Pariutumisen nykytila

Vierailija kirjoitti:

Jonkun kutonen on toiselle ysi ja toisinpäin. Huonosti asiat on vain silloin, jos oma ns. taso on eittämättä hyvin alhainen eli tietää olevansa lähes kaikkien mielestä epämiellyttävän näköinen ja ei-haluttava, mutta silti ei kelpuuta samannäköistä tai huomattavasti itseä vanhempaa kumppania. Tällöin ei oikeastaan kannata käyttää tinderiä vaan nostaa sitä omaa statusta yhteiskunnassa muin avuin kuin ulkonäöllä (joku taito, omaisuuden kartutus) ja tutustua ihmisiin livenä. Jos on oikein hyvä persoonallisuus ja livenä tapaa jonkun naisen usein, niin nainen siihen huonoon ulkonäköön tottuu ja voi alkaa silti pitää miehestä.

Aina kun puhun toisille järkeä, minua alapeukutetaan. Tuntuukohan halla_ahosta usein tältä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä estää pariutumasta IRL? Yhtä paljon, ellei jopa enemmän, tulee torjutuksi netissä.

Nykyisin varmaan korona estää aika paljon, mutta kyllähän nettideiteissä (incl Tinder) on ilmeisen paljon ihmisiä, joilla ei ole sosiaalista elämää. Ja moni heistä ajattelee, että nettideittailu on lähes tulkoon sama kuin kotoa tultaisiin hakemaan. Mutta kuinka monella se menee niin? Kuinka helppoa on löytää kumppani, jolle se on ihan ok, ettei ole ystäviä, ei harrastuksia (paitsi ehkä pelaaminen, sali ja lenkkeily), ei suhteita muihin ihmisiin (perheenjäsenet, sukulaiset), ei ylipäänsä muita aktiviteetteja kuin netissä oleminen? Kun ei harrasta mitään, ei ole mistään kiinnostunut, ei matkustele, ei retkeile, ei ole mitään yhteisöä mihin kuuluisi, niin ei ole myöskään mitään, mistä toiselle kertoa. Ja sen toisen mielenkiinto loppuu lyhyeen.

Kyllä mulle kelpaisi tuollainen nainen, kuulostaa oikeastaan aika hyvältä koska useimmat naiset ei harrasta liikuntaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jonkun kutonen on toiselle ysi ja toisinpäin. Huonosti asiat on vain silloin, jos oma ns. taso on eittämättä hyvin alhainen eli tietää olevansa lähes kaikkien mielestä epämiellyttävän näköinen ja ei-haluttava, mutta silti ei kelpuuta samannäköistä tai huomattavasti itseä vanhempaa kumppania. Tällöin ei oikeastaan kannata käyttää tinderiä vaan nostaa sitä omaa statusta yhteiskunnassa muin avuin kuin ulkonäöllä (joku taito, omaisuuden kartutus) ja tutustua ihmisiin livenä. Jos on oikein hyvä persoonallisuus ja livenä tapaa jonkun naisen usein, niin nainen siihen huonoon ulkonäköön tottuu ja voi alkaa silti pitää miehestä.

Aina kun puhun toisille järkeä, minua alapeukutetaan. Tuntuukohan halla_ahosta usein tältä.

Johtui varmaan tuosta kun mainitsit, että jonkun kutonen on toiselle ysi ja toisinpäin. Tuo on vain kaunis valhe. Kyllä pieniä eroja varmasti on, mutta tuskin edes yhden numeron verran. Jotkut tietyt miehet on niitä joille sanotaan aina että "vaikutat mukavalta mutta.." Ei tuossa ole mitään hajontaa.

