Onko introvertillä mitään mahdollisuuksia tulla lakimieheksi?

Juristin ura sopii hyvin introvertille. Introvertti osaa kuunnella asiakasta eikä sabotoi tilanteita hössöttämällä asiattomia.

Oikeudessa puhumiseen tottuu nopeasti. Se ei ole "esiintymistä" vaan huomio on sisällössä eikä asianajajassa itsessään.

Totta kai voit opiskella juristiksi. Vielä ei tarvitse päättää, millaisia töitä haluat valmistuttuasi tehdä. Monet juristin työt sopivat oikeastaan hyvinkin introverteille itsenäisen työnkuvan vuoksi. Esiintymiseen tottuu, eikä esimerkiksi tuomioistuintyöskentely ole mielestäni introvertille millään tavoin erityisen hankalaa toisin kuin vaikkapa opettajan töissä, missä ulospäinsuuntautuneisuus on oletusarvoista. Lakitoimistossa menestyäkseen joutuu puljaamaan jonkin verran ihmissuhdetaidoilla pysyäkseen sisäpiirisssä, mikä saattaa rasittaa pitkän päälle. Mutta tosiaankin vaihtoehtoja on! 

Esiintymistaidot kehittyvät opintojen edetessä ja töissä viimeistään. Harvalla niitä on erityisemmin hiottu opintoja aloitettaessa. Opintojen aikana kannattaa yrittää vaikka puoliväkisin tunkea bileisiin mukaan ja edes jonkin verran verkostoitua, siitä on hyötyä myöhemmin töitä haettaessa. Oikkarin koulutuksessa huonoin puoli liittyy mielestäni tolkuttomaan dokaamiseen. Siihen kannattaa jonkin verran osallistua, ettei vaikuta aivan oudolta.

Älä anna introverttiyden estää unelmiasi. Olen introvertti ja esiinnym jonkin verran työssäni ihmisille. Olen saanut palautetta, että esiinnyn vakuuttavasti ja ytimekkäästi (vaikkakin puhun esiintyessä vähemmän kuin ekstroverttikollegani).

Kun valmistautuu esiteltävään aiheeseen hyvin, niin ei jännitä yhtä paljon. Muistiinpanot luovat turvallisuuden tunnetta esiintyessä. Esiintymiseen tulee varmuutta ajan myötä.

Yliopistossa on kaikilla aloilla paljon introverttejä, jopa kauppa- ja kasvatustieteissä. Sen päälle tulevat kaikki jännittäjät, joita on enemmän kuin osaa laskea, joten mahdut joukkoon oikein hyvin.

Juristin töissä on paljon introverteille sopivia hommia. Mutta asianajo ei välttämättä ole yksi niistä. Siinä menestyy ja viihtyy yleensä henkilöt joilla on tarve tuoda itseään esille ja päteä. Sekä sellaiset joilla on narsistisia piirteitä, kova paineensietokyky ja ei turhia tunteita. Opiskeluhan kestää vuosia, eli ehdit kyllä muuttua sellaiseksi jos niin haluat. t. AA

Hyvät uutiset ovat, etteivät introverttiys ja esiintymisjännitys ole mitenkään kiinteästi yhteydessä toisiinsa. Esiintymisjännityksestä voi oppia pois harjoittelun avulla, ja jos sitä on pahentamassa joku mielenterveysongelma, niin tietysti sen hoitamisella. Introverttiys taas on pysyvä luonteenpiirre ja lakimiehelle voimavarakin. On helpompi pohtia, painaa mieleensä monimutkaisiakin asioita ja rakentaa argumentteja kun viihtyy yksin omien ajatustensa kanssa.

Pelkät ihmisoikeusjutut eivät kyllä kovin monta juristia Suomessa työllistä, joten kannattaa pitää realismi mukana siinä, millaisista töistä haaveilet. Luultavasti et ole edes tietoinen kaikista erilaisista juristien työmahdollisuuksista, ja sinulla on opiskeluaikoina hyvin aikaa katsoa, mikä tuntuu kiinnostavimmalta.

Introverttius ei ole mikään ongelma.

Introvertti lakimies ilmoittautuu.

Introversio ja voimakas esiintymisjännitys ovat ymmärtääkseni eri asioita. Ainakaan sen että on introvertti ei pitäisi sinänsä olla este puhua oikeudenkäynnissä. Esiintymisjännitys voi tehdä sen haastavaksi.

Toisaalta yleensähän kai asianajajat ovat miettineet etukäteen puheenvuoronsa oikeudenkäynnissä, ja ne ovat lyhyitä ja rutiinimaisia. 

Jos olet sosiaalisesti lahjakas ja ainakin jokseenkin itsevarma introvertti, niin varmasti pystyt!

Kannattaa kuitenkin unelmapuheiden kanssa pitää mielessä, että kovin arat ja epävarmat ihmiset eivät silti välttämättä asiantuntijahommiin työllisty. Itse olen arka, sosiaalisesti kömpelö talousalan opiskelija enkä ole päässyt edes sellaisiin työpaikkoihin, joissa työ on ensisijaisesti tietojärjestelmien kanssa pelaamista, koska työhaastatteluissa jännitän ja olen niin epävarma. Kaikille ei käy hyvin.

