Pariutumisen nykytila

jatkuu:

Onko nykyään enemmän ikärasismia kuin ennen? Välillä tuntuu siltä, että kumpikin sukupuoli haluaa nimenomaan nuoremman kumppanin ja mitä enemmän lähestytään ikää 35v niin sitä enemmän halutaan nuorempi.

Saahan sitä haluta. Tullaan jälleen siihen, että omia mieltymyksiään ei ihan helposti voi muuttaa. En usko, että ikärasismia on enemmän kuin ennen, mutta uskon että etenkin miehet kuvittelevat, että heillä on mahdollisuuksia nuorempiin naisiin, koska he selaavat Tinderin tai nettideittipalstan naisia kuin jotain katalogia. Ja painotan, että se on täysin ok. JOS naisella on profiilissaan miehelle ikäraja, silloin ei pidä häiriköidä ellei mahdu rajoihin JA on turha kitistä naisten vaatimuksista, jos nuoremmat naiset eivät lämpene. Ei liioin paljon kannata perustella nuoremman naisen etsimistä sillä, että haluaa vielä lapsia, koska ne lapset olisi kannattanut tehdä silloin, kun oli itsekin nuorempi. Eli saa valikoida, saa olla kriteerejä, saa etsiä kunnes löytää juuri haluamansa, mutta ei pidä valittaa muiden kriteereistä.

Vierailija kirjoitti:

Ajatuksia kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Omalla kohdallani pariutuminen on hankalaa monestakin syystä. En ole mikään maailman viehättävin mies, enkä oikein tapaa naisia missään siten, että pääsisin kunnolla tutustumaan. Ja jos pääsenkin tutustumaan niin päädyn vain korkeintaan joksikin "tuttavaksi" varatulle naiselle. Nettiä olen tahkonnut niin helkkaristi, viestejä olen lähetellyt ihan älyttömälle määrälle naisia, mutta en ole yksillekään treffeille päätynyt. En ole tarpeeksi kiinnostava/kiihottava persoona, että pärjäisin naisten kanssa livenä, ja netissä ja tinderissä ei ulkonäköni riitä alkuunkaan, että kukaan nainen kiinnostuisi profiilistani.

Voisi sanoa, että nykypäivänä mahdollisuuteni pariutua on aika lähellä nollaa, mutta olisko minulla ollut joskus aiemmin mahdollisuus löytää kumppani... Paha mennä sanomaan, luultavasti olisin ollut samanlainen persoona jo silloinkin, mutta olisiko sitä silloin pidetty niin huonona asiana kuin nyt.  Ulkonäön puolesta olisin silloin varmaan menetellytkin kun ei ole ollut niitä miesmalleja verrokkeina.

Terveisin Naispelko27

Oletko koskaan harkinnut anonyymiä tutustumista?

Itse olen käynyt sokkotreffeillä tämän aihe vapaa-palstan kautta kerran ja jopa kolme kertaa jodelista.

En oikeastaan. Ei minua jotenkin houkuttele ajatus täysin tuntemattoman ihmisen tapaamisesta kun ei oikein tiedä onko millään tasolla samalla aaltopituudella. Itse kun olen kaikinpuolin kokematon näissä jutuissa, niin olisi ihan kiva kokea ne ensimmäiset treffit jokseenkin tutussa seurassa. Palstan kautta treffailu menee samaan kategoriaan, mutta täällä todennäköisesti se vastapuoli "tuntisi" minut kun taas itse päätyisin todennäköisesti treffeille tuntemattoman kanssa. Toisaalta taas olisi sinällään helppoa tapailla palstan kautta kun kokemattomuuteni on yleisessä tiedossa, ja muutkin huonot puoleni olen antanut aikalailla julki. Että sinällään voisi olla huoletta sen puolesta, että tuottaisi jonkun megalomaanisen pettymyksen kun alfauros paljastuukin Mikki Hiireksi.

