Sukulaiset eivät pidä mitään yhteyttä

[quote author="Vierailija" time="27.03.2014 klo 13:59"]

Minua kyllä kismittää, että sukulaiseni eivät pidä yhteyttä, edes lähisukulaiset. Heitä asuu liuta tässä samassa kaupungissa. Nyt kun autoni on ollut kolme kuukautta rikki enkä ole päässyt kyläilemään missään, olen huomannut, että eipä kukaan viitsi tulla nyt minun luokseni. Ei soitella, ei kysellä kuulumisia, ei poiketa kahville... Näköjään minä olen ollut se aktiivinen yhteydenpitäjä, ja nyt kun en itse pysty, he viis veisaavat. Ennen aina minä olen soittanut ja minä olen mennyt muille kylään, mutta minun luokseni ei nyt sitten tulla. Enpä taida jaksaa tämän jälkeenkään pitää heihin yhteyttä, jahka saan autoni korjattua. Ihan sama, vaikka sairastuisivat tai tarvitsisivat kyytiä jonnekin, minä en nyt voi auttaa, sorppa vaan.

[/quote]

Sukulaiset asuu samassa kaupungissa mutta et pääse heille kylään ilman autoa? :D

[quote author="Vierailija" time="27.03.2014 klo 14:11"]

[quote author="Vierailija" time="27.03.2014 klo 13:59"]

Minua kyllä kismittää, että sukulaiseni eivät pidä yhteyttä, edes lähisukulaiset. Heitä asuu liuta tässä samassa kaupungissa. Nyt kun autoni on ollut kolme kuukautta rikki enkä ole päässyt kyläilemään missään, olen huomannut, että eipä kukaan viitsi tulla nyt minun luokseni. Ei soitella, ei kysellä kuulumisia, ei poiketa kahville... Näköjään minä olen ollut se aktiivinen yhteydenpitäjä, ja nyt kun en itse pysty, he viis veisaavat. Ennen aina minä olen soittanut ja minä olen mennyt muille kylään, mutta minun luokseni ei nyt sitten tulla. Enpä taida jaksaa tämän jälkeenkään pitää heihin yhteyttä, jahka saan autoni korjattua. Ihan sama, vaikka sairastuisivat tai tarvitsisivat kyytiä jonnekin, minä en nyt voi auttaa, sorppa vaan.

[/quote]

Sukulaiset asuu samassa kaupungissa mutta et pääse heille kylään ilman autoa? :D

[/quote]

Kaupunki on laaja mutta julkinen liikenne ei toimi meidän suunnallamme lainkaan, ei myöskään siihen kolkkaan toisella puolella kaupunkia, jossa sukulaiseni asuvat. Etäisyyttä välillämme on 30 kilometriä. Kimppakyydillä pääsen onneksi aika liki työpaikkaani, kun naapuri menee keskustaan ja jättää minut kyydissä kolmen kilsan päähän työpaikastani.

Minua häiritsi aikoinaan kovastikin se, että sisaret ei soitelleet eikä muutakaan. Tajusin jopa muutama vuosi sitten, että kesäslomalla tapahtuvat tapaamisetkin oli vain "velvollisuuksia". Asia oikeastaan painoi aika paljon, koska ystävällinäni oli läheiset suhteet omiin sukulaisiin. Jotenkin vaan "työstin" aihetta  ja nyt asia ei vaivaa, toki en pidä mitään, sitä vähäistäkään,  yhteyttä, enkä aio mennä mihinkään sukujuhliin. Kohtelu sisarusten puolelta on ollut kuitenkin suhtkoht mitätöivää, vaikka sen oikeastaan tajusin jälkeenpäin. 

Me junttaannutaan niin helposti tiettyihin rooleihin ja tapoihin, koska se on helppoa. Ap on ollut se yhteydenpitäjä ja muiden kuskaaja ja varmaan ne sukulaiset miettivät, että eipä ole ap:stakaan kuulunut mutta eivät saa ittestään irti, että olisivat ottaneet kerrankin aktiivisen roolin.

