Lue keskustelun säännöt.
Mikä mua vaivaa? Pieni vauva, ero, alkoholi, riidat...
25.03.2014 |
Lapsia useita. Vauva 8vkoa. Aloin tissutella, alkoholia menee joka päivä (päätin kyllä lopettaa), haluan miehestäni eron (eri asunnot vähintään), itken joka päivä, neuvolaan menokin tuntuu kovin raskaalta, en saa asioita hoidettua (kuin pakottamalla itseni), läheisiä kuolee ympäriltä, lapsilla liikaa tapaturmia (oon pelännyt monta kertaa pahinta), suvun kanssa tullut riitaa, yhtäkkiä näytän peilistä katsoessani rumalta, aloin ahmimaan mutta nyt en syö juuri mitään, tuntuu että koko elämä onkin kaaosta mistä en tunnu selviäväni.
Onko huomenna uusi päivä?! :'( Ihan liikaa surua, rahahuolia, lasten tapaturmia, kaikki mahtuu kuukauteen. Liikaa tapahtunut :'( Kai mä herään kohta hullujen huoneelta!
Kommentit (24)
En tunne sua, mutta kun mulle kaatui muutama vuosi sitten jotenkin kaikki niskaan yhtä aikaa, minusta tuli hyvin vihainen ihminen. Kaikki se suru läheisten kuolemasta, huoli ja murhe oli liikaa, en osannut käsitellä sitä. Tunsin itseni avuttomaksi, aivan kuin en yhtäkkiä olisi osannut ja pystynyt vaikuttamaan mihinkään, ja se sietämätön olotila purkautui vihana. Minullakin oli silloin vastasyntynyt lapsi. Aloin sabotoimaan itseäni (söin liikaa, tai sitten en syönyt ollenkaan) haukuin itseäni, inhosin itseäni, inhosin miestäkin siihen samaan syssyyn, vetäydyin läheisistä ihmissuhteista ja olin ihan päästäni sekaisin. Oisko sulla vähän samaa?
Minulla kesti vuosia korjata se tilanne enkä ole enää oikeastaan enää se sama ihminen kuin ennen tuota hullua vuotta, jolloin elämässä ei tuntunut olevan mitään järkeä. Ja nimenomaan niin, että musta on hävinnut ilo ja toiveikkuus. Jälkeenpäin ajatellen olisin tarvinnut jotain keskusteluapua, ja sitä sinäkin mielestäni tarvitset. Joskus ne omat voimat ei vaan enää riitä.
Kaikkea hyvää ja halaus sinulle, toivottavasti asiat alkavat järjestymään. Ja osanottoni suruusi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos. Tuntuu vaan että nyt aurinko ei milloinkaan paista tähän risukasaan. Kun yks asia menee menojaan, josta ns selviää tai toipuu, tulee perään uusi. Mitä niin kauheeta olen tehnyt että nyt joudun kärsimään? Lapset toki myös, äiti voi niin huonosti :'( Parisuhdekin menee menojaan, kaikki mulle nyt liikaa. En tiedä enää mitä tekisin. No järkevin päätös on jättää nyt alkoholi kokonaan mutta pelkään turvautuvani siihen liikaa kun niin ahdistaa, vaikka se ei kyllä asioita paranna, päinvastoin :'( Ap
[quote author="Vierailija" time="25.03.2014 klo 19:45"]
Kiitos. Tuntuu vaan että nyt aurinko ei milloinkaan paista tähän risukasaan. Kun yks asia menee menojaan, josta ns selviää tai toipuu, tulee perään uusi. Mitä niin kauheeta olen tehnyt että nyt joudun kärsimään? Lapset toki myös, äiti voi niin huonosti :'( Parisuhdekin menee menojaan, kaikki mulle nyt liikaa. En tiedä enää mitä tekisin. No järkevin päätös on jättää nyt alkoholi kokonaan mutta pelkään turvautuvani siihen liikaa kun niin ahdistaa, vaikka se ei kyllä asioita paranna, päinvastoin :'( Ap
[/quote]
Ootko puhunut Jumalalle asioistasi? Munkin elämäni järjestyi ja niin sunkin järjestyy, jos vaan tahdot. Muista rukoilla.
J-P
En usko Jumalaan :'( En ole löytänyt sitä tietä. Pelottaa tämä kaikki. Ap
Jätä nyt ainakin se alkoholi pois, niin maailmankuva ja ajatus alkaa kirkastumaan. Ja apua kannattaa hakea.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="25.03.2014 klo 19:54"]
En usko Jumalaan :'( En ole löytänyt sitä tietä. Pelottaa tämä kaikki. Ap
[/quote]
Kyllä kaikki löytää, jotka tahtoo. Jumala ottaa kaiken pelonkin pois. Tulevaisuuden pelon, kuoleman pelon ym. Sitten et ole enää omillasi ja vastuu elämästäsi olisi Jumalalla. Monet pelkää sitä, että jos nyt tulen uskoon, niin menetän jotakin. Se ei pidä paikkaansa. Minä en menettänyt elämässä mitään, vaan päinvastoin. Elämä on rauhallista ja tasaista, ilman pelkoa tulevaisuudesta.
Mitä pitäisi tapahtua, että pääsisit ns tasapainoon elämässäsi?
J-P
Vaikka kaikki tuntuisi kaatuvaan niskaan, niin koita keskittyä niihin pieniinkin iloihin ja toivonpilkahduksiin. Mieti joka aamu edes yksi syy, miksi nousta ylös sängystä ja syy olla kiitollinen. Vaikka sitten edes se, että aurinko paistaa, kesä tulee pian, vauva hymyili sulle, mitä vaan pientä edes.