Terveisin Naispelko27

Ei mikään estä juttelemasta ensin pitempään että selviää onko samalla aaltopituudella.

Oman kokemuksen mukaan sosiaaliset taidot IRL vastaa aika usein sitä, että miten kirjoittaa viesteillä.

Jos nainen ei osoita suurta halua kysellä asioita ja tutustua viesteillä niin myös treffeillä hän on ollut hiljainen.

Minul on muuten 4/4 saldo tuossa, että jokainen sokkotreffattu nainen on halunnut nähdä uudestaan.

Mikä estää pariutumasta IRL? Yhtä paljon, ellei jopa enemmän, tulee torjutuksi netissä.

Vierailija kirjoitti:

Nettideitit ovat vieneet pariutumista hyvin epätasa-arvoiseen suuntaan. Naisille on siellä valtava miesvalikoima tarjolla joka laittaa heille viestiä ym. Normaalia miehestä taas ei siellä käytännössä kukaan lähesty.

Nainen voi valikoida parhaan miehen päältä hyvin suuresta määrästä vaihtoehtoja, kun taas miehen on tyytyminen siihen kenet saa.

Ja taas tätä. Kuinka moni näistä miehistä ensinnäkin on liikkeellä parisuhdemielessä? On aivan eri asia löytää kumppani satunnaiseen seksiin kuin löytää kumppani parisuhteeseen.

Ja toiseksi, kuvitteletko todella, että vähän vanhemmalla naisella on mahdollisuus "valikoida parhaan päältä"? Todella iso osa vanhempia naisia lähestyvistä miehistä on erilaisia elämänhallinnan ongelmia omaavia miehiä jotka etsivät naisesta lähinnä elättäjää ja piikaa. Siitä se on kiva valita.

Vierailija kirjoitti:

Irl ylivoimaisesti paras.

Mulla on pääasiassa huonoja kokemuksia. Minua kyllä lähestytään silloin tällöin mutta useimmiten epämääräisen oloiset ja/tai epäviehättävät tuntemattomat miehet. Ihan joku yksittäinen hyvä poikkeus on joukossa ollut, sellainen josta voisin kiinnostua. Toisaalta yhtä epätodennäköistä on löytää etsimäni kaltainen mies deittisovelluksesta, joten sinällään sama vaikka laskisi pariutumisen tosielämän kohtaamisten varaan (kuten tällä hetkellä teenkin).

Vierailija kirjoitti:

Ilman nettiä minä varmaan olisin yhä sinkku. Tasoja minulla on aina ollut kaksi, kiinnostaa tai ei.

Älkää hyvät ihmiset tehkö siitä itsellenne sen monimutkaisempaa.

Tätä en allekirjoita. Kyllä minusta jokaikiselle naiselle pystyy antamaan tasoarvion 1-10 asteikolla, jopa x.x/10 tarkemmalla asteikolla. Ja joku esim 5.80/10 nainen voi olla sinun kategoriassa se "ehkä".

Minua hämmästyttää, miten usein se kemia puuttuu sitten kun ensin netissä tutustumisen jälkeen tavataan kasvokkain. Oliko se muka näin joskus ennenvanhaan, kun kirjoiteltiin pulupostilla, vai kelpasiko ihmiset toisilleen paremmin kun ei ollut sitä laajaa valikoimaa kuten nykyään, edes naisillakaan varmaan pahemmin?

Näin kotihiirelle nettideittailu on ollut pelastus. Kukaan ei ole koskaan lähestynyt oikeassa elämässä, saatikka ujona uskaltaisin itse lähestyä ketään. Opiskeluaikanakin jätin kaikki bileet välistä, kun en pidä ihmismassoista. Kukaan kun ei tule kotoa hakemaan niin netin kautta pystyy olemaan edes jollain tasolla aktiivinen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ilman nettiä minä varmaan olisin yhä sinkku. Tasoja minulla on aina ollut kaksi, kiinnostaa tai ei.

Älkää hyvät ihmiset tehkö siitä itsellenne sen monimutkaisempaa.

