Mies haluaa pitää lapsen, minä en ehkä

" Sinä elämä, annoit minulle 
tämän tehtävän. 
Enkä minä rohjennut siitä kieltäytyä. 

Hiukset ovat vielä kosteat, käsi haroo tyhjää. 
Minun tehtäväni on 
tarttua tähän käteen 
ja taluttaa koko alkumatka. 

Pie´neksi tunnen minä itseni, 
vielä pienemmäksi, 
kuin tämä vastasyntynyt." 

-Eeva-Liisa Kantola 

Tämä runo tuli mieleeni. Kyllä elämä kantaa ja asiat luviutuu. Toki on iso muutos ja hyvä että pohdit, mitä haluat. Koska miehesi haluaa lapsen kovasti, en näe syytä että sitä häneltä vietäisiin, koska lapsi on jo tulossa. Elämä kantaa, kaikkea hyvää teille! <3

sen takiako et haluaisi lasta pitää koska työpaikka odottaa valmistumisen jälkeen? Ymmärrän, että mietityttää, mutta jos tuollaisessa tilanteessa ei lapsen anna tulla mikä tullakseen, niin milloin?! Lapset ei tule välttämättä silloin kun niitä tilaa ja olisi se paras hetki lapsille. Meilläkin piti olla kaikki ok, ja lapselle paras hetki syntyä, lapsi syntyi ja minulla viikko sen jälkeen selvisi syöpä.

Ota sellainen asia huomioon, että mies voi lähteä jos abortin teet. Ok, sinä kannat lapsen, sinä synnytät, mutta se on myös miehesi lapsi! Jos mies jää vauvan kanssa kotiin?

Tuon runon äärellä olen itse itkenyt moneen kertaan lähiviikkojen aikana. Meille tulossa lapsi (vasta kyllä viikolla 7 olen) elämäntilanteeseen, johon en olisi kyllä koskaan lasta toivonut. Mutta ei voi kun luottaa siihen, että elämä kantaa, vaikka se hyvin usein vaikeaa onkin luottaa.

Ei sinun tarvitse olla kuin kolme kuukautta äitiyslomalla. Mies voi sen jälkeen jäädä vanhempainvapaalle ja vaikka hoitovapaalle ja sinä lähteä uraa luomaan. Ei ole ongelmaa.