Lue keskustelun säännöt.
ystävä, joka saa kaiken miesten huomion
25.03.2014 |
mulla on tällainen ystävä, kiva ja nätti, ja hän saa valtavasti huomiota miehiltä kaikkialla. en voi sille mitään, että tuntuu pahalta välillä olla hänen seurassaan. miten muut kestätte samassa tilanteessa? vie multa välillä itsetunnon. ystävä yrittää ottaa minua mukaan juttuihin ja jakaa huomiota munkin osalle tai ei piittaa miesten yrityksistä, joten en syytä häntä.
Kommentit (55)
Miehet on aivan uskomattoman tylyjä välillä jos näköpiirissä onkin joku kaunotar. Ilmeisesti niillä sekoaa pää. Monesti saanut kuulla ja katsoa vierestä, kun omakin mies alkaa kehumaan jotain kaveria. Tuntuu pahalta sellainen. Luulisi tajuavan, että tuollainen on loukkaavaa. En mä ainakaan miehen kavereita nähdessäni alkaisi kehua, että wau onpa hyvännäköinen!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="26.03.2014 klo 13:57"]
Mä olen ihan tavallisen näköinen ollut aina. Oikeastaan jopa rumemman sorttinen teinistä tuonne parikymppiseksi. Niin ja lyhyt, alle 155cm. Mulla oli kaveri joka sai aina miesten huomion ja olin hyvin tottunut että miehet jutteli sille koska se oli pitkä, isot tissit ja hyvin avoin ja rempseä luonne. Mä olin se sivuhiihtäjä. Sitten muutin Helsinkiin työn perässä, laihduin 15kg ja hiukset kasvoi pituutta, värjäsin ne punertaviksi koska kampaaja sanoi että se sopisi. Muutin takaisin kotipaikkakunnalle muutaman vuoden jälkeen ja alettiin käymään baareissa taas kaverin kanssa. Tilanne oli päinvastainen, mä sain huomiota kaveri ei. Oliko kaveri tyytyväinen mun puolesta, ei. Baari-illat oli kamalia, jos mies huomioi minut niin kaveri mollasi ensin sen miehen, sitten minut ja pienet tissini. AINA. Se oli oikeasti raivostuttavaa. Saattoi jopa sanoa miehelle että ai sä et näytä olevan tissimiehiä kun kaveri kiinnostaa. ?? Olin vuosikausia tän kaverini "ruma" kaveri jota käytti kilpenä ällöjä miehiä vastaan, olin se joka vahti drinkkejä kun kaveri jammaili miesten kanssa. Lyhyt ruma ja pullea. Kaveri aina tsemppasi että ei hätä kyllä sullekin mies löytyy. Sitten kun olemus muuttui, niin yhtäkkiä mua saikin haukkua ja dumata ja samalla nostaa omaa häntää.
En tiiä onko tämä naisten tauti vai mikä oikeasti saa naiset olemaan noin saatanan kateellisia ja julmia toisiaan kohtaan. Mä en ole IKINÄ ajatellut että joku kaverini on ruma, ja olen ymmärtänyt kyllä miksi tää isotissinen kaverini kiinnosti miehiä. EIkö se älyä että KAIKKI eivät ole tissimiehiä ja joidenkin miesten mieleen on pienikokoisempi hoikka nainen jolla ei ole isoja tissejä/rasvaa ja jolla on pitkä tukka lyhyen tukan sijaan?
