onko +/- 40-v sekundäärisestä lapsettomuudesta

joka täyttää jo 41 loppuvuodesta. Itse olen halunnut lasta koko ikäni. Olemme olleet hoidoissa 1½ vuotta ja vihdoin kesäkuussa 2:ksi viivaa. Uskomaton tunne ... vaan kuin ollakkaan sepäs olikin tuulimuna, joka jo on kaavittukkin. Ja siinäkään ei sitten yksi kerta riittänyt jouduin vielä heti kohta uusinta kaavintaan. Mulla ainakin on jo ihan epätoivoinen ja tyhjä olo. Ihan kuin olisin jotenkin huono ihminen, että mulla ei voi mikään vaan onnistua ja kaikki hyvä viedään pois. Ihan kuin toi tuulimuna juttukin olisi ollut vaan jotain kohtalon pilaa, että siitäs sait luuseri. Joten minun on ainakin nyt vissiin sitten luovutettava, jo iänkin puolesta ja muutenkin kun tuntuu ettei jaksaisi enää ainaisia pettymyksiä. Onnea sinulle kuitenkin yritykseen !

Voisin ehkä lukeutua tähän joukkoon. Haaveilen kovasti toisesta lapsesta. Olen syntynyt -68. Mulla on edellisestä liitosta -99 syntynyt poika. Häntä tehtiin pari vuotta ja sitten clomien avustuksella saatiin ekasta kierrosta tärppi. Olen sittemmin eronnut ja löytänyt uuden rakkauden ja toivomme yhteistä lasta. Tiesin tästä " epähedelmällisyydestäni" , mutta toisaalta kun mitään vikaa ei ekallakaan kerralla tutkimuksissa löytynyt, niin toivo on elänyt ja elää edelleen. Vuosi on tässä vierähtänyt kakkosta yrittäessä. Tammikuussa hakeuduin lääkäriin ja sain taas clomit+pregnyl-lääkityksen. Niitä meni 5kk, tuloksetta=( Ensi viikolla olen menossa gynelle jatkosuunnitelmia tekemään. Eli emme aio antaa periksi. Sitä en tosin tiedä, kuinka pitkälle olen valmis menemään. Kovin rankkoihin hoitoihin ei ehkä paukut riitä.

Meitä on tuolla kuumeilijoitten puolella mukava 60-lukulaisten porukka, *kultainen 60-luku*, tervetuloa sinne vaihtamaan ajatuksia! Osalla meistä on lapsettomuus-/hoitotaustaa.

Pyörin täällä palstoilla aikoinani paljonkin.



Ennestään minulla oli tyttö ja miehelläni tyttö ja poika. Yhteistä ruinasin mieheltäni vuosikausia ja vihdoin 38v synttäreiden jälkeen hän suostuikin yllätyksekseni ajatukseen.



Mutta ei sitä plussaa vaan ruvennut kuulumaan. Vuoden yrityksen jälkeen kävimme tutkimuksissakin, mutta mitään vikaa ei löytynyt. Lääkäri sanoi, että luonto hoitaa homman! Mulle tehtiin se munatorvien aukiolotutkimus ja oliskohan jotain tukosta ollutkin koska siitä muutaman kuukauden päästä sainkin plussan, mutta se oli karvaasti tuulimuna. Pettymys oli aivan valtava! Tuli häähässäkät ja 40-vuotispäivät siinä vietettiin.



2 vuotta yritystä tuli mittariin, ajattelin että nyt loppuu tämä touhu. Menin kierukkaa hakemaan ja odottelin menkkoja alkavaksi, mutta niitä ei koskaan tullutkaan! Olin kuin puulla päähän lyötynä taas raskaana, tuulimunasta oli vain n. 3kk aikaa.



Nyt tuo pikkutirru nukkuu tuolla päikkäreitä, 1v on jo ikää hänellä.



Muistan vaan ne monet itkut joita itkin menkkojen alkaessa. Tuntui että kaikki ikätoverit niin helposti raskautuivat. Kaikki oli välillä tosi tyhjää ja turhaa! Mies ei ollut mistään hoidoista kiinnostunut (ja ymmärsin se kyllä, koska noita lapsia hänelläkin ennestään oli).



Toivon teille kaikille nelikymppisille sydämestäni voimia ja onnea plussanmetsästykseen. Mekin voimme onnistua ja siitä onneksi monia iloisia esimerkkejä saakin usein lukea!!!

8. kuukauden kuluttua täytän 40, kotona yksi 2-vuotias lapsi. Toista ollaan yritetty vuosi, mutta tuloksena vain kaksi " kemiallista" raskautta, eli raskaustesti näyttänyt plussaa, mutta kuukautiset ovat sitten kuitenkin alkaneet n. viikon myöhässä.