Vierailija kirjoitti:

Jonkun kutonen on toiselle ysi ja toisinpäin. Huonosti asiat on vain silloin, jos oma ns. taso on eittämättä hyvin alhainen eli tietää olevansa lähes kaikkien mielestä epämiellyttävän näköinen ja ei-haluttava, mutta silti ei kelpuuta samannäköistä tai huomattavasti itseä vanhempaa kumppania. Tällöin ei oikeastaan kannata käyttää tinderiä vaan nostaa sitä omaa statusta yhteiskunnassa muin avuin kuin ulkonäöllä (joku taito, omaisuuden kartutus) ja tutustua ihmisiin livenä. Jos on oikein hyvä persoonallisuus ja livenä tapaa jonkun naisen usein, niin nainen siihen huonoon ulkonäköön tottuu ja voi alkaa silti pitää miehestä.

Minusta tuntuu että iso osa näistä epämiellyttävistä ei itse tiedosta olevansa sellaisia vastakkaisen sukupuolen silmissä. En muuten käsitä miten ihan pokerilla yritetään ihmisiä, jotka painivat kenen tahansa ulkopuolisen silmissä ihan eri sarjassa.

Vierailija kirjoitti:

Minua hämmästyttää, miten usein se kemia puuttuu sitten kun ensin netissä tutustumisen jälkeen tavataan kasvokkain. Oliko se muka näin joskus ennenvanhaan, kun kirjoiteltiin pulupostilla, vai kelpasiko ihmiset toisilleen paremmin kun ei ollut sitä laajaa valikoimaa kuten nykyään, edes naisillakaan varmaan pahemmin?

Täytyy muistaa, että kemian ja kipinän puuttuminen syynä pakeille voi tarkoittaa mitä tahansa.

Eli et voi miehenä tietää sitä, että johtuiko pakit tosiaan esim keskustelukemian puutteesta vai jostain ulkonäköpuutteesta. Tietyllä tavalla voi toki päätellä, että jos treffit jäävät aina 1.treffeihin niin "kemian" puuttuminen voisi päätellä johtuvan enimmäkseen ulkonäöstä.

Ennenvanhaan naisilla ei ollut näin paljoa valinnanvaraa miesten suhteen ja pinnalliset ja persoona -kriteerit oli vähäisemmät. Ennenvanhaan kilteillä ja kunnollisilla miehillä meni paremmin. Nykyään vaaditaan erityisen hyvää ulkonäköä ja tietynlaista itsevarmuutta/viihdyttävyyttä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minua hämmästyttää, miten usein se kemia puuttuu sitten kun ensin netissä tutustumisen jälkeen tavataan kasvokkain. Oliko se muka näin joskus ennenvanhaan, kun kirjoiteltiin pulupostilla, vai kelpasiko ihmiset toisilleen paremmin kun ei ollut sitä laajaa valikoimaa kuten nykyään, edes naisillakaan varmaan pahemmin?

Täytyy muistaa, että kemian ja kipinän puuttuminen syynä pakeille voi tarkoittaa mitä tahansa.

Eli et voi miehenä tietää sitä, että johtuiko pakit tosiaan esim keskustelukemian puutteesta vai jostain ulkonäköpuutteesta. Tietyllä tavalla voi toki päätellä, että jos treffit jäävät aina 1.treffeihin niin "kemian" puuttuminen voisi päätellä johtuvan enimmäkseen ulkonäöstä.

Ennenvanhaan naisilla ei ollut näin paljoa valinnanvaraa miesten suhteen ja pinnalliset ja persoona -kriteerit oli vähäisemmät. Ennenvanhaan kilteillä ja kunnollisilla miehillä meni paremmin. Nykyään vaaditaan erityisen hyvää ulkonäköä ja tietynlaista itsevarmuutta/viihdyttävyyttä.

Just be the complete package bro theory. 

Minulla on tapana kysyä ensitreffien ensimmäisellä minuutilla: saanko rytkäyttää kunnolla takaapäin? Hyvin toiminut, lähes aina! Ei ne naisetkaan jaksa loputonta kiertelyä ja kaartelua. Kalsarimallin hommat parikymppisenä saattavat avittaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä estää pariutumasta IRL? Yhtä paljon, ellei jopa enemmän, tulee torjutuksi netissä.

