Onko paikalla ketään kellä on tai on ollut syöpä?

....

....

Jos sulta on otettu jotain kokeita ja sua vaivaa noin paljon, niin soita ja kysy niistä, että onko vastaukset valmiit ja jos ei niin koska on. Sulla on oikeus tietää sua koskevat tiedot, jos lääkärille et saa aikaa, niin vaadit sitten hoitajaa puhelimessa kertomaan. Ei tarvii miettiä mitään tunteita, kun asioista voi ottaa selvää ja kysyä. Tsempit.

Mulla on ollut rintasyöpä kuusi vuotta sitten. Ei ole missään vaiheessa ollut epäilyksiä mistään vilunkipelistä.

Olipa sattumaa. En ole käynyt täällä varmaan vuoteen, ja nyt tulin juuri sopivasti. Mulla on syöpä, yritän vastailla kysymyksiisi. Mulla on siis suurin osa hoidoista nyt jo takana.

Missä järjestyksessä tutkimuksissa edettiin? Mitä tehtiin ensin?

Löysin kainalostani kyhmyn, jota menin näyttämään terveysasemalle. Sain ajan tarkempiin tutkimuksiin (ultra, koepala) 2 viikon päähän. Niistä varmistui, että kyseessä on syöpä. Sain lähetteen leikkaukseen, kiireellisenä, koska koepalan perusteella arvioitiin, että syöpä on aggressiivista tyyppiä ja olen nuori.

Oliko hoitohenkilökunta yliystävällisiä ja varmisteli että seuraava lääkäriaika on varattu?

Oli minusta aika ystävällisiä, ei tarvinnut juuri itse soitella mitään, kun joku soitti aina perään.

Oliko sinulla tunne että nyt ei kaikki ole jotenkin kohdallaan?

Ei ollut, tunsin itseni hyvin terveeksi ennen diagnoosia.

Oliko näistä apua?

Kiitos! Sinulle joka vastasit. Oli ja ei apua. Onneksi olet toipunut! Koitin viimeksi kysyä lääkäriltä kun näin itse kuvassa jotain mikä ei sinne kuulu, mutta lääkäri sanoi että tehdään nyt kaikki tutkimukset ensin. Totta kai ymmärrän että pitää asioista varmistua, jos ei suoraan varmuutta ole. Mutta hirvittää kyllä ja aina ennen on sanottu kuvien yms jälkeen "kuvat menee sitten lääkärille". Nyt on joka kerta varmisteltu onko seuraava aika jo varattu. Voihan tämä olla myös muuttunut käytäntö. Ja ei, en epäile mitään vilunkipeliä. Asia joka pelottaa, saa väistelemään totuutta.

Ap

Minulla oli kyllä vähän samanlainen fiilis alussa, ja on itse asiassa vieläkin, että asioita, joita tiedetään, ei kerrota. Esim. kun olin ultrassa ja koepalan otossa, lääkäri oli todella vakavan oloinen ja jotenkin aistin, että tämä ei ole hyvälaatuista. Epäilys heräsi myös siitä, että hän korosti moneen kertaan mukana olleelle hoitajalle, että tämä näyte menee sitten kiireellisenä. Ja myös se, että hän alkoi kertoa minulle syöpähoidoista, vaikka sanoi, että tulokset saadaan vasta loppuviikosta.

Nyt olen oppinut kysymään suoraan kaikkea ja pyytämään kerrotut asiat myös kirjallisena. Tietoa ei saa, ellei itse kysy.

t. 6

Minulla tuli kaikenlaista häikkää kuukautiskierron kanssa. Menin gynelle ja tilaa hoidettiin muutaman vuoden laihdutuksesta johtuvina epäsäännöllisinä kuukautisina. Sitten aloin saamaan huimausta ja näkökenttä huononi. Aivokasvain löydettiin magneettikuvissa ja sen hoitoon päästiin käsiksi nopeasti.