Ei kun siis 4:lle tuo viesti.

8

Minusta on hienoa, ettei sukulaiset jatkuvasti roiku kiinni ja kysele meidän asioita. Muka kuulumisia, joopajoo, uteliaita toisten elämän tonkijoita ne ovat. Ihan tietoisesti olen pitänyt etäisyyttä ja näin toimin vastakin. Sopii mulle, saamme olla ja elää rauhassa.

Ei mekään pidetä yhteyttä muuten kuin appivanhempiin, ja sekin yleensä niin päin, että hän soittaa meille ja kyselee kuulumisia. Veljet asuu lähellä ja heihin ollaan yhteydessä, kun on asiaa. Nuoremman lapsen synttäreillä nähdään pari kertaa vuodessa ja sitten on joulun alla lasten lahjakuviot. 

Miksi pitäisi olla yhteydessä, jos ei ole mitään asiaa?

En minäkään pidä. Muutama harva kehen olen yhteyksissä. Muutoin ei ole kiinnostusta muihin. Ja ihan vain siksi, että vuosia oli tilanne, että minä olin se yhteydenottaja joka kyseli kuulumisia, kävi kylässä yms. Nuo olivat sellaisia, jotka ottivat yhteyttä vain jos tarvitsivat jotain apuja. Ja tietenkin per heti ja ilmaiseksi.

Mieluusti minä auttelen, mutta odotan vastavuoroisuutta. Ja joustoakin.

Aina joskus joku heistä soittaa ja ihmettelevät, kun musta ei ole kuulunut mitään. Ja aina se soitto on tarkoittanut edelleenkin sitä, että tarvitaan jotain. EI kiitos.

Ei. En odota yhteydenpitoa, kun en itsekään välitä koskaan viestitellä tai tulla sukujuhliin. Itse valitsemani ystävien rinnalla joku yhteinen isovanhempi ei paljoa paina.

En mäkään pidä mun sukuun yhteyttä. Ainoastaan ihan lähimpään sukuun välillä eli vanhempiin.

Minua kyllä kismittää, että sukulaiseni eivät pidä yhteyttä, edes lähisukulaiset. Heitä asuu liuta tässä samassa kaupungissa. Nyt kun autoni on ollut kolme kuukautta rikki enkä ole päässyt kyläilemään missään, olen huomannut, että eipä kukaan viitsi tulla nyt minun luokseni. Ei soitella, ei kysellä kuulumisia, ei poiketa kahville... Näköjään minä olen ollut se aktiivinen yhteydenpitäjä, ja nyt kun en itse pysty, he viis veisaavat. Ennen aina minä olen soittanut ja minä olen mennyt muille kylään, mutta minun luokseni ei nyt sitten tulla. Enpä taida jaksaa tämän jälkeenkään pitää heihin yhteyttä, jahka saan autoni korjattua. Ihan sama, vaikka sairastuisivat tai tarvitsisivat kyytiä jonnekin, minä en nyt voi auttaa, sorppa vaan.

Ei pahemmin liikuta kun sukulaiset eivät osaa/viitti pitää yhteyttä ja väittävät että on "kiire" tai "puhutaan paremmin joku toinen kerta".

Lähinnä kahteen lähisukulaiseen olen tiiviisti pitänyt yhteyttä ja se riittää ihan kiitettävästi.

En hirveästi tunne tarvetta pitää yhteyttä sukulaisiini. Tavataan lähinnä hautajaisissa ja häissä, jos niissäkään. Eipähän tule turhaa draamaa.

Mä just viestittelin siskon ja veljen vaimon kanssa. Mutta joskus voi mennä kolmekin kuukautta ettei kuule kenestäkään mitään. Ei se haittaa, viestitellään kun on asiaa. Lomilla yleensä nähdäänkin, mutta ei nyt korona-aikaan olla nähty. Mä asun 300km päässä sukulaisista. 

pahansuopaisia serkkuja ja tätejä ei kiinnosta nähdä

Ei minunkaan. Harmittaa, mutta ei voi mitään.