunnustellen rehellisesti fiiliksiä. Ole armollinen itsellesi ja suojele itseäsi kuten suojelisit hyvää ystävää. Puhu itsellesi kauniisti.