Aluksi sain jutella keskussairaalan neurokirurgian hoitajan kanssa mieltä askarruttavista kysymyksistä. Sitten tapasin neurokirurgin joka kävi läpi kasvaimen tyypin ja leikkaus- sekä jälkihoitosuunnitelman. Menin todella rauhallisin mielin leikkaukseen ja se kannatti vaikka päätä kyllä totisesti särki sen jälkeen. Jälkihoito meni jo sitten omalla painollaan 

Kaikki meni niin nopeasti että minulle tajuttiin tarjota terveyskeskuksen syöpähoitajan kanssa keskusteluja vasta kun olin toipilas. Minä totesin etten luokittele itseäni niin vakavasti sairaaksi että veisin hänen aikaansa suotta. Tiedän että hänen juttusilleen jotkut ihmiset odottavat ihan oikeasti kovastikin. Minä en ole kai kovin taitava puimaan ja jossittelemaan. Elän kun kerran nyt hengissä olen.

Minulla oli viimeksi lapset mukana vastaanotolla, voi olla että myöskin siksi väisteli kysymyksiäni. Tai sellainen tunne tuli. Jatkotutkimuksiin lähetti.. Odottelen seuraavaa tapaamista.

Ihana 9: elän nyt kun kerran hengissä olen. Onnittelut siitä :)

Ap

Joka tapauksessa kannattaa muistaa, että syöpä ei loppujen lopuksi ole ihan niin kauhea asia, kuin monet ajattelevat. Tai siis on se kauhea, mutta minun elämäni on jatkunut rankoista hoidoista huolimatta ihan kohtalaisen hyvänä. Ei sairaus tee ihmistä automaattisesti onnettomaksi. Minulla on melko suuri riski syövän uusiutumiselle, mutta yritän olla murehtimatta sitä, koska en sille kuitenkaan mitään voi. Jos syöpä uusiutuu, sitä ei ehkä voida parantaa, mutta voin silti saada monta vuotta elinikää hoitojen ansiosta. Hoidot kehittyvät koko ajan, ehkä 5-10 vuoden päästä voidaan jo hoitaa levinnyttäkin syöpää paremmin jos siihen asti elän. En tiedä, lohduttaako tämä, mutta tsemppiä kuitenkin! Ja halaus!

t. 6

Kiitos 6 ♥ Halaus sinnekkin!

Epätietoisuushan se tässä on mikä ahdistaa.. Kiitos sanoistasi! Palaan huutelemaan kuutosta kunhan tutkimukset etenee. Verikokeita, röntgenit ja magneetti on nyt otettu.

Ap

Niin ja vielä vinkki. Jos sinulla on yhtään ylimääräistä rahaa, kannattaa varata konsultaatioaika yksityiselle, syöpään erikoistuneelle lääkärille. Siskoni varasi minulle sellaisen, ja se oli ehkä parhaiten käyttämäni 200 euroa ikinä. Yksityisellä lääkärillä oli aikaa ja halua vastailla kysymyksiin, ja sieltä lähtiessäni tunsin, että nyt tiedän, missä mennään ja mitä pitää tehdä. Sain myös ns. toisen mielipiteen asioihin, mikä osoittautui kullanarvoiseksi. Yksityislääkäri (joka oli alallaan hyvin kokenut) näki heti, että hoitosuunnitelmassani oli joitain oudolta kuulostavia ratkaisuja, jotka oli ilmeisesti tehty kiireessä ja asiaan perehtymättä. Kun annoin yksityislääkärin lausunnon julkisen puolen hoitajalle, suunnitelmaa muutettiin järkevämmäksi.

t. 6

Minä kävin useilla lääkärillä, ennen kuin kuudes lääkäri antoi lähetteen röntgeniin. Aiemmat viisi eivät ottaneet kipujani todesta. Röntgenissä havaittiin varjostuma. Aivan sattumalta minulta oli otettu kouluikäisenä selkärangan takia röntgen, ja se kuva löytyi vielä jostain arkistokellarista 20 vuoden jälkeenkin. Sitä sitten vertailtiin tähän uudempaan kuvaan ja todettiin, että varjostuma on silloin jo ollut olemassa mutta nyt selkeästi isompi.