Sanomattakin selvää että ei olla tän kaverin kanssa enää kavereita. Kaksi vuotta jaksoin mutta sitten hakeuduin muuhun seuraan. Ekan kerran elämässäni voin sanoa että olen sinut itseni kanssa, en kaipaa ketään muistuttamaan minua siitä kuinka ruma joskus olin. :(
[/quote]
Tulee tuosta mieleen "ystävä", joka minulla oli 25-30 vuotta sitten. Tämä ystävä ei ollut mikään missi eikä malli, ylipainoa oli reilusti. Miesten maailmassa hänellä oli silti vientiä, sillä hän oli naamaltaan nätti ja ns. mukavana pidetty. Ainakin hän minulle kertoi näin, minä kun en yleensä liikkunut baareissa hänen seurassaan mutta en pitänyt sitä mitenkään epätotena. Minä kelpasin, jos hän tarvitsi autokyytiä, sillä minulla oli auto ja hänellä ei. Minä kelpasin muutenkin kuuntelijaksi, sillä en ollut paljon pekkaa pahempi: ylipainoa enkä naamaltani nätti eikä minua tainnut monikaan mukavaksi sanoa, olen aina ollut liian suorapuheinen sellaiseen.
No, monta monituista iltaa istuttiin minun autossani hänen kotitalonsa edustalla ja hän kertoili menestyksestään miesmaailmassa. Minä aina muistin huokailla "ai","voi" ja "voi että", ja olin varmasti oikein mainio kuunteilja hänen seikkailuilleen, hän nautti kertomuksistaan suuresti.
Näin oli monta vuotta, kunnes laihdutin, tapasin mukavan miehen monen kiemuran kautta ja aloimme seurustella. Näin tätä ystävääni vähemmän, mutta tavatessamme huomasin, että tietyt asiat olivat muuttuneet. En ollut vieläkään nätti (eivät kaikki ole, vaikka kuinka laihdutettaisiin) ja kerroin tapauksesta ystävälleni, kuinka olin alkanut itkeä vasten poikaystäväni olkaa ja harmitellut, että miksi en ole tämän nätimpi. En päässyt jutussani kovin pitkälle, kun ystäväni keskeytti minut ja sanoi todella ilkeällä ja ivallisellä äänensävyllä "anna mä arvaan, XX sanoi, että hänen silmissään sä olet aina nätti eikä nätimpää voisi olla". Minä olin kuin olisin saanut lyönnin vasten naamaa, koska siltä se minusta tuntui, ja sanoin epäröiden, että juuri noilla samoilla sanoilla poikaystäväni minua lohdutti. Jokin muuttui sen illan jälkeen. Minä en ollutkaan enää se sama hyvä kuuntelija, joka ihasteli hänen miesvalloituksiaan emmekä tavanneet juuri montakaan kertaa seuraavina vuosina.
Poikaystäväni ja minä menimme naimisiin kolmen vuoden seurustelun päätteeksi. Olimme juuri hakeneet hääkuvamme valokuvaamosta, kun törmäsimme kadulla tuttuun pariskuntaan, joka tunsi myös tämän nyt jo entiseksi muuttuneen ystäväni. Pariskunnan rouva otti puheeksi ystäväni ja kysyi, olinko kuullut hänen viimeaikaisia kuulumisiaan. En ollut, ja sain vastaukseksi kuulla, että ystäväni oli mennyt vastikään kihloihin Turkin-matkallaan tapaamansa turkkilaisen nuoren miehen kanssa ja suunnitteli muuttavansa Turkkiin, koska miehen perhe vaati sitä. Tästä kaikesta oli ystäväni isä suuttunut suunnattomasti eikä halunnut olla enää missään tekemisissä tyttärensä eikä tämän tulevan perheen kanssa. Jäin pohtimaan tuota, ja minua alkoi huvittaa. Kun minä olin saanut miehen, ystäväni piti myös saada - ei väliä, oliko nyt sitten vaikka turkkilainen mies jostain köyhältä vuoristoseudulta. Ystäväni, jolle materia oli aina ollut tärkeää! Voihan olla, että kaiken takana oli suuri, pyyteetön, kaikkivoittava rakkaus, mutta ystäväni tuntien en oikein jaksanut sitä uskoa.
