Lue keskustelun säännöt.
Saisinko neuvonne ihmissuhdeasiassa
24.03.2014 |
Hei vaan.
Mies 29-vee kyselisi täältä ihmissuhdeneuvoja. Älkää kysykö miksi täältä, en ole aivan varma itsekään.
Olen ollut yhdessä vaimoni kanssa kohta seitsemän vuotta. Haluaisin näkemyksenne siitä, mitä minun kannattaa tämä parisuhteen kanssa tehdä.
Vaimoni on töissä naisvaltaisella alalla, edennyt siellä melko nopeasti alempiin esimiestehtäviin. Hän on nykyään koko ajan väsynyt. Hän herää kuudelta, menee töihin, tulee kotiin, joko vie koiran tai käy salilla (vuorotellaan koiran kanssa) ja sen jälkeen, jos ei tarvitse käydä kaupassa, menee nukkumään. Yleensä 19.30 - 21.00 välisenä aikana. Koko hereilläoloajansa hän on aivan naatti.
Minä tietysti yritän tukea häntä niin paljon kuin pystyn - vien koiraa, teen kotitöitä, käyn kaupassa. Sanoisin, että yhteensä nämä hommat menevät noin puoliksi, ehkä minä teen hieman enemmän.
Olen yrittänyt kysellä, miksi hän kokee olevansa niin väsynyt. Sanoo, että kun on niin paljon kaikkea tekemistä eikä ehdi rentoutumaan. Olen yrittänyt tarjota ratkaisuja: vähentäisitkö treenaamista, vietäisiinkö koira hetkeksi vanhemmille hoitoon, tekisinkö minä enemmän kotitöitä väliaikaisesti. Kaksi ensimmäistä ei tule kuuloonkaan (treenaaminen on kuulemma henkireikä ja koiraa tulisi ikävä). Kolmas tietty kävisi, mutta en minä pysyvästi ota valtaosaa kotitöistä - minä käyn yhtä lailla töissä ja olisi treenaamista myös.
Vaimoni ei myöskään koskaan tunnu olevan pitkään tyytyväinen valitsemaansa alaan. Hän on lukenut kolmea eri amk-tutkintoa ja valmistunut vain yhdestä. Nyt hän on valmistumisensa jälkeen ollut pari vuotta koulutusta vastaavissa töissä (ei itsestäänselvää vastavalmistuneelle!), ja taas haluaisi aloittaa uuden ammatin opiskelun. Mikä tietäisi taas ruokakunnan tulotason putoamista melkein puoleen nykyisestä.
Vaimoni on iloinen ja energinen vain lomamatkoilla joita olemme tehneet pari vuodessa. On ihanaa nähdä hänet hyvällä tuulella, siellä hän on se iloinen ja seksikäs nainen johon rakastuin yli puoli vuosikymmentä sitten.
Tulimme viimeiseltä rantalomaltamme kolme viikkoa sitten, ja nyt hän on kahden viikon jälkeen niin poikki, ettei loman "akkujen latauksesta" ole enää jälkeäkään.
Olen sanonut, ettei hän pysy terveenä eikä tämä ihmissuhde hyvänä, mikäli hän ei löydä jostain vähän elämäniloa arkeenkin. Ei aina voi eikä tarvitse olla megakivaa tietenkään. Mutta minulla alkaa myös veto loppua kun pitää katsella rakasta ihmistä niin väsyneenä ja allapäin, kuunnella kuinka hänen töissään kaikki on ihan lusmuja ja itse yrittää tehdä kotitöitä hiljaa.
Mitä toimintatapoja tähän tilanteeseen on? En halua erota, jos se on suinkin vältettävissä. Joutuisin kodittomaksi, koska vaimoni oletettavasti häätäisi minut yhteisestä kodista heti kun ottaisin eron puheeksi. Rakastan vaimoani ja haluan olla hänen kanssaan. Kuinka kauan tällaisia vastoinkäymisiä kannattaa katsella, eli milloin kyse ei enää ole ohimenevästä vaiheesta vaan kroonisesta tilasta? Vaimoni voi olla myös masentunut, miten tämä mahdollisuus kannattaisi ottaa hänen kanssaan esille? Hän ei ole erityisen hyvä käsittelemään tällaisia asioita, vaan yleensä menee mykäksi, luultavasti tahtomattaa, raukka.:(
Alkaa käydä vaikeaksi ja olen huomannut katselevani esim. kuntosalilla naisia, jotka hymyilevät ja ajatella seksiä heidän kanssaan.