En ole mitenkään erityisen ulospäinsuuntautunut ja taipumusta jännittämiseen oli varsinkin nuorempana. Olen tehnyt asianajotyötäkin, vaikka olenkin nykyisin kouluttaja. Tuomioistuimessa työskentelyyn saa hyvin tuntumaa auskultoimalla käräjät.

Olen pahemman luokan introvertti, mutta myös keikkamuusikko. Ei asiat oo mustavalkoisia, kyllä eri asioihin voi kasvaa ja tottua. Lakialalla on paljon erilaisia työtehtäviä.

Jurisiti vou tehdä paljon muitakin töitä kuin esiintyä oikeudessa jos se osoittautuu mahdottomaksi. Ja kyllä senkin oppii sietämään. Ilman muuta kannattaa lähteä alalle jos se kiinnostaa. Ei introverttiys ole este yhtään mihinkään.

Introvertit sopivat hyvin juristiksi. Esim. ministeriössä lainvalmisteluhommissa tai monissa hallinnollisissa tehtävissä ei tarvitse esiintyä juuri lainkaan. Tuomioistuinhommissa (ml. asianajajat) työskentelee muistaakseni vain 1/3 juristeista.

Exäni oli introvertti lukutoukka ja todellä hyvä työssään. Esiintymisestä ei pitänyt, mutta toisaalta ei kyllä niitä pahemmin jännittänytkään enää

Vierailija kirjoitti:

Juristin töissä on paljon introverteille sopivia hommia. Mutta asianajo ei välttämättä ole yksi niistä. Siinä menestyy ja viihtyy yleensä henkilöt joilla on tarve tuoda itseään esille ja päteä. Sekä sellaiset joilla on narsistisia piirteitä, kova paineensietokyky ja ei turhia tunteita. Opiskeluhan kestää vuosia, eli ehdit kyllä muuttua sellaiseksi jos niin haluat. t. AA

Introvertti pärjää myös asianajajana. Erityisesti yritysjuridiikan puolella työ on valtaosin normaalia asiantuntijatyötä eikä vaadi agressiivista ulospäinsuuntautuneisuutta, narsismia tai valtavia kyynärpäitä. Asiakkaat maksavat hyvistä neuvoista, eivät tyhjänpuhumisesta. Perus esiintymistaito riittää. Terveisin toinen AA

Vierailija kirjoitti:

Introvertit sopivat hyvin juristiksi. Esim. ministeriössä lainvalmisteluhommissa tai monissa hallinnollisissa tehtävissä ei tarvitse esiintyä juuri lainkaan. Tuomioistuinhommissa (ml. asianajajat) työskentelee muistaakseni vain 1/3 juristeista.

Eikö tuomioistuimissakin ole suurin osa töistä aivan muuta kuin esiintymistä?

Kun ammattiminäsi kasvaa ja kehittyy ja tiedät mistä puhut, ei se ole ongelma. Introvertit on hyviä juuri kuuntelemaan ja keskittymään yksityiskohtiin sekä pohdiskelemaan kokonaisuutta. En näe mitään estettä.

Itse olen introvertti ja tietyllä lailla julkisessa työssä - en toki mikään julkkis. Yhtälö on välillä haastava, mutta kun tiedän mitä olen tekemässä, pärjään kyllä ja olen saanut urallani pääosin myönteistä palautetta. Vastapainoksi vaan tarvitsen paljon aikaa yksinoloon ja akkujen lataamiseen.

Onnea matkaasi!

Nuorena olet vielä nupussa, joten en tiedä minkälainen kukkanen sinusta kasvaa ja kukitko lisäksi montaa kertaa eri aloilla.

Monissa ammateissa, etenkin akateemisissa, on mahdollisuus itse hakeutua erityyppisiin tehtäviin, jotka sopivat itselle. Ja kuten sanottu, opiskeluaikana ja työelämässä särmät usein hioutuvat ja kun joutuu välillä astumaan pois ns. mukavuusalueeltaan, huomaa, että kyllähän sitä selviää monenlaisista tehtävistä.

Itsensä rajoittaminen etukäteen ei ole siis paras ratkaisu vaan se, että kokeilee rohkeasti kaikkea, opettelee asioita, jotka ovat vaikeita, sekä muokkaa omaa työuraansa itselleen sopivammaksi. Introvertti voi jopa nauttia esiintymisestä, kun osaa asiansa, ja on tilanteissa, joissa on selkeät raamit, yms.

Olen eri mieltä yllä olevasta kommentista liittyen ihmisoikeuslakiin. Sellaisen osaamisen kysyntä on jatkuvasti kasvussa etenkin kansainvälisissä yhteyksissä, mm. erilaisissa projekteissa (kehitysyhteistö, maailmanpankki, Eu, YK, jne...) tarvitaan jo suunnitteluvaiheessa tämän alan osaajia, sekä akateemisissa tehtävissä, jne... Työkenttä on siten laajempi kuin vain Suomen oikeuslaitosten keissit. Tästä esimerkkinä on Martin Scheinin, suomalainen ihmisoikeuksiin erikoistunut lakiasiantuntija ja hänen uransa.