Nykyisin varmaan korona estää aika paljon, mutta kyllähän nettideiteissä (incl Tinder) on ilmeisen paljon ihmisiä, joilla ei ole sosiaalista elämää. Ja moni heistä ajattelee, että nettideittailu on lähes tulkoon sama kuin kotoa tultaisiin hakemaan. Mutta kuinka monella se menee niin? Kuinka helppoa on löytää kumppani, jolle se on ihan ok, ettei ole ystäviä, ei harrastuksia (paitsi ehkä pelaaminen, sali ja lenkkeily), ei suhteita muihin ihmisiin (perheenjäsenet, sukulaiset), ei ylipäänsä muita aktiviteetteja kuin netissä oleminen? Kun ei harrasta mitään, ei ole mistään kiinnostunut, ei matkustele, ei retkeile, ei ole mitään yhteisöä mihin kuuluisi, niin ei ole myöskään mitään, mistä toiselle kertoa. Ja sen toisen mielenkiinto loppuu lyhyeen.

Sä olet ilmeisesti ns tekevä ihminen. Itse puhun mielellään vaikka musiikista tuntikausia, asioista ja ilmiöistä, kaikesta mistä olen netissäkin kiinnostunut, ja kaikesta mitä siltä toiselta ihmiseltä voi oppia. Harrastaisin aktiivisemmin sitä ja tätä, mutta olen liikuntavammainen, joten ei voi mitään.

Omasta mielestäni muuten salilla käynti ei ole mitenkään tylsä harrastus, itsekin tein sitä ennen. Sen sijaan ylimääräisistä tutuista erkaantuminen on antanut tilaa kiinnostavammille asioille.

Hyvä huomio. Olennaista on löytää samanlainen kumppani. Ehkä juuri sen takia nettideittailu ei ikinä omalla kohdallani johtanut tuloksiin, kun minulle ei riitä pohtiminen ja keskustelu vaan haluan, vaikka introvertti olenkin, myös olla aktiivinen ja mennä, kokea, osallistua, matkustella jne,

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jonkun kutonen on toiselle ysi ja toisinpäin. Huonosti asiat on vain silloin, jos oma ns. taso on eittämättä hyvin alhainen eli tietää olevansa lähes kaikkien mielestä epämiellyttävän näköinen ja ei-haluttava, mutta silti ei kelpuuta samannäköistä tai huomattavasti itseä vanhempaa kumppania. Tällöin ei oikeastaan kannata käyttää tinderiä vaan nostaa sitä omaa statusta yhteiskunnassa muin avuin kuin ulkonäöllä (joku taito, omaisuuden kartutus) ja tutustua ihmisiin livenä. Jos on oikein hyvä persoonallisuus ja livenä tapaa jonkun naisen usein, niin nainen siihen huonoon ulkonäköön tottuu ja voi alkaa silti pitää miehestä.

Minusta tuntuu että iso osa näistä epämiellyttävistä ei itse tiedosta olevansa sellaisia vastakkaisen sukupuolen silmissä. En muuten käsitä miten ihan pokerilla yritetään ihmisiä, jotka painivat kenen tahansa ulkopuolisen silmissä ihan eri sarjassa.

Ongelma molempien sukupuolien suhteen tulee siinä, että oma taso ei vaikuta siihen mistä itse viehättyy. Vaikka olisi itse 5/10 niin silti voi minimissään vain 6/10 tyypit kiinnostaa.

Tästä johtuu myös naisten yleisin valitus, että "mies halusi vain seksiä", koska eivät hyväksy omantasoisia miehiä joille nainen voisi kelvata parisuhteeseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minua hämmästyttää, miten usein se kemia puuttuu sitten kun ensin netissä tutustumisen jälkeen tavataan kasvokkain. Oliko se muka näin joskus ennenvanhaan, kun kirjoiteltiin pulupostilla, vai kelpasiko ihmiset toisilleen paremmin kun ei ollut sitä laajaa valikoimaa kuten nykyään, edes naisillakaan varmaan pahemmin?

Täytyy muistaa, että kemian ja kipinän puuttuminen syynä pakeille voi tarkoittaa mitä tahansa.

