Te joilla lapsia vähintään 3 eri kumppanin kanssa. Hävettääkö?

[quote author="Vierailija" time="28.03.2014 klo 09:05"]

[quote author="Vierailija" time="28.03.2014 klo 08:56"]

Aika tarkasti saa suunnitella, että elareilla rikastuu:-). Väitän, että lapsi VS elarit niin lapsen kanssa elävä jää aina miinukselle.

[/quote]

Lapsi saa perintöoikeuden miehen omaisuuteen ja varsinkin sellaisissa tapauksissa joissa isä elää onnelista perhe-elämää toisaalla, isä saattaa maksaa äidin hiljaiseksi tuosta äpärälapsesta ja maksaa ihan pikkuisen enemmän kuin ne elarit.

[/quote]

Ja miehellä ei ole asian kanssa mitään tekemistä? Perintö ei kuulu kuin miehen ensimmäisille lapsille? 

Miettikääpä hiukan asenteitanne. 

Mulla kaksi tuttua joilla lapsia 3:lle eri isälle. Kyllä se aika surullista mielestäni on. Ei ne lapset sinällään vaan se että nainen on kuvitellut että; tää on (taas) mun elämäni rakkaus ja äkkiä raskaaksi. Joka kerta on eletty onnellista perhe-elämää kunnes lapsi on ollut n. 4-vuotias, sitten pam, ero ja uusi kierroksessa. Uuden kanssa on väännetty hynttyyt saman katon alle ennenkuin avioero edellisestä on ollut selvä.

Toisella noista on rikkinäinen lapsuudenperhe, eikä hänen kohdallaan yllätä. Toisen naisen vanhemmat ovat edelleen yhdessä ja muut sisarukset ovat pysyneet liitoissaan. Tosin eihän sitä koskaan tiedä mitä kulisseja siinä perheessä pidetään pystyssä. Pinnan alta voi löytyä kaikennäköistä...

Ap. Minusta holtitonta elämäntapaa on syytä hävetä, mutta pelkkä useamman eri parisuhteen olemassaolo ei todista holtittomuudesta. Kussakin parisuhteessa ollaan voitu olla hyvinkin tosissaan ja sillä tarkoituksella, että se kestää lopun elämän.

Esimerkkinä minä itse. Ensimmäisen mieheni kanssa seurustelin/elin yhteensä kymmenen vuotta. Aloimme seurustella lukiossa, menimme naimisiin kun olin 22-vuotias. Lapsen saimme, kun olin 26-vuotias. Valitettavasti mies rakastui parin vuoden päästä toiseen ja erosi minusta. Hyvin oli oltu silti tosi mielessä naimisissa.

Parin vuoden päästä siitä löysin toisen miehen, jonka kanssa menin naimisiin vuoden seurustelun jälkeen. Olin siis 31-vuotias. Vuoden päästä saimme vauvan. Parin kuukauden kuluttua mies ajoi pahan kolarin ja kuoli. Olin kahden lapsen yksinhuoltaja 32-vuotiaana.

Kolmen vuoden kuluttua löysin nykyisen mieheni. Meillä on nyt pieni vauva, olen 38-vuotias.

Kyllä, lapseni ovat kolmesta eri isästä, mutta missä tuossa nyt oli se holtiton ja harkitsematon elämäntyyli? Mikä oli tuossa minun vikaani ja huonouttani?

Kaikki lapseni ovat rakastettuja ja isät ovat olleet kelpo isiä. Nykyinenkin rakastaa paitsi yhteistä lastamme, myös näitä edellisten miesten lapsia. Yhdessä eletään, ensimmäinen aviomieheni ja esikoiseni isä on myös tiivisti yhteydessä lapseensa, omassa avioliitossaan on saanut kaksi lasta, esikoisen sisarpuolia.

ap, vastaatko 44:lle, muakin kiinnostaa kuulla, mitä sä kehtaat tuosta sanoa....