Olen tässä miettinyt, että yrittäisimme vain näin luomusti. jos ei onnistu niin saa sitten olla. Vaikka kauheaa surutyötä on jo joutunut tekemään asian tiimoilta.



Olisi kiva tietää faktatietoa, että mikä on onnistumisprosettti tässä 39 vuoden iässä.



Onnea yritykseen teille kaikille !

mitähän tästäkin menisi päättelemään.

Facilis2 toivon sulle voimia ja tsemppiä josko vielä jaksat yrittää? Järjellä ajateltuna et voi alkaa itseä tilanteesta syyttämään. Ajattele nyt millaiset ihmiset on lapsia saattaneet tähän maailmaan. Ihan kaikenlaiset laatuun katsomatta jos saa rumasti sanoa. Senniina, yritän puikkasta sinne 60-lukulaisiin, vilkaisinkin jo sitä vähän. Coco.c. onnea sulle! Maikun, sulla näyttää olevan täsmälleen sama tilanne kuin mulla paitsi en ole plussannut ollenkaan.

Vuosi yritystä on siis takana. Asia on nyt ihan koko ajan mielessä. Ehkä tähän vaikuttaa se, että tulin samana vuonna 2 kertaa raskaaksi ja molemmilla kerroilla eka kierrosta. Tosin eka meni kesken.

Näitä hoitoja olen just miettinyt että kuinka pitkälle tässä iässä kannattaa mennä. Ollaan sentään ikään kuin viimeisellä rannalla. Entäpä se raskaus sitten. Tässä iässä riskit vaan kasvaa. En kyllä minäkään aio kovin mittaviin hoitoihin ruveta. Ei ollut kovin kiva tilata aikaa edes tähän hoidon aloittamisen keskusteluunkaan. Aion asian kuitenkin selvittää. Mutta itse nyt ainakin totesin sen että kannattaa ihan oman mielenterveyden kannalta varmaan etukäteen määrittää se raja johon yritys kannattaa lopettaa.



Kiitos teille vastanneet!

Hei vaan kaikille,

Itse olen 42 v..... yksi luomulapsi vuosimallia -98, tuli tuolloin " eka tärpistä" , mutta vuosi sen jälkeen ei enää onnistunutkaan, ja meni liian monta vuotta, että ei tajuttu mennä tutkimuksiin... mulla alettiin sitten lapsettomuushoidot joskus 38 ikäisenä, tuloksena yksi kemiallinen raskaus, kerran ei päästy siirtoon asti, yksi tuulimuna, yksi " normaali" nega, ja viimeisen kerran ei päästy edes hedelmöittämään, kun yksi vaivainen munasolu oli niin pahasti degeneroitunut, että sitä ei alettu edes " sörkkimään" .... olisi siis ollut ICSI, niin kuin joka kerta... mieheltä oli nimittäin jonkun eksoottisemman sairauden takia loppunut siittiöt kokonaan spermasta, että joka kerran käytettiin kiveksistä saatuja simppoja, jotka oli pakastettu... ja mulla tuli ihan muutamia muniksi per hoitokerta, että ikinä ei päästä pakkasesta mitään hakemaan, että joka kerta laitettiin 2-3 hitaasti jakaantuvaan 2-3-4 soluvaiheessa olevaan... tääkin huononi kerta kerralta, valitettavasti...



Tsemppiä kaikille 60-lukulaisille - olen kuullut monta onnellista tarinaa, että niiden takia kantsii yrittää, mutta muutama kuukausi viimeisen hoidon jälkeenkin alkaa elämä taas " maistumaan" ... On aivan uskomatonta, että kuinka montaa asiaa on lykännyt, kun kaiken ajan ja energia on tuo kakkosen yritys on vienyt... Kaipa sen tarkoituksena on ollut pitää tätä meidän mahdotonta avioliittoa kasassa... Nytkin keskitytään lähinnä molemmat tyttöömme, oikein kilpaillaan " suosiosta" ...



Onnea kaikille yrityksiinne - pidän kaikille peukut pystyssä!



Terkkuja,

Eemeli



PS. Nykyään olen ihan iloinen noista päivän kestävistä kuukautisistakin, pitävätpähän vielä hetken aikaa pois vaihdevuosista... vaikka kummallista kyllä, tässä iässä sitä alkaa ihmeellisesti " nuortumaan" jälleen, ja ollaan alettu näiden kaikkien hoitojen jälkeen syödä kalaöljykapseleitakin ;-)

Kirjoittelin aiemmin tuolla verkkiksellä,mutta sen uudistus ei sytyttänyt meikäläistä enää opiskeleen sen toimintaa. Aika sekava nykyään.