Eli et voi miehenä tietää sitä, että johtuiko pakit tosiaan esim keskustelukemian puutteesta vai jostain ulkonäköpuutteesta. Tietyllä tavalla voi toki päätellä, että jos treffit jäävät aina 1.treffeihin niin "kemian" puuttuminen voisi päätellä johtuvan enimmäkseen ulkonäöstä.

Ennenvanhaan naisilla ei ollut näin paljoa valinnanvaraa miesten suhteen ja pinnalliset ja persoona -kriteerit oli vähäisemmät. Ennenvanhaan kilteillä ja kunnollisilla miehillä meni paremmin. Nykyään vaaditaan erityisen hyvää ulkonäköä ja tietynlaista itsevarmuutta/viihdyttävyyttä.

Milloin se "ennen vanhaan" oli?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jonkun kutonen on toiselle ysi ja toisinpäin. Huonosti asiat on vain silloin, jos oma ns. taso on eittämättä hyvin alhainen eli tietää olevansa lähes kaikkien mielestä epämiellyttävän näköinen ja ei-haluttava, mutta silti ei kelpuuta samannäköistä tai huomattavasti itseä vanhempaa kumppania. Tällöin ei oikeastaan kannata käyttää tinderiä vaan nostaa sitä omaa statusta yhteiskunnassa muin avuin kuin ulkonäöllä (joku taito, omaisuuden kartutus) ja tutustua ihmisiin livenä. Jos on oikein hyvä persoonallisuus ja livenä tapaa jonkun naisen usein, niin nainen siihen huonoon ulkonäköön tottuu ja voi alkaa silti pitää miehestä.

Minusta tuntuu että iso osa näistä epämiellyttävistä ei itse tiedosta olevansa sellaisia vastakkaisen sukupuolen silmissä. En muuten käsitä miten ihan pokerilla yritetään ihmisiä, jotka painivat kenen tahansa ulkopuolisen silmissä ihan eri sarjassa.

Ongelma molempien sukupuolien suhteen tulee siinä, että oma taso ei vaikuta siihen mistä itse viehättyy. Vaikka olisi itse 5/10 niin silti voi minimissään vain 6/10 tyypit kiinnostaa.

Tästä johtuu myös naisten yleisin valitus, että "mies halusi vain seksiä", koska eivät hyväksy omantasoisia miehiä joille nainen voisi kelvata parisuhteeseen.

Haluaisitko sinä ihan oikeasti suhteen, jossa nainen kelpuuttaisi sinut (b-kirjain elättäjäksi, eikös sitä sillä nimellä kutsuta) ja harrastaisi kanssasi seksiä silmät kiinni ja isänmaata ajatellen juuri sen verran, että ne lapset saataisiin alulle? Koskaan et kokisi sitä, että nainen kävisi kuumana sinuun, katselisi, hiplaisi, flirttailisi arjessa? Tekisi aloitteita seksiin, hakeutuisi lähelle halailemaan ja suukottelemaan?

Olisitko oikeasti sellaisessa suhteessa onnellinen?

Äläkä viitsi aloittaa "suurin osa joutuu tyytymään" koska suurin osa ei joudu tyytymään. Kun katson oman parisuhteeni lisäksi läheisten ihmisten parisuhteita, niin niissä on ihan aitoa halua sitä toista osapuolta kohtaan. Niin miehillä kuin naisilla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jonkun kutonen on toiselle ysi ja toisinpäin. Huonosti asiat on vain silloin, jos oma ns. taso on eittämättä hyvin alhainen eli tietää olevansa lähes kaikkien mielestä epämiellyttävän näköinen ja ei-haluttava, mutta silti ei kelpuuta samannäköistä tai huomattavasti itseä vanhempaa kumppania. Tällöin ei oikeastaan kannata käyttää tinderiä vaan nostaa sitä omaa statusta yhteiskunnassa muin avuin kuin ulkonäöllä (joku taito, omaisuuden kartutus) ja tutustua ihmisiin livenä. Jos on oikein hyvä persoonallisuus ja livenä tapaa jonkun naisen usein, niin nainen siihen huonoon ulkonäköön tottuu ja voi alkaa silti pitää miehestä.