En kommentoi elämääsi koska en tunne sinua, mutta haluan sanoa pari sanaa kirjoittamaasi ensimmäiseen kappaleeseen. Useampi parisuhde ei ole merkki holtittomuudesta, ihan kuten sanoit. Holtittomuudesta on kuitenkin kyse jos on "vakavissaan" perustamassa perhettä jokaisen tyypin kanssa jonka on vasta tavannut ja jota ei kunnolla tunne. Tuskin on tunnettu kuukautta kun jo mietitään asunnon ostoa ja lasten tekoa. Suunnitellaan intopiukeena tulevaisuutta eikä nähdä että toinen ei ole samalla innolla mukana. Puhun nyt ystävästäni. Hän on oikeasti ollut jokaisessa parisuhteessaan sitä mieltä että tämä on nyt se oikea ja loppuelämän pituinen juttu. Sellaisia parisuhteita oli esimerkiksi viime vuonna 3 kpl.

[quote author="Vierailija" time="28.03.2014 klo 14:59"]

Ap. Minusta holtitonta elämäntapaa on syytä hävetä, mutta pelkkä useamman eri parisuhteen olemassaolo ei todista holtittomuudesta. Kussakin parisuhteessa ollaan voitu olla hyvinkin tosissaan ja sillä tarkoituksella, että se kestää lopun elämän.

Esimerkkinä minä itse. Ensimmäisen mieheni kanssa seurustelin/elin yhteensä kymmenen vuotta. Aloimme seurustella lukiossa, menimme naimisiin kun olin 22-vuotias. Lapsen saimme, kun olin 26-vuotias. Valitettavasti mies rakastui parin vuoden päästä toiseen ja erosi minusta. Hyvin oli oltu silti tosi mielessä naimisissa.

Parin vuoden päästä siitä löysin toisen miehen, jonka kanssa menin naimisiin vuoden seurustelun jälkeen. Olin siis 31-vuotias. Vuoden päästä saimme vauvan. Parin kuukauden kuluttua mies ajoi pahan kolarin ja kuoli. Olin kahden lapsen yksinhuoltaja 32-vuotiaana.

Kolmen vuoden kuluttua löysin nykyisen mieheni. Meillä on nyt pieni vauva, olen 38-vuotias.

Kyllä, lapseni ovat kolmesta eri isästä, mutta missä tuossa nyt oli se holtiton ja harkitsematon elämäntyyli? Mikä oli tuossa minun vikaani ja huonouttani?

Kaikki lapseni ovat rakastettuja ja isät ovat olleet kelpo isiä. Nykyinenkin rakastaa paitsi yhteistä lastamme, myös näitä edellisten miesten lapsia. Yhdessä eletään, ensimmäinen aviomieheni ja esikoiseni isä on myös tiivisti yhteydessä lapseensa, omassa avioliitossaan on saanut kaksi lasta, esikoisen sisarpuolia.

[/quote]

46 ei sitten ollut ap.

[quote author="Vierailija" time="28.03.2014 klo 15:16"]

En kommentoi elämääsi koska en tunne sinua, mutta haluan sanoa pari sanaa kirjoittamaasi ensimmäiseen kappaleeseen. Useampi parisuhde ei ole merkki holtittomuudesta, ihan kuten sanoit. Holtittomuudesta on kuitenkin kyse jos on "vakavissaan" perustamassa perhettä jokaisen tyypin kanssa jonka on vasta tavannut ja jota ei kunnolla tunne. Tuskin on tunnettu kuukautta kun jo mietitään asunnon ostoa ja lasten tekoa. Suunnitellaan intopiukeena tulevaisuutta eikä nähdä että toinen ei ole samalla innolla mukana. Puhun nyt ystävästäni. Hän on oikeasti ollut jokaisessa parisuhteessaan sitä mieltä että tämä on nyt se oikea ja loppuelämän pituinen juttu. Sellaisia parisuhteita oli esimerkiksi viime vuonna 3 kpl.

[quote author="Vierailija" time="28.03.2014 klo 14:59"]

Ap. Minusta holtitonta elämäntapaa on syytä hävetä, mutta pelkkä useamman eri parisuhteen olemassaolo ei todista holtittomuudesta. Kussakin parisuhteessa ollaan voitu olla hyvinkin tosissaan ja sillä tarkoituksella, että se kestää lopun elämän.

