Vaikea jaksaa tätä uusperhettä

Siis exäkö on se vitutuksen aihe? 

No mikä siinä perheessä mättää? Exä vai miehen lapsi vai mikä? En ymmärrä ongelmaa..

Sellasta se on kun pitää lisääntyä ja erota ja lisääntyä.

Ko. exä vituttaa silloin kun temppuilee ja heittäytyy hankalaksi. Tämä on ajoittaista.

Miehen lapsi vituttaa. Koska tosiaan asuu meillä. Olis paljon kivempaa olla minä, mies ja meidän yhteinen lapsi. Tarvitaan isompi kotikin tässä tilanteessa. Ei varaa valita niin helposti asuinaluetta yms.

Kauheeta ajatella jo kesälomaa, kun mies on töissä ja tämä hänen lapsi lomalla. Kun tän lapsen äitikään ei halua viettää lomiaan oman lapsensa kanssa, vaan joskus satunnaisia vkonloppuja. Ja nää viikonloput hän haluaa sopia joskus päivän varoitusajalla, riippuen siitä onko hällä esim. bileitä tiedossa vai ei.

-ap

Käyttäytyyko teini sitten jotenkin häiritsevästi vai miksi häntä niin vihaat?

Ei käyttäydy. Ja on pääasiassa kavereiden kanssa muualla. Mutta se muistuttaa tästä ex eukosta, ja lisäksi en pidä vieraista lapsista. Onko mulla se ongelma tässä? Mun mielestä miehen lapsista ei oo pakko tykätä.

-ap

Ps. Mulla ei oo kokemusta lasten kanssa olemisesta. Oman kanssa tietenkin "joutunut" opettelemaan. Eli se on vaikeaa mulle. 

-ap

Olet vain mustasukkainen kun et ole miehellesi se ensimmäinen ja tärkein. Olisit valinnut lapsettoman miehen, mutta et ilmeisesti kelpaa kuin muiden jämille :D!

Mikä sinua nro 9 noin paljon ärsyttää tässä kun olet noin hyökkäävä? :D

Mulla oli lapseton mies aiemmin lähes 10 vuotta.

Jos olisin tiennyt tämän elämäntilanteen, en olis tähän lähtenyt. Valitettavasti en osannut ennustaa. 

Kikkelis kokkelis vaan!

Mielestäni ei ole kovin reilua tällaista hyvinkäyttäytyvää teiniä kohtaan, jos ilmaiset ärsytyksesi hänen äitiinsä niin, että teini joutuu siitä kärsimään. Kaikista ei ole pakko pitää, mutta ehkä se miehesi lapsi ei ole niin vituttava jos vain koitat olla avoin häntä kohtaan!

Toivon että tämä ex-äippä käyttäytyy jatkossa hyvin. Alkaa kyllä ahdistaa sillon, kun ei käyttäydy, tai kun miettii jälkikäteen miten on käyttäytynyt...

-ap

Vika on sussa ap. Miehen teinin ei olisi pitänyt tulla minään yllätyksenä, ja ongelmana hänen kanssaan tuntuu olevan lähinnä oma asenteesi. Et olisi mennyt yksiin eronneen isän kanssa, jos et kerran halua olla tekemisissä edellisen liiton lasten kanssa. 

Ikävää, jos teinin äiti on hankala, mutta ei se ole teinin syy.

Mikä tuossa nyt on niin raskasta?

normaalia perhe-elämää, lapset estää ex tempore -reissut ja tekemiset, ei se muutu vaikka kaikki olisi sun ikiomia palleroita.

Ensinnäkin voit syyttää ihan vaan itseäsi. Kukaan ei pakottanut ottamaan jonkun toisen jämiä eli miestä ja poikaa. Varmasti hyvästä syystä on ex-nainenkin siitä lähtenyt lätkimään, ei tämä sitten mieleen tullut?

No, sen lisäksi itse yh-äitinä tiedän, että ex ei välttämättä IKINÄ ota omaa lastaan luokseen. Eikä häntä siihen mitenkään voi pakottaa. Varmasti tiesit tämänkin mennessäsi suhteeseen.

Oikeasti en vaan ymmärrä mitä mietit mennessäsi suhteeseen ja vielä teit lapsenkin siihen? Huh huh.... Miehesi ei ole pärjännyt edes yhden lapsen ja naisen kanssa, saati nyt uusperhekuviossa sitten. Ei hyvää päivää. Aika sanattomaksi vetää.

Kuinka vitun pölö oikeasti olet? Miten muka et yhtään osannut kuvitella millaista teillä tulisi olemaan ja onko sinusta oikeasti siihen? Käy taas niin sääliksi lapsia. Tuskin tulet kestämään omaa mukulaasi kun hän on murrosikäinen, jos et jaksaisi nyt miehen lastakaan.

Kannattaisi ihan tosi vähän miettiä ennen kuin näitä uusperheitä aletaan niin innolla perustamaan. Miehen kanssa on keskusteltava paljon ja jatkuvasti että yhteinen linja kasvatuksessa säilyy ja perheessä noudatetaan selviä sääntöjä. Kun asiat sujuvat hyvin, niin ei ärsytäkään niin paljon. 

Tiedän mistä puhun, meillä on uusperhe ja murrosikää lahestyvät lapset nyt vaan ovat välillä ärsyttäviä, mutta sitten pidetään taas palaveria ja keskustellaan ja yritetään löytää kaikkia miellyttäviä kompromisseja.

Mieheni lapset eivät ole sen ärsyttävämpiä kuin omanikaan. Välillä itseasiassa oma lapseni ärsyttää enemmän. Pitäisikö nyt kirjoittaa täällä että on niin vaikea jaksaa uusperhettä kun oma lapseni ärsyttää. Voi kun hän muuttaisi isänsä luokse, jotta voisimme olla vaan minä, mieheni, mieheni lapset ja yhteinen lapsemme. 