Eli IVF-hoito menossa, punktiossa löytyi jopa 9 munasolua, joista 5 hedelmöittyi ja jakaantui. Kaksi top-alkiota siirrettiin ja 3 saatiin vielä pakkaseen. Tämä neljäs hoito eikä koskaan aiemmin näin hyvää tulosta. Nyt siis piinaillaan ja menossa pp 7.

kerran viel

Tänä vuonna tulee 41 mittariin, mies on muutaman vuoden vanhempi. Meillä on yksi 5-vuotias luomulapsi. Toista ei kuulunut, joten kävimme läpi neljä ICSI-hoitoa PAS:eineen (yht. 16 siirrettyä alkiota) vuosina 2003-2005, joiden tuloksena vain yksi tuulimunaraskaus. Olin etukäteen päättänyt ehdottomaksi takarajaksi 5 koeputkihoitoa ja hankin tietoa myös muista vaihtoehdoista (sijaislapsi, adoptio) samaan aikaan, kun kävimme hoidoissa. Sain kuitenkin tarpeekseni hoidoista jo neljän ICSI:n jälkeen, ja tänä vuonna aloitimme kv-adoptioprosessin. Olemme nyt siis adoptioneuvonnassa, ja käymme myös adoptiovalmennuskurssia. Adoptioluvan saamme toivon mukaan keväällä 2007 ja lapsen haemme kotiin sitten vuoden 2008 aikana. Ajattelen tulevaa lastamme jo nyt ihan päivittäin, vaikka tapaammekin vasta kahden vuoden kuluttua....



Tällä kirjoituksellani haluan rohkaista kaikkia " sekundoja" miettimään hoitojen aikana myös niitä muita vaihtoehtoja. Ja jos nuppi vain kestää, niin hoidot kannattaa tehdä mahdollisimman nopeasti, ettei adoptiomahdollisuus mene sivu suun sen vuoksi, että ikää tulee liikaa... Onnea matkaan, mihin sitten päädyttekin!

huomasin että tännekkin oli vielä kirjoiteltu ja huomasin myös valtavan kävijämäärän tämän aiheen tiimoilta. Jotain 3 ja puoli sataa käyntiä.



Keski-ikäisten raskautumishuolet kiinnostaa ;)



Hei Optimisti, joka kerroit oman tarinasi. Samaa mietin minä noista hoitojen takarajoista. Että sellainen kannattaa etukäteen miettiä ihan oman itsensä takia. Mutta adoptio on käsittääkseni aika kallista ja kaikilla ei ole varaa sellaiseen. Ajattelin vaan että kannattaako siihen ryhtyä, jos ei ole varaa. Olen sellaisenkin reilusti ylipainoisen perheen tänä kesänä nähnyt (kiinalainen adoptiolapsi oli) joilla oli kaikilla eri firmojen ilmaiset mainos t-paidat päällä. Vedin siitä omat johtopäätökseni.



Tsemppiä kaikille! Onhan elämässä muutakin tärkeää kuin lapsen saaminen, varsinkin jos sen onnen on jo kerran kokenut.

Kun haluan rohkaista kohtalotovereita adoptioon, ajattelen ennen kaikkea niitä, jotka haluavat nimenomaan lapsen, eivät välttämättä omien geeniensä jatkajaa.



Lapsen adoptoiminen esim. Venäjältä maksaa ehkä 10 000 euroa, mutta Kelalta saa 3 000 euroa adoptiotukea. Me emme ole suurituloisia, asuntolainaa maksellaan vielä muutama vuosi, ja autolainaakin on jonkin verran. Aiomme ottaa lainan myös adoptiota varten - tämä on käsittääkseni todella yleistä, ja moni adoptioperhe on todennut, että mitään lainaa he eivät ole maksaneet yhtä mielellään takaisin, kuin adoptiolainaa =)



En ihan ymmärtänyt, mitä tarkoitit tällä:

" Olen sellaisenkin reilusti ylipainoisen perheen tänä kesänä nähnyt (kiinalainen adoptiolapsi oli) joilla oli kaikilla eri firmojen ilmaiset mainos t-paidat päällä. Vedin siitä omat johtopäätökseni."

Tarkentaisitko, miten ylipaino liittyy adoptioon, tai ilmaiset mainos- t-paidat...?

" Olen sellaisenkin reilusti ylipainoisen perheen tänä kesänä nähnyt (kiinalainen adoptiolapsi oli) joilla oli kaikilla eri firmojen ilmaiset mainos t-paidat päällä. Vedin siitä omat johtopäätökseni"



En ymmärtänyt mitä tolla tarkoitit???