Tätä en allekirjoita. Kyllä minusta jokaikiselle naiselle pystyy antamaan tasoarvion 1-10 asteikolla, jopa x.x/10 tarkemmalla asteikolla. Ja joku esim 5.80/10 nainen voi olla sinun kategoriassa se "ehkä".

Eli sinulla on kolme tasoa: kiinnostaa, ehkä, ei kiinnosta. Ei sen monimutkaisempaa.

eri

Vierailija kirjoitti:

Näin kotihiirelle nettideittailu on ollut pelastus. Kukaan ei ole koskaan lähestynyt oikeassa elämässä, saatikka ujona uskaltaisin itse lähestyä ketään. Opiskeluaikanakin jätin kaikki bileet välistä, kun en pidä ihmismassoista. Kukaan kun ei tule kotoa hakemaan niin netin kautta pystyy olemaan edes jollain tasolla aktiivinen.

Millaisiin tuloksiin se on johtanut?

Ajatuksia kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ajatuksia kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Omalla kohdallani pariutuminen on hankalaa monestakin syystä. En ole mikään maailman viehättävin mies, enkä oikein tapaa naisia missään siten, että pääsisin kunnolla tutustumaan. Ja jos pääsenkin tutustumaan niin päädyn vain korkeintaan joksikin "tuttavaksi" varatulle naiselle. Nettiä olen tahkonnut niin helkkaristi, viestejä olen lähetellyt ihan älyttömälle määrälle naisia, mutta en ole yksillekään treffeille päätynyt. En ole tarpeeksi kiinnostava/kiihottava persoona, että pärjäisin naisten kanssa livenä, ja netissä ja tinderissä ei ulkonäköni riitä alkuunkaan, että kukaan nainen kiinnostuisi profiilistani.

Voisi sanoa, että nykypäivänä mahdollisuuteni pariutua on aika lähellä nollaa, mutta olisko minulla ollut joskus aiemmin mahdollisuus löytää kumppani... Paha mennä sanomaan, luultavasti olisin ollut samanlainen persoona jo silloinkin, mutta olisiko sitä silloin pidetty niin huonona asiana kuin nyt.  Ulkonäön puolesta olisin silloin varmaan menetellytkin kun ei ole ollut niitä miesmalleja verrokkeina.

Terveisin Naispelko27

Oletko koskaan harkinnut anonyymiä tutustumista?

Itse olen käynyt sokkotreffeillä tämän aihe vapaa-palstan kautta kerran ja jopa kolme kertaa jodelista.

En oikeastaan. Ei minua jotenkin houkuttele ajatus täysin tuntemattoman ihmisen tapaamisesta kun ei oikein tiedä onko millään tasolla samalla aaltopituudella. Itse kun olen kaikinpuolin kokematon näissä jutuissa, niin olisi ihan kiva kokea ne ensimmäiset treffit jokseenkin tutussa seurassa. Palstan kautta treffailu menee samaan kategoriaan, mutta täällä todennäköisesti se vastapuoli "tuntisi" minut kun taas itse päätyisin todennäköisesti treffeille tuntemattoman kanssa. Toisaalta taas olisi sinällään helppoa tapailla palstan kautta kun kokemattomuuteni on yleisessä tiedossa, ja muutkin huonot puoleni olen antanut aikalailla julki. Että sinällään voisi olla huoletta sen puolesta, että tuottaisi jonkun megalomaanisen pettymyksen kun alfauros paljastuukin Mikki Hiireksi.

Terveisin Naispelko27

Ei mikään estä juttelemasta ensin pitempään että selviää onko samalla aaltopituudella.

Oman kokemuksen mukaan sosiaaliset taidot IRL vastaa aika usein sitä, että miten kirjoittaa viesteillä.

Jos nainen ei osoita suurta halua kysellä asioita ja tutustua viesteillä niin myös treffeillä hän on ollut hiljainen.

