En jaksa tätä enää äitini tiuskii mulle jatkuvasti
Ihanku olisin joku hirviö jolle hän ei halua puhua. Hirveän vihaisella äänellä vastaa aina "onko nyt tas niin vaikee ymmärtää"!
Ei kauheen kivalta tunnu.
Olen ahdistunut tästä tilanteesta kun meidän välit on niin tulehtuneet. Hän ei ilmeisesti haluais että asun täällä vaan jossain vammaisten laitoksessa.
Sama juttu toisen mummon kanssa. Mua ei haluta kylään eikö mulle puhuta. Hyvä ku edes vastaa mitään jos itse yritän jotain jutella.
Tää mummo kysyy aina onko mulla kepit ulkona ollessani, ne vammaisten kävelykepit siis. Saan pelkkiä haukkuja sukulaisilta ja äidiltäni. Siinä on syy miks mua masentaa ja ahdistaa. Ihmiset vihaa mua ihan selvästi. Pelkkä oksettava olemassaoloni ärsyttää heitä.
Kommentit (5)
kysy vastakysymyksenä: "Miksi ajattelet, että en ymmärtäisi?"
Kissa vaan pöydälle ja laitat ne sanomaan suoraan mitä vihjailevat. Saattaa tulla hiljaista. Muista kuitenkin pysyä täysin asiallisena ja hillittynä.
Kuulostaa, että äitisi ja mummosi ovat vammaisia.
Onko joku aikuinen, johon voit luottaa? Puhu hänelle tästä. Ja voisit kysyä, pääsisitkö puhumaan jollekin ammattilaiselle kuten psykologille.
Hei, vika ei ole sinussa. Monet aikuiset on jatkuvasti ärtyneitä, ja se voi johtua esim masennuksesta. Eivät tunnista tunteitaan ja purkavat läheisiin, vika on aina muissa, puhuvat tylysti jne. Jos pystyt joskus sanomaan rauhallisesti jotenkin että sua surettaa kun teidän välit on jotenkin etäiset nykyään, että ootko sä minulle vihainen jostain, vai miksi tuntuu että olet jotenkin tyly minulle. Pystytkö puhumaan kellekään tilanteesta?
Oletko siis vammainen? Millä tavalla? Asutko vielä kotona?