Esimerkkinä minä itse. Ensimmäisen mieheni kanssa seurustelin/elin yhteensä kymmenen vuotta. Aloimme seurustella lukiossa, menimme naimisiin kun olin 22-vuotias. Lapsen saimme, kun olin 26-vuotias. Valitettavasti mies rakastui parin vuoden päästä toiseen ja erosi minusta. Hyvin oli oltu silti tosi mielessä naimisissa.

Parin vuoden päästä siitä löysin toisen miehen, jonka kanssa menin naimisiin vuoden seurustelun jälkeen. Olin siis 31-vuotias. Vuoden päästä saimme vauvan. Parin kuukauden kuluttua mies ajoi pahan kolarin ja kuoli. Olin kahden lapsen yksinhuoltaja 32-vuotiaana.

Kolmen vuoden kuluttua löysin nykyisen mieheni. Meillä on nyt pieni vauva, olen 38-vuotias.

Kyllä, lapseni ovat kolmesta eri isästä, mutta missä tuossa nyt oli se holtiton ja harkitsematon elämäntyyli? Mikä oli tuossa minun vikaani ja huonouttani?

Kaikki lapseni ovat rakastettuja ja isät ovat olleet kelpo isiä. Nykyinenkin rakastaa paitsi yhteistä lastamme, myös näitä edellisten miesten lapsia. Yhdessä eletään, ensimmäinen aviomieheni ja esikoiseni isä on myös tiivisti yhteydessä lapseensa, omassa avioliitossaan on saanut kaksi lasta, esikoisen sisarpuolia.

[/quote]

[/quote]

Hyväuskoisuus ja optimismi eivät minusta ole holtittomuutta. Olen sikäli eri mieltä kanssasi. Toki, kun ihmistä on kerran jymäytetty, sitä luulisi olevan seuraavalla kerralla varovaisempi.

Joka tapauksessa minä olen joka kerta ollut varovainen ja miehetkin oikein kunnollisia. Eipä ollut toinen miehenkikään suunnitellut kolariaan etukäteen, eikä eka mieskään ilkeyttään rakastunut palavasti toiseen naiseen. Hoiti muuten eronkin oikein fiksusti, kertoi tilanteestaan ja ehdotti eroa ennen kuin aloitti sukupuolisuhteen tuon uuden naisen kanssa. Juu, otti hemmetin koville, mutta kunnioitan miestä siitä, että oli avoin eikä pettänyt.

Pointtini on, että ET VOI TEHDÄ JOHTOPÄÄTÖKSIÄ PELKÄSTÄÄN SIITÄ, ETTÄ JOLLAIN ON LAPSIA USEAN ERI ISÄN KANSSA. Taustalla voi olla ties mitä, josta et välttämättä tiedä. Ns. ystävääsi en ota kantaa, et kumminkaan vaikuta kovin hyvältä ystävältä, kun hänen elämäntapaansa täällä moralisoit. Toivottavasti sinulla on munaa sanoa ajatuksistasi suoraan hänellekin.

44

[quote author="Vierailija" time="28.03.2014 klo 15:18"]

46 ei sitten ollut ap.

[/quote]

oh, ok. Luulin, että oli.

44

[quote author="Vierailija" time="28.03.2014 klo 08:49"][quote author="Vierailija" time="27.03.2014 klo 23:29"]

kerroinko tuossa minkä ikäisiä kaikki ovat, miten kauan on ollut miesten kanssa jne? Aika karua päätellä yhden kommentin perusteella itse loput.

[/quote]

No totesit siinä kommentissasi, että "miehet nyt ovat olleet mitä ovat olleet. Tai siis kaksi ensimmäistä, nykyinen on ihan hyvä." 

Kun et tuon enempää kerran asiaa avaa, niin kyllä tuosta saa sen käsityksen että pari ekaa miestä ei ollut paljon mistään kotoisin ja nykyinen vain ihan ok. Tuskin tuo yhtäkkinen kusipäivyys nyt on vasta vuosien yhdessäolon jälkeen selvinnyt.

[/quote]

Itseasiassa selvisi. Ensimmäinen juoksi karkuun 3v jälkeen plussatestin tultua. Toisen kanssa seuraavat kaksi lasta, jäi sitten vuosien jälkeen työttömäksi ja alkoholi alkoi virtaamaan. Rahan kanssa oli myös ollut ongelmia.