Minul on muuten 4/4 saldo tuossa, että jokainen sokkotreffattu nainen on halunnut nähdä uudestaan.

Oman kokemukseni mukaan taas viestittelytaidot ja puhelahjat livenä eivät todellakaan kulje käsi kädessä. Eloisasti ja hauskasti kirjoittavat ovat saattaneet olla aivan tuppisuita livenä ja sitärataa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ilman nettiä minä varmaan olisin yhä sinkku. Tasoja minulla on aina ollut kaksi, kiinnostaa tai ei.

Älkää hyvät ihmiset tehkö siitä itsellenne sen monimutkaisempaa.

Tätä en allekirjoita. Kyllä minusta jokaikiselle naiselle pystyy antamaan tasoarvion 1-10 asteikolla, jopa x.x/10 tarkemmalla asteikolla. Ja joku esim 5.80/10 nainen voi olla sinun kategoriassa se "ehkä".

Tuollainen ihmisen arvottaminen numeerisella asteikolla on vain ja ainoastaan kuvottavaa. Toivon sydämeni pohjasta etten koskaan joudu tuollaisen ihmisen kanssa tekemisiin.

Olen samaa mieltä kuin eka kommentoija, on kaksi tasoa: kiinnostaa tai ei. Siinä se.

Ajatuksia kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ajatuksia kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Omalla kohdallani pariutuminen on hankalaa monestakin syystä. En ole mikään maailman viehättävin mies, enkä oikein tapaa naisia missään siten, että pääsisin kunnolla tutustumaan. Ja jos pääsenkin tutustumaan niin päädyn vain korkeintaan joksikin "tuttavaksi" varatulle naiselle. Nettiä olen tahkonnut niin helkkaristi, viestejä olen lähetellyt ihan älyttömälle määrälle naisia, mutta en ole yksillekään treffeille päätynyt. En ole tarpeeksi kiinnostava/kiihottava persoona, että pärjäisin naisten kanssa livenä, ja netissä ja tinderissä ei ulkonäköni riitä alkuunkaan, että kukaan nainen kiinnostuisi profiilistani.

Voisi sanoa, että nykypäivänä mahdollisuuteni pariutua on aika lähellä nollaa, mutta olisko minulla ollut joskus aiemmin mahdollisuus löytää kumppani... Paha mennä sanomaan, luultavasti olisin ollut samanlainen persoona jo silloinkin, mutta olisiko sitä silloin pidetty niin huonona asiana kuin nyt.  Ulkonäön puolesta olisin silloin varmaan menetellytkin kun ei ole ollut niitä miesmalleja verrokkeina.

Terveisin Naispelko27

Oletko koskaan harkinnut anonyymiä tutustumista?

Itse olen käynyt sokkotreffeillä tämän aihe vapaa-palstan kautta kerran ja jopa kolme kertaa jodelista.

En oikeastaan. Ei minua jotenkin houkuttele ajatus täysin tuntemattoman ihmisen tapaamisesta kun ei oikein tiedä onko millään tasolla samalla aaltopituudella. Itse kun olen kaikinpuolin kokematon näissä jutuissa, niin olisi ihan kiva kokea ne ensimmäiset treffit jokseenkin tutussa seurassa. Palstan kautta treffailu menee samaan kategoriaan, mutta täällä todennäköisesti se vastapuoli "tuntisi" minut kun taas itse päätyisin todennäköisesti treffeille tuntemattoman kanssa. Toisaalta taas olisi sinällään helppoa tapailla palstan kautta kun kokemattomuuteni on yleisessä tiedossa, ja muutkin huonot puoleni olen antanut aikalailla julki. Että sinällään voisi olla huoletta sen puolesta, että tuottaisi jonkun megalomaanisen pettymyksen kun alfauros paljastuukin Mikki Hiireksi.

Terveisin Naispelko27

Ei mikään estä juttelemasta ensin pitempään että selviää onko samalla aaltopituudella.

Oman kokemuksen mukaan sosiaaliset taidot IRL vastaa aika usein sitä, että miten kirjoittaa viesteillä.