Ensin epäiltiin jonkinlaista nestekertymää. Sain lähetteen koepalan ottamiseen, jossa oli tarkoitus ruiskulla imeä sitä nestettä, mutta kävikin ilmi, että kyse oli kiinteästä kyhmystä, siis kasvaimesta. Sain lähetteitä erilaisiin kokeisiin ja pääsin puolen vuoden päästä leikkaukseen.

Minulla oli vaikeuksia lähinnä alussa, kun en tahtonut saada lääkäreitä uskomaan, että kivut olivat todellisia eivätkä vain "korvien välissä". Varjostuman toteamisen jälkeen asiat kyllä lähtivät rullaamaan hyvin. Sain nopeasti aikoja tutkimuksiin ja tuloksista tiedotettiin myös heti, kun vastauksia tiedettiin.

Minua kyllä häiritsi se, että lääkärit käyttivät sitä omaa erikoiskieltänsä eivätkä selittäneet minulle tarpeeksi selkeästi, mistä oli kyse tai millainen koe on seuraavaksi edessä. Moni koe oli sellainen, että toista kertaa en tajuissani niihin suostu.

Myös se on aika ikävä asia, että koko kasvainta ei pystytty poistamaan. Osa siitä on yhä sisälläni ja ilmeisesti kasvaa siellä taas hitaasti vuosien mittaan isommaksi ja isommaksi. Minkäänlaista seurantaa ei kuitenkaan ole olemassa. Minun pitää itse ottaa yhteyttä sitten joskus, kun kivut taas käyvät sietämättömiksi. Toivottavasti silloin lääkärit uskovat heti kättelyssä, mistä on kyse.

Minulla on ollut ja se on hoidettu useampi vuosi sitten. Ensin tunsin kyhmyn, sitten se kuvattiin ja samalla otettiin koepala. Labrojakin otettiin jossain välissä.

[quote author="Vierailija" time="24.03.2014 klo 22:17"]

Missä järjestyksessä tutkimuksissa edettiin? Mitä tehtiin ensin?

Oliko hoitohenkilökunta yliystävällisiä ja varmisteli että seuraava lääkäriaika on varattu?

Oli ystävällistä mutta ei yli. Koepalan ottaja sanoi ensimmäisen kerran sanan syöpä. Ei että se on, mutta sanoi jotain siihen liittyvää. Tajusin myöhemmin että hän oli nähnyt kasvaimesta että se tod näk on syöpä vaikka varmistus tuli vasta koepalan analyysin jälkeen.

Oliko sinulla tunne että nyt ei kaikki ole jotenkin kohdallaan?

[/quote]

Kyllä ja ei. Koepalaan mennessäni tuli olo että taitaa olla tosi kyseessä. 

Hyvää vointia sinulle! Toivottavasti on väärä hälyytys, ja vaikka ei olisi niin monet syövät pystytään nykyisin hoitamaan hyvin. 

Käyn täällä nykyään tosi harvoin, mutta olisiko sulla antaa jokin sähköpostiosoite tms. niin voin laittaa sulle yksityisesti oman meiliosoitteeni? En halua sitä kaikille huudella täällä.

t. 6

Nro.15. Näitkö itse kuvaa jossa varjostuma oli? Minkä värinen se oli ja millaiseksi kuvailisit sitä?

[quote author="Vierailija" time="24.03.2014 klo 23:14"]Käyn täällä nykyään tosi harvoin, mutta olisiko sulla antaa jokin sähköpostiosoite tms. niin voin laittaa sulle yksityisesti oman meiliosoitteeni? En halua sitä kaikille huudella täällä.

t. 6

[/quote]

Ei ole.. :/ Siinä näkyy koko nimi niin en viitsi laittaa julkiseen jakoon.. Entä sinulla?

Ap

Mullakin on koko nimi siinä, mutta teen vaikka huomenna jonkun hömppäosoitteen ja laitan sen tähän ketjuun sulle. Nyt on pakko mennä nukkumaan :)

t. 6

15. Mikä syöpä sinulla oli?