Tai sitten ulkoista hetkeksi sun toiminnot, siis pistä omat ajatukset sivuun ja keskity vaan rutiininomaisesti hoitamaan vauvaa ja isompia lapsia, päivä kerrallaan eteenpäin ruutiinilla, kunnes helpottaa.
Voimia, lupaan että paistaa se aurinko joskus risukasaankin <3
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="25.03.2014 klo 20:11"]
Vaikka kaikki tuntuisi kaatuvaan niskaan, niin koita keskittyä niihin pieniinkin iloihin ja toivonpilkahduksiin. Mieti joka aamu edes yksi syy, miksi nousta ylös sängystä ja syy olla kiitollinen. Vaikka sitten edes se, että aurinko paistaa, kesä tulee pian, vauva hymyili sulle, mitä vaan pientä edes.
Tai sitten ulkoista hetkeksi sun toiminnot, siis pistä omat ajatukset sivuun ja keskity vaan rutiininomaisesti hoitamaan vauvaa ja isompia lapsia, päivä kerrallaan eteenpäin ruutiinilla, kunnes helpottaa.
Voimia, lupaan että paistaa se aurinko joskus risukasaankin <3
[/quote]
Hyvä ohje ja varmaan toimiikin joillain ihmisillä. Mutta kun on oikein pohjalla, niin parhaat stemppauksetkaan ei auta, eikä ajatuksia voi noin vaan siirtää sivuun. Tiedän kokemuksesta. Kun pitää väkisin punnertaa ja etsiä niitä valonpilkahduksia ja koittaa olla ajattelematta asioita ym, niin siinä ihminen vaan kuormittuu lisää. Pitää olla joku, jolle voi todella jättää kaiken, vähän niinkuin juttu asianajajalle.
J-P
Jos sulla on synnytyksen jälkeinen masennus? Kannattaa ottaa puheeksi neuvolassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tiedä mikä vaivaa. En usko kuitenkaan mihinkään masennuslääkkeihin yms. Täytyy yrittää jaksaa, huomisesta alkaen en koskekaan alkoholiin jne. Lasten vuoksi nousen joka aamu sängystä. Mitä seuraavaksi tapahtuu :'( Läheisten ihmisten menetysten ja tapaturmien, siis kaiken päälle mistä yritän selvitä, olin menettää oman lapseni. Nyt toivun siitä säikähdyksestä ja lisää kamalaa tuntuu vaan tippuvan niskaan. Hajoan. Ap
Pari kuukautta sitten elämä oli ihanan tasaista ja onnellista, nyt koko elämä murtui, mitään hyvää ei enää tapahdu!!! Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="25.03.2014 klo 20:11"]Vaikka kaikki tuntuisi kaatuvaan niskaan, niin koita keskittyä niihin pieniinkin iloihin ja toivonpilkahduksiin. Mieti joka aamu edes yksi syy, miksi nousta ylös sängystä ja syy olla kiitollinen. Vaikka sitten edes se, että aurinko paistaa, kesä tulee pian, vauva hymyili sulle, mitä vaan pientä edes.
Tai sitten ulkoista hetkeksi sun toiminnot, siis pistä omat ajatukset sivuun ja keskity vaan rutiininomaisesti hoitamaan vauvaa ja isompia lapsia, päivä kerrallaan eteenpäin ruutiinilla, kunnes helpottaa.
Voimia, lupaan että paistaa se aurinko joskus risukasaankin <3
[/quote]Kiitos. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="25.03.2014 klo 20:45"]
En tiedä mikä vaivaa. En usko kuitenkaan mihinkään masennuslääkkeihin yms. Täytyy yrittää jaksaa, huomisesta alkaen en koskekaan alkoholiin jne. Lasten vuoksi nousen joka aamu sängystä. Mitä seuraavaksi tapahtuu :'( Läheisten ihmisten menetysten ja tapaturmien, siis kaiken päälle mistä yritän selvitä, olin menettää oman lapseni. Nyt toivun siitä säikähdyksestä ja lisää kamalaa tuntuu vaan tippuvan niskaan. Hajoan. Ap
[/quote]
Hyvä, että et turvaudu masennuslääkkeisiin. Olen nähnyt, mitä ne ihmiselle tekee. Ihmisestä voi tulla elävä kasvi. Mikään ei tunnu miltään. Ei iloa ei surua, ei mitään. Kaikki on yhdentekevää. Tavallaan se ihminen katoaa. Ja niistä tulee helposti yksi ongelma lisää.
J-P
Raskauden jälkeiseltä masennukselta musta kuulostaa ja lähipiirin ikävät tapahtumat lisää vaan toivottomuuden tunnetta.. nyt sinun pitäisi vaan mainita neuvolassa noista ajatuksista, he kyllä auttavat eteenpäin. Voimia! <3
Nyt J-P jeesuksines vittuun täältä.
Synnytysmasennus, ehkä. Vaikeimmissa tapauksissa hoitona on todella suljettu osasto eli ns. hullujenhuone, mutta sekin on parempi vaihtoehto kuin seota täydellisesti ja vielä lopullisesti.
Toivottavasti saat apua olotilaasi, ympäristön tapahtumille kuten tapaturmille ja kuolemisille sinä et voi mitään.
Terapiaan NYT heti mars! Voi olla joku post-traumaattinen reaktio lapaesi tapaturmaan, tarvitset ammattiapua.
Nyt tuntuu että koko elämä murentuu. Tekis mieli karata yksin kauas piiloon kaikelta :'( Ap