Myönnän että omia lapsiani kohtaan tunnen enemmän rakkautta kuin mieheni lapsia, mutta olemme olleet jo monta vuotta yhdessä ja on selvää että välitän mieheni lapsista todella paljon. En olisi alunperin edes lähtenyt suhteeseen, saatika sitten mennyt naimisiin, jos en olisi kokenut, että voin aidosti välittää myös miehen lapsista.

No kuule jätä se mies ja etsi uusi lapseton mies. Se mies voi sitten avautua miten helvetin ärsyttävä se sun mukulasi on täällä AV:lla. Ois ihan oikein sulle!

Se on totta että uusperheet ovat perhemalleista niitä hankalimpia. Itse olen uusperheessä elänyt jo vuosia ja voin kokemuksella kertoa ettei se aina niin herkkua ole kun on "oman ydinperheen" ongelmien lisäksi otettava huomioon aikaisempien lasten isät ja äidit. Itselläni on takana 10 vuoden avioliitto joka päätyi eroon ennen kuin tapasin nykyisen mieheni, miehelläni puolestaan 12 vuoden suhde josta 2 lasta ja takana todella räiskyvä ero. Meillä puolestaan on yhteiset kaksoset. Se että onko uusperheen ongelmat aina kuitenkaan niin erilaisia mitä ydinperheen ongelmat, vaikka nuo kaksoset ovatkin niitä äidin omia kullannuppuja niin kyllä he käyvät samalla lailla hermoon kuin mieheni aikaisemmatkin lapset, ainoa ero on siinä että noille omilleni voin sanoa kuinka napakkaan tahaansa, ei kukaan toinen minua siitä tule tuomitsemaan, mieheni lapsille puolestaan jos napakkaan jostain asiasta sanon tulee hyvin usein huutia lasten äidiltä että "kyllä lapset saavat kotonakin niin tehdä". Se että saa kaikki osapuolet tuossa uusperheessä ymmärtämään sen faktan että perheeseen voi kuulua lapsia aikaisemmasta sekä nykyisestä liitosta ei tarkoita sitä että perheessä osa lapsista voisi toimia eritavalla kuin toiset ja että esimerkiksi isän tai äidin uutta puolisoa ei tulisi ottaa tasavertaisena vanhempana huomioon ihan vain sen takia ettei hän ole oikea äiti tai isä. 

Meillä on ollut aina selkeät säännöt kotona kuinka meillä toimitaan ja mies on lapsilleen tehnyt selväksi että meidän kotona ovat säännöt tällaiset ja äitinsä luona sitten toimivat niiden sääntöjen mukaan mitä äiti sanelee. Ei esimerkiksi meidän perheessä mene läpi se että miehen ex sanoo "meidän lapset saa valvoa kymmeneen, heidän ei tarvitse olla viellä yhdeksältä sängyssä". Meillä mennään yhdeksältä nukkumaan, PISTE. 

Usein uusperheissä törmää myös siihen rahalliseen ongelmaan. Kyllä itseänikin vituttaa se että miehen pitää maksaa 400e kuussa käytännössä ainoastaan ex vaimon asumiskustannuksia vaikka lapset ovat puolet ajasta meillä, mutta mitä vähemmän asiaa mietin sitä vähemmän se ottaa kaaliin. Uusperheet on ihan luonnollisia ja toimivia kun pitää oman päänsä ja tekee selkeät rajat kuinka perheessä toimitaan ja mitkä tekijät annetaan perheen elämään vaikuttaa. Jos annetaan exän vaikuttaa elämään niin tottakai se silloin vaikuttaa mutta jos annetaan hänen aiheettomat löpinät mennä ohi korvien helpottuu elämä kummasti.

Olet aikuinen ihminen ja valintasi tehnyt. Esimurkkuikäiseen lapseen, joka käyttäytyy hyvin, sinun tulee suhtautua järkevämmin. Hän on osa perhettänne, halusit tai et. Sinun tulee kohdella miehesi lasta ja yhteistä lastanne tasavertaisesti. Kaikkein pahinta on, jos harrastat lasten suosikkijärjestelmää ja kohtelet murkkuikäistä eriarvoisesti ja torjuvasti.

Sinulla on itsetutkiskelun aika. Murkkuikäinen ei tee elämästäsi ongelmaa, vaan haet itse hakaluuksia omilla, epärealistisilla toiveillasi ja jossittelulla. Hyväksy tosiasiat. Keskustelkaa lapsen äidin kanssa selkeämmät säännöt, seka vaadi  miestäsi osallistumaan enemmän lapsiin liittyvään arjen pyöritykseen. Teitä on 3 aikuista, joiden pitää tulla toimeen keskenään ja kasvattaa siitä lapsesta  tasapainoinen ihminen.

Kaikki vaikuttaa kaikkeen. Et kai kuvittele, että lapselta on jäänyt huomaamatta torjuva käytöksesi. Lapset on fiksuja, se oireileminen  tapahtuu vasta myöhemmin. Olisi aika tehdä ryhtiliike ja muuttaa tilannetta niin, että teillä kaikilla olisi perheessä hyvä olla.

Koeta ajatella sitä teiniä! Jos hän olisi sinun lapsesi, niin toivoisit hänelle varmastikin paremman äitipuolen. Se teini on myös lapsi ja ihan viaton teidän kuvioihinne. Ota empatia käteesi ja ajattele lapsen parhaaksi.

Elämässä on tapana löytää edestään sen, minkä taakseen jättää.