Jos nainen ei osoita suurta halua kysellä asioita ja tutustua viesteillä niin myös treffeillä hän on ollut hiljainen.

Minul on muuten 4/4 saldo tuossa, että jokainen sokkotreffattu nainen on halunnut nähdä uudestaan.

En oikein osaa tutustua kuin livenä. Viestitellessä homma tuppaa aina kuolemaan puolelta tai toiselta hyvinkin pian. Ja livenä se tutustuminen taas vaatisi paljon aikaa, jota harvoin annetaan kun kumppania etsitään, tyyliin toisilla treffeillä pitäisi jo olla housut kintuissa. 

Ja vaikka minä osaan kirjoitella pitkästi kaikenmaailman juttuja, niin livenä saatan olla ihan turpa ummessa kun en oikein osaa ottaa sitä tilannetta haltuun mitenkään. Kengän kärkien tuijotteluksi se menee jos nainen ei osaa ottaa tilannetta haltuun siten, että minun on helppo hypätä siihen mukaan.

Terveisin Naispelko27

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nettideitit ovat vieneet pariutumista hyvin epätasa-arvoiseen suuntaan. Naisille on siellä valtava miesvalikoima tarjolla joka laittaa heille viestiä ym. Normaalia miehestä taas ei siellä käytännössä kukaan lähesty.

Nainen voi valikoida parhaan miehen päältä hyvin suuresta määrästä vaihtoehtoja, kun taas miehen on tyytyminen siihen kenet saa.

Ja taas tätä. Kuinka moni näistä miehistä ensinnäkin on liikkeellä parisuhdemielessä? On aivan eri asia löytää kumppani satunnaiseen seksiin kuin löytää kumppani parisuhteeseen.

Ja toiseksi, kuvitteletko todella, että vähän vanhemmalla naisella on mahdollisuus "valikoida parhaan päältä"? Todella iso osa vanhempia naisia lähestyvistä miehistä on erilaisia elämänhallinnan ongelmia omaavia miehiä jotka etsivät naisesta lähinnä elättäjää ja piikaa. Siitä se on kiva valita.

Tämä näkemys pätee myös meihin nuorempiin naisiin. Jos joku lähestyy sinua, se on takuuvarma merkki tuosta mainitsemastasi. Jos taas itse lähestyt jotain kivalta vaikuttaa miestä, keskustelu ei etene kahdesta syystä. Joko mies vastaa kahden sanan lauseilla tai vaihtoehtoisesti luennoi itsestään ja elämästään. Niin tai näin, kumpikin mies on mielissään siitä, että "sinulle on niin helppo puhua" ja suuttuu kun sinä et halua jatkaa yhteydenpitoa.

Ja noille, jotka väittävät, että Tinderissä on valtava määrä laatuvalikoimaa naisille, sanon piupau. Vaikka äiti olisi sanonut sinulle ja kaikille muille miehille, että te olette parasta mitä kuka tahansa nainen voi toivoa, näin ei todellisuudessa ole.

Jonkun kutonen on toiselle ysi ja toisinpäin. Huonosti asiat on vain silloin, jos oma ns. taso on eittämättä hyvin alhainen eli tietää olevansa lähes kaikkien mielestä epämiellyttävän näköinen ja ei-haluttava, mutta silti ei kelpuuta samannäköistä tai huomattavasti itseä vanhempaa kumppania. Tällöin ei oikeastaan kannata käyttää tinderiä vaan nostaa sitä omaa statusta yhteiskunnassa muin avuin kuin ulkonäöllä (joku taito, omaisuuden kartutus) ja tutustua ihmisiin livenä. Jos on oikein hyvä persoonallisuus ja livenä tapaa jonkun naisen usein, niin nainen siihen huonoon ulkonäköön tottuu ja voi alkaa silti pitää miehestä.

Otin mustapillerin. 