Minusta tuntuu että iso osa näistä epämiellyttävistä ei itse tiedosta olevansa sellaisia vastakkaisen sukupuolen silmissä. En muuten käsitä miten ihan pokerilla yritetään ihmisiä, jotka painivat kenen tahansa ulkopuolisen silmissä ihan eri sarjassa.

Ongelma molempien sukupuolien suhteen tulee siinä, että oma taso ei vaikuta siihen mistä itse viehättyy. Vaikka olisi itse 5/10 niin silti voi minimissään vain 6/10 tyypit kiinnostaa.

Tästä johtuu myös naisten yleisin valitus, että "mies halusi vain seksiä", koska eivät hyväksy omantasoisia miehiä joille nainen voisi kelvata parisuhteeseen.

Kyllä minusta tuntuu että miehillä tuo on huomattavasti yleisempää.

Ja muuten, ne eivät ole pelkästään mitään miesmallin näköisiä miehiä jotka hakevat naisilta pelkkää seksiä. Sellaiset miehet varmasti sitä saavatkin kun rehellisesti sitä kertovat hakevansa, mutta sitten on tämä toinen porukka joka joutuu keksimään ties mitä valheita saadakseen. Vain täysin olemattomalla itsetunnolla varustettu ihminen määrittää sen porukan mukaan oman tasonsa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jonkun kutonen on toiselle ysi ja toisinpäin. Huonosti asiat on vain silloin, jos oma ns. taso on eittämättä hyvin alhainen eli tietää olevansa lähes kaikkien mielestä epämiellyttävän näköinen ja ei-haluttava, mutta silti ei kelpuuta samannäköistä tai huomattavasti itseä vanhempaa kumppania. Tällöin ei oikeastaan kannata käyttää tinderiä vaan nostaa sitä omaa statusta yhteiskunnassa muin avuin kuin ulkonäöllä (joku taito, omaisuuden kartutus) ja tutustua ihmisiin livenä. Jos on oikein hyvä persoonallisuus ja livenä tapaa jonkun naisen usein, niin nainen siihen huonoon ulkonäköön tottuu ja voi alkaa silti pitää miehestä.

Minusta tuntuu että iso osa näistä epämiellyttävistä ei itse tiedosta olevansa sellaisia vastakkaisen sukupuolen silmissä. En muuten käsitä miten ihan pokerilla yritetään ihmisiä, jotka painivat kenen tahansa ulkopuolisen silmissä ihan eri sarjassa.

Ongelma molempien sukupuolien suhteen tulee siinä, että oma taso ei vaikuta siihen mistä itse viehättyy. Vaikka olisi itse 5/10 niin silti voi minimissään vain 6/10 tyypit kiinnostaa.

Tästä johtuu myös naisten yleisin valitus, että "mies halusi vain seksiä", koska eivät hyväksy omantasoisia miehiä joille nainen voisi kelvata parisuhteeseen.

Haluaisitko sinä ihan oikeasti suhteen, jossa nainen kelpuuttaisi sinut (b-kirjain elättäjäksi, eikös sitä sillä nimellä kutsuta) ja harrastaisi kanssasi seksiä silmät kiinni ja isänmaata ajatellen juuri sen verran, että ne lapset saataisiin alulle? Koskaan et kokisi sitä, että nainen kävisi kuumana sinuun, katselisi, hiplaisi, flirttailisi arjessa? Tekisi aloitteita seksiin, hakeutuisi lähelle halailemaan ja suukottelemaan?

Olisitko oikeasti sellaisessa suhteessa onnellinen?

Äläkä viitsi aloittaa "suurin osa joutuu tyytymään" koska suurin osa ei joudu tyytymään. Kun katson oman parisuhteeni lisäksi läheisten ihmisten parisuhteita, niin niissä on ihan aitoa halua sitä toista osapuolta kohtaan. Niin miehillä kuin naisilla.

