Lue keskustelun säännöt.
Millaista on ruman/epäviehättävän teinin elämä nykyään?
26.03.2014 |
Mietin vaan sitä, että nykyisin facebookit ja instagramit ynnä muut sosiaalisen median sovellukset ovat niin keskeisessä roolissa nuorten elämässä, ja suuri osa sivuille postattavaa materiaalia on omakuvia. Miten selviytyy nuori joka on ulkonäöltään ruma, ei-viehättävä tai ei omista hienoja ja tyylikkäitä vaatteita? Totta kai rumia on aina syrjitty, mutta elämän täytyy olla erityisen tuskallista tällaisena pinnallista viehättävyyttä kuvien avulla korostavana aikana. Onko ei-kuvauksellisilla (tai kameraa jännittävillä; onkohan sellaisia nuoria edes enää?!?) minkäänlaista mahdollisuutta saavuttaa sosiaalista asemaa muiden keskuudessa?
Av-mammoilla ei varmaankaan itsellään ole rumia lapsia, mutta tiedättekö vaikka tuttavapiirin kautta, miten heillä menee? Muistan miten vaikea oma teini-ikä oli ulkonäköongelmien kanssa vaikkei silloin ollut kuin filmikameroita. Minun on edelleen todella vaikea katsoa kuvia itsestäni. Kiva varmaan sitten olla kun muut kuvaavat itseään ja toisiaan kamerakännyköillä ja itse näytät lähinnä norsun perseeltä.
Kommentit (13)
[quote author="Vierailija" time="26.03.2014 klo 07:20"]
Suosittu et rumana voi olla, tuskin saat somessakaan pahemmin huomiota, mikäli kuviasi yrität vaikkapa instagramissa jakaa.
Suurin osa epäviehättävistä on vähän hylkiöitä, joiden kaveriporukat ovat pieniä ja koostuvat muista epäviehättävistä.
Luonteella ei tässä tunnu olevan merkitystä, ulkonäkö ratkaisee.
t. 15v
[/quote]
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suosittu et rumana voi olla, tuskin saat somessakaan pahemmin huomiota, mikäli kuviasi yrität vaikkapa instagramissa jakaa.
Suurin osa epäviehättävistä on vähän hylkiöitä, joiden kaveriporukat ovat pieniä ja koostuvat muista epäviehättävistä.
Luonteella ei tässä tunnu olevan merkitystä, ulkonäkö ratkaisee.
t. 15v
Tarkoitetaannko epäviehättävällä oikeasti rumaa ja esim epähygieenistä? Vai esimerkiksi lihavaa, mutta muuten tavallista? Luulen että sellaiset sosiaalisesti kömpelöt on erillään kuten jokaisessa ikäluokassa, sitten osa ei edes halua mennä mukaan näihin kaikkiin villityksiin - ulkonäöstä riippumatta. Loput sitten on enemmän tai vähemmän siellä somessa, myös ne "rumemmat". Nykyinen muotihan on noin 14-18 vuotiailla hyvin tietynlaista, ja kyllähän niitä epäviehättäviäkin ihmisiä sieltä selfieiden takaa löytyy huulet mutrullaan.
Aina on ollut suositut, massa ja hylkiöt.
Itse olin häkellyttävän ruma ja kiusallinen halki teini-iän. Kasvoin epätasaisesti ja iho oli kammottavassa kunnossa. Kouludiskossa pojat läppäsi valot päälle, kun ruma tanssii ja yrittivät hakata koulun käytävillä. Noh, tällä hetkellä olen tuttavapiirissäni yksi niistä suositummista naisista, niin treffirintamalla, kuin illanviettojen kanssa. Ei se teini- ja lapsuusiän rumuus välttämättä seuraa aikuisuuteen asti, vaan sitä päätyy ihan ok passelin näköiseksi ihmiseksi. Jos onnistuu vain yläasteelta säilyttämään itseluottamuksensa ja ei katkeroidu, niin elämässä voi pärjätä hyvinkin. Ajattelin vain jakaa pätkän tarinaa, kun tänne näemmä nuorempiakin eksyy. Ei se haittaa, jos on vähän perunan näköinen. Ei pitkällä tähtäimellä.
-n22
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En usko että se niin erilaista on nykyään kuin ennenkään. Olen itse ollut ruma teini (ja olen ruma aikuinen) joten kokemusta on. Toki ruma ei saa ihailua vastakkaiselta sukupuolelta, mikä teini-iässä tuntuu varmasti jokaisesta kovalta, sitä haluaisi olla suosittu. Mutta toisaalta kokemus on kasvattava ja opettaa seisomaan omilla jaloillaan, riippumatta siitä mitä toiset itsesätä ajattelee.