Neljäs päätti tulla ja pitivät lapsen nykyisen miehensä kanssa. 4v ovat nyt olleet. Ja nuorin on vasta 6kk.

[quote author="Vierailija" time="28.03.2014 klo 08:53"]

[quote author="Vierailija" time="28.03.2014 klo 08:43"]

En ole koskaan tajunnut tuota lausetta "nainen haluaa sitoa miehen vauvan avulla itseensä" Siis haluaa perustaa miehen kanssa perheen?

[/quote]

Lapsi ei tarkoita kaikille perheen perustamista vaan ilmaista rahaa isältä ja sellaista kiristysotetta mieheen. 

[/quote]

Ja sitten kytätään miehen tekemisiä, facea ja puhelinta kun epäillään, että se mies pettää ja on se suhteen epärehellinen osapuoli.

Koska tietenkin se on yksin miehen syytä kun tuollainen nainen ja naisen epätoivosta perustettu perhe ei kiinnosta.

Luulisi olevan noloa ja nöyryyttävää yrittää saada mies tuolla lailla puolisoksi ja kuvitella olevansa parisuhteessa. Ja vielä pitää kynsin ja hampain tästä "parisuhteesta" kiinni.

[quote author="Vierailija" time="28.03.2014 klo 08:05"]En ole koskaan ajatellut tekeväni kellekään miehelle lapsia, en ole muutenkaan ollut mitenkään riippuvainen siitä että minulla olisi mies. En ole haaveillut porvarillisesta perheidyllistä, lapsia tiesin kuitenkin haluavani jo nuorena. Esikoisen teinkin yksin, toisen avioliitossa joka jäi lyhyeksi koska olin nuori ja mies alistava, en ollut valmis sellaiseen elämään loppuiäkseni. Seuraavat neljä tein miehen kanssa jota todella rakastin, mutta 10 vuoden suhteen jälkeen mies halusi elää villiä lapsetonta sinkkuelämää. Nyt olen löytänyt ensimmäistä kertaa elämässäni miehen joka tuntuu täydellisen oikealta ja jonka kanssa kaikki on helppoa. En edes halunnut löytää mitään miestä mutta suhde vaan tapahtui siitä huolimatta että halusin elää sinkkuna. Miehellä ei ole lapsia ja haluaa niitä, haluan kyllä itsekin. Ei minua kiinnosta mitä muut ihmiset ajattelevat, ei se minun elämääni vaikuta. Olen ainakin tehnyt ratkaisuni sen perusteella mitä itse haluan elämältäni, en täyttääkseni jotain muottia johon jokaisen on sovittava. 

Ei hävetä mikään, päinvastoin olen ylpeä lapsistani ja rohkeudestani tehdä asioita riippumatta ihmisten mielipiteistä ja ennakkoluuloista. En haluaisi nyt olla vasta aloittamassa lasten tekemistä elämäni miehen kanssa. Luuleeko jotkut oikeasti että naiset joilla lapsia useamman miehen kanssa on vain naiiveja höpsöjä jotka kuvittelevat jokaisen seurustelukumppanin olevan se oikea ja lapsi hankitaan suhteeseen miehen takia? Itse en ainakaan uskonut mihinkään se oikea -hömppään ennen nykyistä miestä ja lapset olen halunnut ihan lasten itsensä takia, en suhteen seuraavaksi vaiheeksi.  

Tunnen sääliä niitä naisia kohtaan joilla elämä on ohi kun mies lähtee, niitä jotka kirjoittelevat täälläkin että olisivat halunneet lisää lapsia mutta tuli ero ja on periaate että kaikilla lapsilla on sama isä joten lapsi ei saa sisaruksia. On varmaan hirveän kuluttavaa elää ja tehdä elämänsä suuret ratkaisut sen perusteella " mitä muut nyt minusta ajattelevat".

[/quote]

Mitähän tämä porvarillinen perheidylli on? Naimisiin ja muutama lapsi? Jos tällaista tarkoitit, eiköhän se työläisperheessä myös onnistu :)

[quote author="Vierailija" time="28.03.2014 klo 08:53"]

[quote author="Vierailija" time="28.03.2014 klo 08:43"]

En ole koskaan tajunnut tuota lausetta "nainen haluaa sitoa miehen vauvan avulla itseensä" Siis haluaa perustaa miehen kanssa perheen?

