Kandeeko irtisanoutua jos hoitaja ja ei viihdy työssään?

Joo en pitäisi jos mies irtisanoutuisi. En vain pidä työpaikan kaikista ihmisistä. Taidan olla aika valikoiva. Ilmapiiri välillä huono. Joitakin välttelen ja huomaan ettei hekään pidä minusta. Ei jaksa nostaa kissaa pöydälle. Ei rohkeutta siihen.

Kävin ammatinvalintapsykologilla ja se jäi siihen että ehdotti arkistointialaa... En tiedä siitä mitään ja onko töitä. Onko koko elämä tuhoon tuomittu jos epäonnistuu ammatinvalinnassa . 20v harvoin tietää mitä haluaa. Siivoamista tehneenä ei sovi minulle. Selkävaivoja ja samaa juoruilua koko ajan ja tulehtunut ilmapiiri . Oon miettinyt sairaslomaa taas mutta ei jaksaisi sitä häpeää. Silloin voisi kartoittaa mahdollisuuksiaan paremmin. Opiskelu ei poissuljettu kun tietäisi alan. Nyt ei paukkuja lukea tylsiä pääsykoekirjoja.

Ap

minulla sama palkka, 2300 eur bruttona. olen hoitoalalla ja työ raskasta fyysisesti ja henkisesti kuormittavaa + työilmapiiri suoraan sanottuna aivan peestä. työ seuraa kotiin saakka, koska työpäivän jälkeen sitä miettii mitä töissä tapahtui jne. tuosta palkasta kun ottaa verot ja muut pois, on aika huono homma.

olen vaihtamassa alaa. juurikin oman mielenterveyden takia.

Mihin aiot vaihtaa jos saa kysyä? Itsellä ei koskaan ollut unelma-ammattia paitsi naiivit lentoemäntä ja sisustussuunnittelija. En tiedä mihin alalle sopisin tai hakeutuisin. Olen introvertti.,.ainut täällä.

Ap

Mihin aiot vaihtaa jos saa kysyä? Itsellä ei koskaan ollut unelma-ammattia paitsi naiivit lentoemäntä ja sisustussuunnittelija. En tiedä mihin alalle sopisin tai hakeutuisin. Olen introvertti.,.ainut täällä.

Ap

olen jäämässä ensin äitiyslomalle, satun olemaan raskaana ja odotan ensimmäistä lasta. äitiyslomalta jään hoitovapaalle ja tähän mennessä on jo ollut riittävästi aikaa miettiä mitä tehdään. mies on yrittäjä ja voimme muuttaa muuallekin.

olen myös introvertti. makustelen äitiyslomalla ja hoitovapaalla tulevaisuutta. sen tiedän että nykyisessä työpaikassa menee mielenterveys ja fyysinen terveys ennen pitkään - ei ole sen väärtti.

Hyvä sinulle. Itsellä raskaus nyt poissuljettuna. Olen pari kertaa jo kokenut burnoutin ja en haluaisi ja jaksaisi sitä taas. Olen vähän umpikujassa. Meillä asuntolaina ja pienet lapset. Kun oikeastaan ongelma ei ole koskaan ratkennut työpaikan vaihdolla. Olen aina se hiljaisin ja kaipaan omaa aikaa. En osaa sosiaalisia ympyröitä. Eläkkeelle en halua eikä sitä ole tarjottukaan. En tiedä mitä tekisin. Työpaikka ja osa sen ihmisistä stressaa. Juuri juoruilu ja selkäänpuukottaminen alalla kukoistaa. Pelkään työkyvyn menettämistä että jotain olisi tehtävä. Karenssiinkaan ei oikein olisi varaa kun laskut ja asuntolainat puskee päälle. Myöskään asuntoa ei nopeasti saa myytyä kun omakotitalo. En tiedä uskaltaisinko vaan irtisanoutua ilman suunnitelmaa. Olen yli 10v ollut alalla.

Ap

Kannattaa irtisanoutua. Itse tein niin ja sain mielenrauhan. Nyt teen keikkatyötä ja niiltä päiviltä, kun ei töitä ole, niin saan ansiosidonnaista. Karenssista en osaa sanoa, kun olin muutaman kuukauden "omalla lomalla". Ilmoittauduin työkkäriin vasta kun olin oikeasti valmis töihin. Ja työkkärille tämä nykyinen tilanteeni on ihan ok, viimeksi sanoivat, että tee sitä keikkaa, jos se hyvältä tuntuu.

Älä mieti vielä irtisanoutumista vaan laita kaikki energia uuden suunnitelman tekoon. Kartoita kaikki mahdolliset työ ja opiskelumahdollisuudet.

Olen itsekin sairaanhoitaja ja luen yliopiston pääsykokeisiin.

Mä en ehkä ihan kuulu tähän ketjuun mutta avaudun silti. Itse opiskelen tällä hetkellä sairaanhoitajaksi, mutta en pidä alasta. Luen tällä hetkellä myös yliopiston päösykokeisiin, pelottaa etten pääse..

AP, mitä mieltä olisit, jos miehesi kertoisi, että aikoo irtisanoutua, ilman mitään varasuunnitelmaa, koska ei pidä työstään?  Olisitko sitä mieltä, että asia on ok, ja alkaisit laskea, miten perheenne pärjää karenssiajan ja siitä hamaan tulevaisuuteen, ellei muuta työtä löydy?

Irtisanoudu vain, jos tämä olis hyvä ratkaisu, paitsi sinun itsesi, myös miehesi mielestä. Sinä olet aikuinen ihminen, ja sinulla on taloudellinen vastuu paitsi itsestäsi, myös perheestäsi. Mielestäni naisten ammatinvalinta menee turhan usein pieleen, koska me emme ymmärrä tätä, vaan oletamme, että varsinkaan äitinä meidän tehtävämme ei ole nimenomaan taloudellisen vastuun kanto. Ammatinvalinta on meille toissijaista parikymppisenä. En oikeasti montaakaan miestä, joka kokisi olevansa täysin väärällä alalla kolmi-nelikymppisenä. Naispuolisista ystävistä näin tuntuu ajattelevan joka toinen. 

Jos et nyt täysin tiedä, mille alalle sopisit, etsi mielummin muuta työtä, joka on vähemmän stressaavaa siksi aikaa, kun yrität selvittää pääsi. Yritä päästä kaupan kassalle, siivoamaan, ihan mitä vaan. Voi olla, että tuota kautta ymmärrät myös, mikä mättää nykyisessä työssäsi, onko se sittenkään työ itse, vaiko esimerkiksi joku työhön liittyvä rutiini tai työpaikan ilmapiiri. 

Niinpä