Lisäksi uskon että luonne vaikuttaa enemmän kuin ulkonäkö. Esim. luokallani oli eräs tyttö joka oli varmaan suunnilleen yhtä ruma kuin minäkin, mutta hän oli kohtuullisen suosittu kaverina ,kun taas minä olin kiusattu ja hyljeksitty. Ero oli siinä, että tuo tyttö oli sosiaalinen ja vähän sellainen "kovis" joka löysi toisista koviksista oman porukkansa, eikä joutunut siksi olemaan yksinäinen. Minä taas olin rumuuteni lisäksi sisäänpäinkääntynyt nörttityttö, joten sain elää aika totaaliyksinäisenä nuoruuteni. No, tulipa opittua ohjelmoimaan ja sitä teen nykyisin ammatiksenikin ;-)
No, eihän heillä hyvin mene sosiaalisessa mielessä, moni on myös ujo, joten sisäisesti kärsivät kovastikin, vaikka moni yrittää peitellä sitä.
Ja minulla on ns epäviehättävä teini, joka on ratkaissut asian siten, että on mukannut tyylinsä epätavalliseen suuntaan, kuten minunkin nuoruudessa tehtiin. Sääli, ettei voi olla oma itsensä, ehkä vielä myöhemmin, kun nuoruuden arvet haalenee, niin sisäiset kuin nuo oman käden tekeleetkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="26.03.2014 klo 10:03"]
No, eihän heillä hyvin mene sosiaalisessa mielessä, moni on myös ujo, joten sisäisesti kärsivät kovastikin, vaikka moni yrittää peitellä sitä.
Ja minulla on ns epäviehättävä teini, joka on ratkaissut asian siten, että on mukannut tyylinsä epätavalliseen suuntaan, kuten minunkin nuoruudessa tehtiin. Sääli, ettei voi olla oma itsensä, ehkä vielä myöhemmin, kun nuoruuden arvet haalenee, niin sisäiset kuin nuo oman käden tekeleetkin.
[/quote]
Kyllä se vielä siitä!
Itselläni ei ole Instagramia, syystä että en pidä itseäni millään tasolla siedettävänä ja tuskinpa saisin edes seuraajia. Mielipiteitä on joka lähtöön ja omasta mielestäni kaikki ovat tietyllä tapaa kauniita, toiset näkevät sen vain eri tavalla. Omistan pienet silmät, "perunanenän" enkä todellakaan ole mikään malli ruumiinrakenteeltani; muodokas ja lyhyt. Olen koittanut lohduttautua sillä, että lukuisat henkilöt ovat olleet nuoruudessaan ehkä vähemmän viehättäviä eivätkä mitenkään suosittuja, mutta aikuisiällä tilanne saattaa olla päinvastainen. Ympäristö ja tuttavapiiri on alentanut itsetuntoani merkittävästi. Kuulen jopa ystäviltäni puolivahingossa heitettyjä kommentteja ulkonäöstäni. "Yleensä rumat ihmiset on ystävällisiä, vähän niinku sun kohdalla".
Nuorten ajatuskaavalla -> jos olet suosittu, olet myös kaunis/komea ja toisinpäin. Maailma on liian ulkonäkökeskeinen, sen oon pistänyt ainakin merkille. Itse koitan hyväksyä itseni tällasenaan, mutta se on vaikeeta muiden ihmisten aiheuttamien paineiden takia.
98-syntynyt tyttö
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä onkin kiinnostava aihe. Olin itse teininä ruma joka kriteerillä, pitkä ja iso muutenkin. Ei se enää näin nelikymppisenä haittaa, silloun kyllä oli suru puserossa ja itsetunto nollassa kaikkien niiden "norsu!" "kirahvi"-huutojen takua.
Itselläni on teini vuosimallia 99 ja hän ei ole suihkurusketettu hunk. Hän on ratkaissut ongelmansa siten, että pysyttelee tiukasti omassa urheiluharrastusporukassaan eikä päivittele FB:n mitään omalla kuvallaan eikä ole Instagramissa vaikka sitä mahaosaa voisikin kuvissa näytellä. Hän vetää matalalla profiililla. Jos ei ole treeneissä tai peleissä niin on sitten kotona.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
no kyllä karisma merkitsee enemmän kuin ulkonäkö! Erityisesti pojilla ei tunnu ulkonäölla olevan paljoakaan väliä, se on kiinni siitä miten itsensä kantaa. itsevarmuus kaunistaa. Tämän keksin itse joskus 14-vuotiaana, kun tunsin itseni maailman rumimmaksi hirviöksi. yritin siis miettiä, mikä teki niistä suosituista minua parempia ihmisiä ja tulin siihen tulokseen, että olin ihan yhtä nätti, mutta itsevarmuus puuttui. Nyt olen siis 17, itseluottamus todella vahva ja kuulun siihen 'suosittuun porukkaan'. olen tajunnut, että ihmiset on oikesti ihan saman arvoisia, eikä ryhmillä ole väliä.
Ja ei, en usko, että some niin suuresti vaikuttaa siihen, kuka on 'oikeassa' elämässä suosittu.
vähän aiheen ohi, mutta siis ei teinien elämä niiiin vaikeaa tarvitse olla, se on kiinni näkökulmasta.
Muita kokemuksia?