Summa summarum, kysyn teiltä miten tällaisesta asiasta kannattaisi keskustella ihmisen kanssa, jolla on hieman vaikeuksia kohdata vaikeita asioita suoraan. Onko jotain "kiertoteitä" tai muita viestintäkikkoja joilla voisi saada oman viestin perille.
Kiitos kun sain avautua. :(
nimim. en halua erotilastoksi
Kommentit (36)
Mieheni oli nuorempana samanlainen kuin vaimosi työn suhteen. Stressasi aivan liikaa ja "teki uraa". Nyt nelikymppisenä on rento äijä ja mainio isä. Näinkin voi käydä. Mutta se edellyttää ihmisen omaa asennemuutosta. Voit itse sen tehdä, että kerrot, että mielestäsi olisi ok tai jopa mainio idea downshiftata.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="24.03.2014 klo 17:17"]
Meni maku koko tekstistä kun sanoit että haaveilet pettämisestä :( Onks kaikki miehet tollasia?! Mutta eihän tollanen ole elämää ollenkaan. Naisen pitäisi luopua jostain että on aikaa, tai ehkä jopa harkita osa-aika töitä.
[/quote]
Kyllä minäkin (nainen) ajattelin pettämistä kun meillä oli rankka vaihe parisuhteessa. Tottakai häpesin ajatuksiani ja en todellakaan tehnyt mitään sellaista mikä olisi puolisoa satuttanut, mutta AJATUKSET ovat normaaleja jos ei ole tyytyväinen omaan suhteeseen. Pettäjäksi ryhtyy vasta kun pistää tuumasta toimeen..
miksi vaimosi kokee töissä ponnistelun tärkeäksi? Työ ei saa viedä enemmän kuin se antaa, se ei saa olle elämän tarkoitus. Pitää olla muutakin.
Tunnistan itseni tuossa mitä kirjoitit, olin aika samanlainen, kunnes uuvuin. Tuolla tyylillä saa itsensä vaan työyvyttömäksi ennenpitkää. Ongelma vaan on se, että sama meno jatkuu muissakin paikoissa jos ei koe itse tarvetta muuttaa toimintatapojaan vähemmän itseä riistäväksi.
Mitä jos jonain päivänä hän ei menisikään salille vaan päiväunille? Käykö vaimosi siellä vain siksi että niin kuuluu tehdä vai omasta halustaan? Mitä hän tekisi mielummin? Eikö silloin pidä levätä jos väsyttää eikä treenata?
Hassu ketju, vaimo tässä se suhteen ongelma, ja lähes puolet kommenteista on torumista siitä, että ap edes pelännyt ajautuvansa pettämään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja jos on hoitoalalla niin siinä on ihan järkyttävä vastuu pienissäkin asioissa, esim. jokainen lääkkeenjako ja jokainen työtehtävä minkä tekee. Ei se vaan sovi tosi helposti stressaavalle luonteelle. Siinä työssä pitää olla niin tarkka että mulle ainakin tulisi kauheat paineet. Itseasiassa vauva ja äitiyslomaehdotus ei ollut hullumpi, jos olette siinä tilanteessa että jälkikasvu kiinnostaisi. Saisi paussin työstä, ja voisi äitiysloman jälkeen kouluttautua uudelleen. Jos ei se tule kyseeseen nyt niin joku irtiotto pitäisi noista töistä varmaan kyllä tehdä. Meneekö työmatkoihin paljon aikaa? Itsellä meni entisessä työpaikassa tunti työmatkoihin, työaika sen 8-16, välillä iltavuoroja. Kyllä siinä vähän ahdisti kun oli niin vähän aikaa, itse nautin eniten siitä että voin vaan olla ja hengähtää, laittaa aivot narikkaan. Ja mulla oli aika kevyt työ, ei henkisesti yhtään raskas. Joillekin sellanen ei vaan sovi että stressaa koko ajan.
Haiskahtaa pahasti fyysiseltä sairaudelta. LääkäriiN kehotan minäkin epänormaalin väsymyksen vuoksi. Samalla myös viikon, parin salitauko ja tilalle vain kevyet kävelylenkit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No joo, ajatuksiahan saa olla, mutta jotenkin pelkäsin heti että tääkin on vaan jotain pettämisen oikeuttamista. Miehistä jäänyt huono kuva mulle :D Ehkä mullakin harhailisi ajatus tuollaisessa tilanteessa, mutta en tosiaan minäkään pettäisi, korkea moraali..