Koen koko pariutumishomman liian ahdistavana. Kaikki ne vaatimukset ja ennakkoluulot. Työnhakua missä käydään ehdokkaan CV:tä läpi ja etsitään virheitä. En ole mikään supliikkimies ja vähän jopa ujo. Ei taida olla mun juttuja nuo pariutumiset.

-M29

Vierailija kirjoitti:

Mikä estää pariutumasta IRL? Yhtä paljon, ellei jopa enemmän, tulee torjutuksi netissä.

Nykyisin varmaan korona estää aika paljon, mutta kyllähän nettideiteissä (incl Tinder) on ilmeisen paljon ihmisiä, joilla ei ole sosiaalista elämää. Ja moni heistä ajattelee, että nettideittailu on lähes tulkoon sama kuin kotoa tultaisiin hakemaan. Mutta kuinka monella se menee niin? Kuinka helppoa on löytää kumppani, jolle se on ihan ok, ettei ole ystäviä, ei harrastuksia (paitsi ehkä pelaaminen, sali ja lenkkeily), ei suhteita muihin ihmisiin (perheenjäsenet, sukulaiset), ei ylipäänsä muita aktiviteetteja kuin netissä oleminen? Kun ei harrasta mitään, ei ole mistään kiinnostunut, ei matkustele, ei retkeile, ei ole mitään yhteisöä mihin kuuluisi, niin ei ole myöskään mitään, mistä toiselle kertoa. Ja sen toisen mielenkiinto loppuu lyhyeen.

Vierailija kirjoitti:

Minua hämmästyttää, miten usein se kemia puuttuu sitten kun ensin netissä tutustumisen jälkeen tavataan kasvokkain. Oliko se muka näin joskus ennenvanhaan, kun kirjoiteltiin pulupostilla, vai kelpasiko ihmiset toisilleen paremmin kun ei ollut sitä laajaa valikoimaa kuten nykyään, edes naisillakaan varmaan pahemmin?

Tilanne on liian suoraviivainen, siitä se johtuu. Paljon herkullisempaa on tutustua johonkuhun ja rakentaa jännitettä, kuin tavata varta vasten mittailemaan toinen toistaan, että onkos tämä ihminen sellainen jota kannattaisi nussia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä estää pariutumasta IRL? Yhtä paljon, ellei jopa enemmän, tulee torjutuksi netissä.

Nykyisin varmaan korona estää aika paljon, mutta kyllähän nettideiteissä (incl Tinder) on ilmeisen paljon ihmisiä, joilla ei ole sosiaalista elämää. Ja moni heistä ajattelee, että nettideittailu on lähes tulkoon sama kuin kotoa tultaisiin hakemaan. Mutta kuinka monella se menee niin? Kuinka helppoa on löytää kumppani, jolle se on ihan ok, ettei ole ystäviä, ei harrastuksia (paitsi ehkä pelaaminen, sali ja lenkkeily), ei suhteita muihin ihmisiin (perheenjäsenet, sukulaiset), ei ylipäänsä muita aktiviteetteja kuin netissä oleminen? Kun ei harrasta mitään, ei ole mistään kiinnostunut, ei matkustele, ei retkeile, ei ole mitään yhteisöä mihin kuuluisi, niin ei ole myöskään mitään, mistä toiselle kertoa. Ja sen toisen mielenkiinto loppuu lyhyeen.

Sä olet ilmeisesti ns tekevä ihminen. Itse puhun mielellään vaikka musiikista tuntikausia, asioista ja ilmiöistä, kaikesta mistä olen netissäkin kiinnostunut, ja kaikesta mitä siltä toiselta ihmiseltä voi oppia. Harrastaisin aktiivisemmin sitä ja tätä, mutta olen liikuntavammainen, joten ei voi mitään.

Omasta mielestäni muuten salilla käynti ei ole mitenkään tylsä harrastus, itsekin tein sitä ennen. Sen sijaan ylimääräisistä tutuista erkaantuminen on antanut tilaa kiinnostavammille asioille.