Tuo että nainen on aidosti seksuaalisesti kiinnostunut olisi tietysti mukavaa, mutta miksi haaveilla mahdottomasta? Järkevää tyytyy siihen mitä saa eikä katkeroidu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jonkun kutonen on toiselle ysi ja toisinpäin. Huonosti asiat on vain silloin, jos oma ns. taso on eittämättä hyvin alhainen eli tietää olevansa lähes kaikkien mielestä epämiellyttävän näköinen ja ei-haluttava, mutta silti ei kelpuuta samannäköistä tai huomattavasti itseä vanhempaa kumppania. Tällöin ei oikeastaan kannata käyttää tinderiä vaan nostaa sitä omaa statusta yhteiskunnassa muin avuin kuin ulkonäöllä (joku taito, omaisuuden kartutus) ja tutustua ihmisiin livenä. Jos on oikein hyvä persoonallisuus ja livenä tapaa jonkun naisen usein, niin nainen siihen huonoon ulkonäköön tottuu ja voi alkaa silti pitää miehestä.

Minusta tuntuu että iso osa näistä epämiellyttävistä ei itse tiedosta olevansa sellaisia vastakkaisen sukupuolen silmissä. En muuten käsitä miten ihan pokerilla yritetään ihmisiä, jotka painivat kenen tahansa ulkopuolisen silmissä ihan eri sarjassa.

Ongelma molempien sukupuolien suhteen tulee siinä, että oma taso ei vaikuta siihen mistä itse viehättyy. Vaikka olisi itse 5/10 niin silti voi minimissään vain 6/10 tyypit kiinnostaa.

Tästä johtuu myös naisten yleisin valitus, että "mies halusi vain seksiä", koska eivät hyväksy omantasoisia miehiä joille nainen voisi kelvata parisuhteeseen.

Haluaisitko sinä ihan oikeasti suhteen, jossa nainen kelpuuttaisi sinut (b-kirjain elättäjäksi, eikös sitä sillä nimellä kutsuta) ja harrastaisi kanssasi seksiä silmät kiinni ja isänmaata ajatellen juuri sen verran, että ne lapset saataisiin alulle? Koskaan et kokisi sitä, että nainen kävisi kuumana sinuun, katselisi, hiplaisi, flirttailisi arjessa? Tekisi aloitteita seksiin, hakeutuisi lähelle halailemaan ja suukottelemaan?

Olisitko oikeasti sellaisessa suhteessa onnellinen?

Äläkä viitsi aloittaa "suurin osa joutuu tyytymään" koska suurin osa ei joudu tyytymään. Kun katson oman parisuhteeni lisäksi läheisten ihmisten parisuhteita, niin niissä on ihan aitoa halua sitä toista osapuolta kohtaan. Niin miehillä kuin naisilla.

Tuo että nainen on aidosti seksuaalisesti kiinnostunut olisi tietysti mukavaa, mutta miksi haaveilla mahdottomasta? Järkevää tyytyy siihen mitä saa eikä katkeroidu.

Miksi et siis itse tyytyisi siihen, mitä saat? Miksi haluat naisen, jonka kanssa haluat seksiä ja läheisyyttä? Miksi et tyydy naiseen, joka ei viehätä sinua?

Ei ole tarvitte pariutua enää. Molemmat asuvat omissa asunnoissaan ja tavataan, kun siltä tuntuu. 

Tapailusuhde on ihan parasta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nettideitit ovat vieneet pariutumista hyvin epätasa-arvoiseen suuntaan. Naisille on siellä valtava miesvalikoima tarjolla joka laittaa heille viestiä ym. Normaalia miehestä taas ei siellä käytännössä kukaan lähesty.

Nainen voi valikoida parhaan miehen päältä hyvin suuresta määrästä vaihtoehtoja, kun taas miehen on tyytyminen siihen kenet saa.