"Ystävästäni" en enää mitään tiedä, mutta minä olen saman miehen kanssa naimisissa edelleen, nyt jo yli 20 vuotta. En minä tarvinnut suurta menestystä miesmaailmassa, minä halusin rakkaan kumppanin ja elämäntoverin. Ja sellaisen sain. :)
Nuorempana oli jotenkin tosi stressaavaa käydä ulkona kaveriporukalla: meillä oli tuohon aikaan tiivis neljän porukka ja alkuillasta oli aina todella hauskaa, mutta baariin mennessä, aina kun joku mies lähestyi minua, oli näillä kolmella muulla naamat mutrulla. Sinkkuna ollessani ihan mielelläni juttelin mukavan oloisten miesten kanssa, ja oli oikeasti häiritsevää, kun kaveri raahaa väkisin muualle, miehetkin siinä jo ihmettelivät, että mikä kavereitani vaivaa! Jos kyse olisi ollut siitä, että olisin hylännyt jonkun yksin tai jotain, voisin ymmärtää, mutta kun tämä ei edes ollut se ongelma.
Opiskeluaikoina löysin uusia, ihania ystäviä, joiden kanssa ulkona käyminen on ollut opiskelujen päättymisen jälkeenkin todella mukavaa, kukaan ei kyttää pahalla toisten tekemisiä ja kaikki keräävät sopivasti miesten huomiota. Koska kaikki ovat sitä huomiota tottuneet saamaan, ei se ole keneltäkään pois, kun jotain taas vuorollaan huomioidaan. Kun olemme olleet näiden naisten kanssa ulkona kaikkien ollessa sinkkuja, on kaikilla yleensä illan edetessä sopivasti miesseuraa!
Pian pitäisi taas lähteä pitkästä aikaa viihteelle näiden vanhempien ystävien kanssa, ja täytyy keräillä voimia, että jaksaa keskittyä viihdyttämään heitä laput silmillä, eikä vahingossakaan ainakaan puhu kellekään muulle, sanaakaan :)
[quote author="Vierailija" time="26.03.2014 klo 11:05"]
[quote author="Vierailija" time="26.03.2014 klo 00:29"]
Itellä vähän sama homma, ite saan huomiota paljonkin. Yks kaveri ottaa sen aika rankasti ja sen huomaa ja on välillä mulle tyly sen takia.
[/quote]
Tämä on tuttua. Osa kavereistani alkaa käyttäytyä tylysti minua kohtaan näissä tilanteissa ja se tuntuu tosi pahalta. Koko ilta menee pilalle vaikka tarkoitus on ollut lähtetä viettämään hauskaa iltaa kavereiden kanssa. Tämän takia mieluummin näenkin heitä paikoissa joissa näihin tilanteisiin ei joudu. Mutta aina joskus sinne baariinkin on lähdettävä jos haluaa olla mukana joukossa.
[/quote]
Kaveri voi ottaa rankasti myös siksi, että hänkin ehkä luuli lähtevänsä viettämään kivaa iltaa kavereiden kanssa, mutta todellisuus oli muuta. Ehkä ongelma ei piilekään siinä, että huomiota ei saa miehiltä, joita ei tunne, vaan siinä, että kaveri, jonka seuraa oli vailla, keskittyy miehiin, joita kukaan ei tunne. Jos mä luulin lähteneeni baariin tanssimaan kaverin kanssa ja vaihtamaan kuulumisia, petyn, kun kaveri juttelee ja flirttaa miesten kanssa, ja mä mietin, että mieluummin olisin kotona lukemassa hyvää kirjaa.
Kuulun itse ilmeisesti niihin naisiin, jotka saavat huomiota baareissa ystäviä enemmän, mutta usein saan kyllä olla melko rauhassa. Olen seurustellut pitkään, joten en ehkä anna sellaista signaalia miehille mitä sinkkuystäväni antavat. Olen kuitenkin - kuulemma - erittäin hyvännäköinen ja itseni mielestä myös hyvin viehättävä, fiksu ja hauskaa seuraa. Flirttailen ja juttelen miesten kanssa ihan kohteliaisuudesta, mutten todellakaan kerjää huomiota enkä salaa sitä että olen varattu. En ole huomannut kateutta ystäviltäni, mutta kerran eräs (naimisissa oleva, tosin) sanoi ääneen minun kuulleni, ettei ymmärrä mikä minussa on sellaista mikä miehiä niin viehättää. Menin hämilleni, mutta myöhemmin ymmärsin jopa loukkaantua tästä kommentista itsekseni. Monesti saan happamia katseita tuntemattomilta naisilta, se satuttaa. En yritä provosoida ulkonäölläni.