[/quote]

Lapsi ei tarkoita kaikille perheen perustamista vaan ilmaista rahaa isältä ja sellaista kiristysotetta mieheen. 

[/quote]

 Elatusmaksun määrä on (lapsen kulut - lapsilisä) jaettuna suhteessa vanhempien tuloihin. Toisin sanoen isällä ei ole velvollisuutta maksaa lapsen elatusta kokonaan (= "ilmaista rahaa äidille"), vaan se osa lapsen elatuksesta joka on tuloihin nähden kohtuullinen. Äidille kuuluu oma osuutensa elatuksesta, joten lapsen hankkiminen tienestin toivossa on melkoisen absurdi väite. Enemmän sitä voitolle jää (niin taloudellisesti kuin vapaa-ajan suhteen) jos jättää lapsen hankkimatta.

 Jos mies nussii menemään ketä tahansa ja vahingon sattuessa antaa naisen sanella vapaasti paljonko sitä tuohta tilille laitetaan, on turha syytellä muita kokemastaan vääryydestä. Silloin täytyy ensinnäkin kasvattaa selkäranka, toisekseen pitää puoliaan ja käyttäytyä vastuullisemmin jatkossa.

 Vielä pieni salaisuus vuodelta 2014: Nainen ei ole miehen omaisuutta. Ei riippuvainen miehestä, ei miehen elatuksesta ja siitä, että saa jonkun kaksilahkeisen "sidottua" itseensä. Tai ainakaan se ei ole naisten todellisuudessa yhtä yleistä kuin nähtävästi joidenkin ihmisten mielikuvituksessa.

[quote author="Vierailija" time="28.03.2014 klo 16:14"]

[quote author="Vierailija" time="28.03.2014 klo 08:53"]

[quote author="Vierailija" time="28.03.2014 klo 08:43"]

En ole koskaan tajunnut tuota lausetta "nainen haluaa sitoa miehen vauvan avulla itseensä" Siis haluaa perustaa miehen kanssa perheen?

[/quote]

Lapsi ei tarkoita kaikille perheen perustamista vaan ilmaista rahaa isältä ja sellaista kiristysotetta mieheen. 

[/quote]

 Elatusmaksun määrä on (lapsen kulut - lapsilisä) jaettuna suhteessa vanhempien tuloihin. Toisin sanoen isällä ei ole velvollisuutta maksaa lapsen elatusta kokonaan (= "ilmaista rahaa äidille"), vaan se osa lapsen elatuksesta joka on tuloihin nähden kohtuullinen. Äidille kuuluu oma osuutensa elatuksesta, joten lapsen hankkiminen tienestin toivossa on melkoisen absurdi väite. Enemmän sitä voitolle jää (niin taloudellisesti kuin vapaa-ajan suhteen) jos jättää lapsen hankkimatta.

 Jos mies nussii menemään ketä tahansa ja vahingon sattuessa antaa naisen sanella vapaasti paljonko sitä tuohta tilille laitetaan, on turha syytellä muita kokemastaan vääryydestä. Silloin täytyy ensinnäkin kasvattaa selkäranka, toisekseen pitää puoliaan ja käyttäytyä vastuullisemmin jatkossa.

 Vielä pieni salaisuus vuodelta 2014: Nainen ei ole miehen omaisuutta. Ei riippuvainen miehestä, ei miehen elatuksesta ja siitä, että saa jonkun kaksilahkeisen "sidottua" itseensä. Tai ainakaan se ei ole naisten todellisuudessa yhtä yleistä kuin nähtävästi joidenkin ihmisten mielikuvituksessa.

[/quote]

En tiedä muista naisista mutta minun äitini sai "kivasti" koukutettua isäni kun hankkiutui salaa raskaaksi. Kun isä myöhemmin oli lähtemässä lätkimään niin hups, uutta raskautta kehiin vaan.

Toinen ei älynnyt käyttää kortsua akan kanssa johon ei ole rakastunut ja toinen ei älynnyt että parempi olisi antaa mennä. Että semmoset ääliövanhemmat mulla.