Mun viimeisimmät tinder-kokemukset: juttelin miehen kanssa, kysyi kahville, sanoin kyllä, sen jälkeen ei kirjoitellut (sopiakseen paikkaa ja aikaa)

- juttelin miehen kanssa, ehdotteli seksitreffejä ja jutteli vihjailevasti senkin jälkeen, kun olin sanonut että en mene suoraan sänkyyn kenenkään kanssa että haluan tutustua ensin muuten, se jäi sit siihen

- juttelin naisen kanssa kaverina, oli aika yksipuolista, mä lähinnä kyselin hänestä mut hän ei musta mitään. Kun himmasin omaa innostusta eli vastasin lyhyemmin enkä laittanu mitään lisäkysymystä, hän lakkasi vastaamasta

- juttelin miehen kanssa, hän ehdotti näkemistä, sanoin että ei käy tänään kun olen lapsen kanssa, sanoi että voi tulla sen jälkeen kun lapsi nukkuu, sanoin että en ota kotiin vierasta ihmistä, hän sanoi että nähdään vaikka ens viikolla sitten, ei ole kuulunut tällä viikolla

Sellaset valikoimat.

Typerää kun asiat jää tollai puolitiehen.

aina

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jonkun kutonen on toiselle ysi ja toisinpäin. Huonosti asiat on vain silloin, jos oma ns. taso on eittämättä hyvin alhainen eli tietää olevansa lähes kaikkien mielestä epämiellyttävän näköinen ja ei-haluttava, mutta silti ei kelpuuta samannäköistä tai huomattavasti itseä vanhempaa kumppania. Tällöin ei oikeastaan kannata käyttää tinderiä vaan nostaa sitä omaa statusta yhteiskunnassa muin avuin kuin ulkonäöllä (joku taito, omaisuuden kartutus) ja tutustua ihmisiin livenä. Jos on oikein hyvä persoonallisuus ja livenä tapaa jonkun naisen usein, niin nainen siihen huonoon ulkonäköön tottuu ja voi alkaa silti pitää miehestä.

Minusta tuntuu että iso osa näistä epämiellyttävistä ei itse tiedosta olevansa sellaisia vastakkaisen sukupuolen silmissä. En muuten käsitä miten ihan pokerilla yritetään ihmisiä, jotka painivat kenen tahansa ulkopuolisen silmissä ihan eri sarjassa.

Ongelma molempien sukupuolien suhteen tulee siinä, että oma taso ei vaikuta siihen mistä itse viehättyy. Vaikka olisi itse 5/10 niin silti voi minimissään vain 6/10 tyypit kiinnostaa.

Tästä johtuu myös naisten yleisin valitus, että "mies halusi vain seksiä", koska eivät hyväksy omantasoisia miehiä joille nainen voisi kelvata parisuhteeseen.

Haluaisitko sinä ihan oikeasti suhteen, jossa nainen kelpuuttaisi sinut (b-kirjain elättäjäksi, eikös sitä sillä nimellä kutsuta) ja harrastaisi kanssasi seksiä silmät kiinni ja isänmaata ajatellen juuri sen verran, että ne lapset saataisiin alulle? Koskaan et kokisi sitä, että nainen kävisi kuumana sinuun, katselisi, hiplaisi, flirttailisi arjessa? Tekisi aloitteita seksiin, hakeutuisi lähelle halailemaan ja suukottelemaan?

Olisitko oikeasti sellaisessa suhteessa onnellinen?

Äläkä viitsi aloittaa "suurin osa joutuu tyytymään" koska suurin osa ei joudu tyytymään. Kun katson oman parisuhteeni lisäksi läheisten ihmisten parisuhteita, niin niissä on ihan aitoa halua sitä toista osapuolta kohtaan. Niin miehillä kuin naisilla.

Tietenkin haluaisin sitä, että nainen kävisi kuumana minuun mutta tuo yhtälö ei ole mahdollista jos haluaisin itse myös olla viehättynyt naisesta.

Se menee joko niin että on pakko tyytyä rajusti jos haluaa että nainen käy kuumana tai sitten jos haluan viehättävän naisen niin sitten on pakko kohdata se todellisuus, että nainen ei käy yhtään kuumana.

Vaihtoehdot ovat rajalliset.