En koskaan ole tehnyt suurta numeroa ulkonäöstäni, en edes varmaan näe itseäni sellaisena (niin kauniina) kuin muut näkevät. Olen jutellut ystävieni kanssa asiasta ja saanut todella yllättäviä kommenteja siitä, miten muut minua arvioivat. Viime aikoina olenkin alkanut kiinnittää huomiota siihen, että meikkaanko liian huolitellusti, panostanko vaatteisiin liikaa tms. Minulla on oma tyylini ja satun vain rakastamaan pukeutumista, meikkaamista jne. En ajattele sitä niin, että "tässäpä koristaudun houkutuslinnuksi miehiä varten". Vertailen itseäni nykyisin muihin ja yritän tarkkailla itseäni ikäänkuin ulkopuolisena ja ymmärtää välitänkö itsestäni sellaisen kuvan mikä kuvastaa minua itseäni ihmisenä. Kuulostaa typerältä sanoa ääneen, mutta toisinaan mietin, että elämäni voisi olla helpompaa jos olisin aivan tavallisen näköinen. Toisaalta yhtä typerältä kuulostaa sekin, että ulkonäköni ansiosta olen myös saanut paljon asioita helposti.
Miehillä on tapana kommentoida ja ruotia muiden naisten ulkonäköä (hyvässä tai pahassa) naisten ystävien kuullen. Se on todella törppöä. Jos näin kävisi omalla kohdallani esim. baarissa, että saisin vuolaita kehuja ystävieni kustannuksella, olisin äärimmäisen häpeissäni. Onhan sekin kuitenkin eräänlainen sanaton kommentti, jos naisjoukosta mies tai pari tulee juttelemaan vain tietyille naisille. Siinä tehdään valinta, ja vain ja ainoastaan ulkonäön perusteella.
N30
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulun itse ilmeisesti niihin naisiin, jotka saavat huomiota baareissa ystäviä enemmän, mutta usein saan kyllä olla melko rauhassa. Olen seurustellut pitkään, joten en ehkä anna sellaista signaalia miehille mitä sinkkuystäväni antavat. Olen kuitenkin - kuulemma - erittäin hyvännäköinen ja itseni mielestä myös hyvin viehättävä, fiksu ja hauskaa seuraa. Flirttailen ja juttelen miesten kanssa ihan kohteliaisuudesta, mutten todellakaan kerjää huomiota enkä salaa sitä että olen varattu. En ole huomannut kateutta ystäviltäni, mutta kerran eräs (naimisissa oleva, tosin) sanoi ääneen minun kuulleni, ettei ymmärrä mikä minussa on sellaista mikä miehiä niin viehättää. Menin hämilleni, mutta myöhemmin ymmärsin jopa loukkaantua tästä kommentista itsekseni. Monesti saan happamia katseita tuntemattomilta naisilta, se satuttaa. En yritä provosoida ulkonäölläni.
En koskaan ole tehnyt suurta numeroa ulkonäöstäni, en edes varmaan näe itseäni sellaisena (niin kauniina) kuin muut näkevät. Olen jutellut ystävieni kanssa asiasta ja saanut todella yllättäviä kommenteja siitä, miten muut minua arvioivat. Viime aikoina olenkin alkanut kiinnittää huomiota siihen, että meikkaanko liian huolitellusti, panostanko vaatteisiin liikaa tms. Minulla on oma tyylini ja satun vain rakastamaan pukeutumista, meikkaamista jne. En ajattele sitä niin, että "tässäpä koristaudun houkutuslinnuksi miehiä varten". Vertailen itseäni nykyisin muihin ja yritän tarkkailla itseäni ikäänkuin ulkopuolisena ja ymmärtää välitänkö itsestäni sellaisen kuvan mikä kuvastaa minua itseäni ihmisenä. Kuulostaa typerältä sanoa ääneen, mutta toisinaan mietin, että elämäni voisi olla helpompaa jos olisin aivan tavallisen näköinen. Toisaalta yhtä typerältä kuulostaa sekin, että ulkonäköni ansiosta olen myös saanut paljon asioita helposti.