Ei ole fyysistä, ja sen voin sanoa ihan tuon kuvauksen perusteella. Aivan klassinen ylisuorittaja, joka ennenpitkää romahtaa burnoutiin. Yleensä ihminen itse syyttääkin somaattisia sairauksia, koska niitäkin alkaa tulla kroonisessa stressissä. Mutta niiden alkusyy on se stressi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos paljon viesteistä.
Olen yrittänyt tarjota lääkärikäyntiä (sen varmistamiseksi ettei olisi mitään sairautta tai puutostilaa), mutta ei kuulemma raaski kun työterveyshuolto on julkisella (sinne pääsee joskus pääsiäisenä 2017) ja yksityinen maksaa niin paljon. Olen tarjoutunut maksamaan lääkärin, mutta vaimo aina pyytää tuossa tilanteessa laittamaan saman rahan lomakassaa että pääsisi taas matkalle.
Tuo burnout-homma on varsin mahdollinen. Vaimoni on todella tosi tunnollinen, menee heillä suvussa. Hän tiedostaa sen, mutta minkäs sitä geenien ja opitun käytöksen cocktailille voi.
Sääliksi käy mun pikkusta, niin että tulee pala kurkkuun. :(
-ap
Sanon minäkin, että burnout lähestyy.
Lääkärille/psykologille juttelemaan. Onko vaimollasi naisystävää, joka osaisi paremmin vakuuttaa hänet lääkärikäynnin tarpeellisuudesta?
Kaikkeen tyytymättömyys voi myös olla elämänasenne, joka on pidemmän päälle todella kuluttavaa. Millaisen mallin hän on saanut kotoaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sanon minäkin, että burnout lähestyy.
Lääkärille/psykologille juttelemaan. Onko vaimollasi naisystävää, joka osaisi paremmin vakuuttaa hänet lääkärikäynnin tarpeellisuudesta?
Kaikkeen tyytymättömyys voi myös olla elämänasenne, joka on pidemmän päälle todella kuluttavaa. Millaisen mallin hän on saanut kotoaan?
#32:
Vaimoni vanhemmat ovat juuri niin tyypillisen yököttävän tyypillisiä suomalaisia "keeping up appearances"-ylisuorittajia kuin olla voi. Pitää juosta monta maratonia vuodessa, remontoida omakotitaloa, vaihtaa autoa vuoden välein. Absolutisteja ja pihejä kun perkeleet pikkuasioissa. Hirtehistä tässä on se, että vaimoni tiedostaa tämän ja ainakin minulle sanoo, ettei pidä moisesta elämänasenteesta. Mutta tuo sadanprosentin suorittaminen ja pedanttisuus on häneen lapsuudenkodista tarttunut.
Vaimolla ei oikein ole naisystäviä, kun ei sukuineen ole täältä päin. Ja kun on koko ajan vaihdellut koulua, niin ei oikein ole ystäviä sieltä.
Ja töissähän kaikki on joko hänen alaisia tai muuten vain kelvotonta sakkia :D
-ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaimosi on aivan kuin minä ennen. Löydettiin kilpirauhasen vajaatoiminta ja lisämunuaisen toimintahäiriö. Googletapa. Fyysistä ja sitå kautta tietenkin myös henkistä häiriötä on selvästi. Varaa lääkäri ja pakota lähtemään. Voi olla myös vakavaa, esim syöpäkasvain jossain. Väsymyakierre syvenee vain ja itse ei ymmärrä.
Olet hyvä mies. Voimia siulle ja vaimolle, kyllä kaikki selviää.
Huomioithan ap, että sinulla ei ole mitään vaimon tuloja vastaan, sekin saattaa jarruttaa avun hakemista.
Ja jos vaimolla ei ole sairaudentuntoa, säästäkää seuraavaan lomaan ja toivokaa että se riittää seuraavaan työrypistykseen
Stressiluonne ja esimiestyöt on aivan kauhea yhdistelmä. Musta tuntuu että se on nyt tän koko jutun ydin. Sun pitää ehkä saada hänetkin ymmärtämään se.