Miehillä on tapana kommentoida ja ruotia muiden naisten ulkonäköä (hyvässä tai pahassa) naisten ystävien kuullen. Se on todella törppöä. Jos näin kävisi omalla kohdallani esim. baarissa, että saisin vuolaita kehuja ystävieni kustannuksella, olisin äärimmäisen häpeissäni. Onhan sekin kuitenkin eräänlainen sanaton kommentti, jos naisjoukosta mies tai pari tulee juttelemaan vain tietyille naisille. Siinä tehdään valinta, ja vain ja ainoastaan ulkonäön perusteella.
N30
[quote author="Vierailija" time="26.03.2014 klo 13:16"]
Munkin mielestä miehiltä tosi tökeröä tulla sanomaan naiselle esim. Että oot kyllä teidän porukasta ylivoimasesti kaunein! hei haloo tilannetaju... tulee paha mieli itellekin kavereiden puolesta jos mulle sanotaan noin.
[/quote]
Toivottavasti et vain ole pahoilla mielin, vaan kerrot mokasta sanojallekin. Ehkä seuraavalla kerralla se tajuaa, että naisporukat eivät kilpaile keskenään siitä, kuka on jonkun randomkundin mielestä kaunein ja että jos hän luuli lausuvansa kohteliaisuuden on hän siinä väärässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="26.03.2014 klo 14:44"]
Kaveri voi ottaa rankasti myös siksi, että hänkin ehkä luuli lähtevänsä viettämään kivaa iltaa kavereiden kanssa, mutta todellisuus oli muuta. Ehkä ongelma ei piilekään siinä, että huomiota ei saa miehiltä, joita ei tunne, vaan siinä, että kaveri, jonka seuraa oli vailla, keskittyy miehiin, joita kukaan ei tunne. Jos mä luulin lähteneeni baariin tanssimaan kaverin kanssa ja vaihtamaan kuulumisia, petyn, kun kaveri juttelee ja flirttaa miesten kanssa, ja mä mietin, että mieluummin olisin kotona lukemassa hyvää kirjaa.
[/quote]
Tämä. Miehille voi aina sanoa, että sori, joku toinen kerta, nyt me vietetään tyttöjen iltaa.
[quote author="Vierailija" time="26.03.2014 klo 14:44"]
[quote author="Vierailija" time="26.03.2014 klo 11:05"]
[quote author="Vierailija" time="26.03.2014 klo 00:29"]
Itellä vähän sama homma, ite saan huomiota paljonkin. Yks kaveri ottaa sen aika rankasti ja sen huomaa ja on välillä mulle tyly sen takia.
[/quote]
Tämä on tuttua. Osa kavereistani alkaa käyttäytyä tylysti minua kohtaan näissä tilanteissa ja se tuntuu tosi pahalta. Koko ilta menee pilalle vaikka tarkoitus on ollut lähtetä viettämään hauskaa iltaa kavereiden kanssa. Tämän takia mieluummin näenkin heitä paikoissa joissa näihin tilanteisiin ei joudu. Mutta aina joskus sinne baariinkin on lähdettävä jos haluaa olla mukana joukossa.
[/quote]
Kaveri voi ottaa rankasti myös siksi, että hänkin ehkä luuli lähtevänsä viettämään kivaa iltaa kavereiden kanssa, mutta todellisuus oli muuta. Ehkä ongelma ei piilekään siinä, että huomiota ei saa miehiltä, joita ei tunne, vaan siinä, että kaveri, jonka seuraa oli vailla, keskittyy miehiin, joita kukaan ei tunne. Jos mä luulin lähteneeni baariin tanssimaan kaverin kanssa ja vaihtamaan kuulumisia, petyn, kun kaveri juttelee ja flirttaa miesten kanssa, ja mä mietin, että mieluummin olisin kotona lukemassa hyvää kirjaa.
[/quote]
Itkukurkussa kotiin-avautuja tässä vastaa että olen varattu joten en juttele enkä flirttaile miesten kanssa vaan nimenomaan haluaisin viettää aika ystävieni kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voisitko olla hiljaa ja pyytää ystäväsi palstalle keskustelemaan?
T:mies
Olen havainnut, että tämä huomion saaminen on aika seurakohtaista. Paras kaverini on ollut mielensäpahoittaja jo vuosia, koska satun saamaan hänen seurassaan enemmän huomiota miehiltä. 99% tapauksista miehet eivät kiinnosta, enkä jää juttelemaan heidän kanssaan muutamaa sanaa enempää. Nämä miehet eivät myöskään ystävääni kiinnostaisi, mutta ei se laatu vaan määrä! Sitten hän piikittelee minua tästä, että "kun sulle tulee aina kaikki miehet juttelemaan". Mitäköhän minä voisin tässä asiassa tehdä? Kaverini ei siis todellakaan ole ruma, mutta pukeutumiseltaan ja olemukseltaan hieman nuhjuinen ja tämä saattaa (?) vaikuttaa miesten lähestymisintoon. Olen myös äänekkäämpi ja avoimempi, joten ehkä joidenkin on helpompi lähestyä minua kuin vetäytyvää kaveriani.
Yhdessä kaveriporukassa olemme kaikki aika tasavertaisia ulkoisesti, minä jopa sitä huonompaa kastia. Ei yhtään haittaa, etten saa tarpeetonta huomiota, ja jos muut sitä sattuvat saamaan, niin kiva vain! En ole ikinä kiinnostunut yhdestäkään minua lähestyneestä miehestä ja lähestyn kyllä itse niitä miehiä, jotka minua kiinnostavat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen sinkkumies ja mulla on kaveri, jolle ns. "lohkeaa" todella helposti. Naiset tulee sille juttelemaan ja itse kaverin ei tarvitse tehdä mitään. Vaikka tunnustankin olevani kateellinen, niin juuri tän frendin kanssa olen ylivoimaisesti kaikkein mieluiten baarissa liikenteessä. Yleensä kun niillä naisilla on myös naispuolisia kavereita samaan aikaan liikenteessä...
Missähän paikoissa te oikein käytte? Mä olen normikundi, ihan ok-näköinen ja juttelen mielelläni naisille. En mä koskaan valitse jutuseuraani sen perusteella, miltä joku näyttää, vaan sen, miltä ihmiset vaikuttavat.
Jos naisporukassa joku on ulospäinsuuntautunut, sille tulee sitten tietenkin juteltua. Joskus taas joku nainen saattaa olla vaan sattumalta mun vieressä esim tiskillä ja juttelen sille jne. Ihan samalla tavalla tutustun miehiinkin. Tietysti kivannäköiset ihmiset ovat lähtökohtaisesti miellyttävämpiä, mutta en mä koskaan ole naisporukasta mennyt plokkaamaan kauneinta missiä ehdotellakseni jotain. Ihan naurettava ajatuskin.
Noi teidän kuvaukset on vähän kuin 50-luvun tansseista, joissa miehet jättävät rumat naiset seinäruusuiksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No usein on juuri niin, että se hyvännäköinen paistattelee koko illan miesten huomiossa eikä siinä enää muista edes koko kaveriaan. Suomalaiset miehet on usein niin huonokäytöksisiä että sit tosiaan vaan jätetään ne "rumat" yksikseen ja porukan ulkopuolelle. Jos vielä se kaunis kaveri menee täysillä mukaan näiden käytöstavattomien juttuihin ja ei esim näytä ettei hyväksy heidän huonoa käytöstään kavereita kohtaan niin ei mikään ihme jos tunnelma kärsii..
Kolme eri tilannetta, sama ystävä.
1. Ystävälle: "Oletpa sinä kaunis! On tuo sinun ystäväsikin ihan nätti, mutta sinä se vasta kaunis oletkin!"
2. "Hei tytöt, oho, kylläpä tuo tumma on näyttävän näköinen! On kai tuo vaaleakin ihan perussievä."
3. Puolituttu: "Kyllä minä nyt teistä kahdesta (ystävän) valitsisin ennemmin milloin vain"
Ei siis minuakaan rumaksi kai ole sanottu noissa tilanteissa, mutta aivan täysin turhaa jalustalle nostamista mielestäni. Varsinkin jos ajattelee miltä sama kuulostaisi miehelle sanottuna...
Itse olen opetellut liikkumaan myös yksin. Näin ei häiritse yrmykaverit eikä yltiösosiaaliset kaverit, niitä kestää sen kerran kun nähdään koska tiedän että saan sitten "rauhassa katsella tilannetta" jonkun toisen kerran.
Tapaan tuollaisia kavereita vaan paikoissa, joissa ei ole miehiä, eli käytännössä jommankumman kotona. Baariin en lähtisi ikinä tuollaisen kaverin seurassa. Näin ei tarvitse kummankaan pahoittaa mieltään.
[quote author="Vierailija" time="25.03.2014 klo 18:55"]Mua taas ärsyttää ruman kaverin seura, kun itse saan kauniina kaiken huomion eikä miehet kiinnitä huomiota kaveriin. Tympäsee nähdä kaverin norsunvittunaama ja kateus.
[/quote]
Mulla ihan samanlainen ystävä. On kiusallista olla tilanteissa etenkin, kun tämä kaveri alkaa aina näyttämään pitkää naamaa lähes koko loppu illaksi. Ei ole minun vikani, että miehet tulevat minulle puhumaan, miksi pitää käyttäytyä kuin olisin syyllinen johonkin? Ei tee enää mieli mennä mukaan illanviettoihin, kun saa kiukut päälle tekemättä mitään!
Mulla on tuollainen hyvin samanlainen kaveri kuin Ap:lla.
Itse huomasin, että valtaosa niistä miehistä, jotka yrittää iskeä tuota kaveriani on sellaisia, että mä en haluaisi niitä kuitenkaan. Tunne siis molemminpuolinen, totaalinen win-win.
Lisäksi mä uskon sen verran kohtaloon ja kemiaan, että jos joku mies oikeasti kiinnostuu musta, niin kyllä se vastaan tulee olin mä ton kaverin seurassa tai en. Ja niin on tullutkin.
Mä en vedä paljoa siis miehiä puoleeni, mutta se ei haittaa, koska ne, jotka mun juttusille tulee on jonkun muun kuin ulkonäön perässä. On meinaan pidemmän päälle kuulemma ärsyttävää (ja uskon, kun olen vierestä seurannut), että äijät tulee juttusille ja sitten ne näkee vaan hyvän rungon ja hyvät tissit ja se, mitä naisen suusta tulee, on se ja sama, koska sitä pintaa siinä ollaan vonkaamassa.
Ainakin siis tän mun ystävän on ollut tosi vaikea löytää miestä, joka olisi kiinnostunut jänestä luonteen takia, ei pelkän ulkonäön.
Kolikolla on aina kääntöpuolensa ja se on hyvä muistaa!
Lisäksi kannattaa muistaa vielä jopa se, että kokeilepa olla hyvännäköinen ja vielä nuori nainen ja edetä urallasi. Eihän sellaista kauriinsilmää kukaan ota vakavissaan vaikka ammattitaito olisi mikä.
Meillä kaikilla on vahvuutemme eikä se toisen vahvuus aina ole pelkästään eduksi ihan kuten ei heikkous ole aina pahasta.
Samanlainen kaveri mullakin oli kuin ap:lla. Aina se sai kaiken huomion, eikä tuntunut yhtään ymmärtävän miltä musta tuntui. Eipä olla tekemisissä tämän ystävän kanssa enää. Nauttikoot miesten ihailuista.