Muistatko millaista oli työskennellä toimistossa 80-luvulla?

Lyöntivirheet oli hankala korjata kirjoituskoneella. Ja niitä oli vaikea välttää, joten ne piti korjata korjauslakalla tai pienellä valkoisella lapulla lyödä virhe peittoon. Minusta se oli melkoista näpertelyä. Olin iloinen, kun saatiin ensimmäinen tekstinkäsittelyohjelma, jolla pystyi muokkaamaan tekstiä ennen tulostamista.

Kopiota varten käytettiin kalkkeeripaperia.

Yhtenä kesänä järjestin arkistohyllyjä. Ryhti parani tilapäisesti, kun pari kuukautta kurkottelin myös ylähyllyille joka työpäivä.

Virastosta saatettiin lähettää kirjeitä, jotka oli osaksi käsin täytettyjä. Kerran kirjeen saanut asiakas soitti ja sanoi, ettei saanut selvää lomakkeen lähettäneen virkailijan käsialasta.

Mä aloitin työurani vasta 90-luvulla, mutta muistan elävästi kuinka toimistohuoneissa sai polttaa. Olen kemisti, ja meillä oli ehdoton tupakointikielto labroissa, joten tupakoitsijat menivät toimistohuoneisiin polttamaan (paitsi ne uskalikot, jotka röökasivat vetokaapin ääressä). 

Olin 80-luvulla kahdessa isossa yrityksessä töissä ja jo silloin käytössä oli avokonttorit. Toisessa paikassa vain pari tyyppiä tupakoi eikä he onneksi istuneet minun lähellä, mutta toisessa, pienemmässä tilassa yksi ketjupolttaja sai aikaan sen, että kaikki istui savupilven keskellä. Tietokoneet oli jo 80-luvun puolivälissä käytössä, mutta ne ohjelmat oli hirveän kankeita käyttää.

Eräässä toisessa firmassa oli jo niin hieno tietokone, että sillä sai laskettua palkat. Siinä ei ollut näyttöä eikä mitään tulostetta, josta palkat olisi voinut tarkistaa. Aina sai jännittää palkkapäivää, oliko kaikkien palkat syötetty oikein.

Olin perintätoimistossa. Työ oli kamalaa laskujen kopioimista ja arkistoimista. Rosikseen lähteviin hakemuksiin tehtiin kolmet kopiot. Koneella tehtävät tulosteet tulivat vasta seuraavana päivänä. Kädet olivat papereiden käsittelystä aina kuivat haavoille asti. Tupakkaa sai polttaa, vaikka oltiin ryhmähuoneessa. Oli kaksi pekkaspäivää vuodessa pankkitoimihenkilöille, joita olimme. Pikkujouluissa sattui ja tapahtui.

Venytin maksuaikoja kivoille soittajille. Kerran joku maalainen yritti lahjoa perunasäkillä.

Kuka muistaa telexin? Sillä saatiin samantien yhteys ulkomaille ennenkuin telefaxit yleistyivät.

Ensin kirjoitettiin teksti joka tulostuu pitkään "reikänauhaan" ja sitten se syötettiin masiinaan ja Simsalabim tekstiä tuli ulos vastaanottajan masiinasta.

Jos oli oikein urgenttia asiaa, kilkutettiin ja oltiin jotenkin online-yhteydessä vastaanottajan kanssa.

Isoilla firmoilla oli erikseen telexin hoitaja tai useampi.

Tupakkaa poltti lähes kaikki, sininen savu leijaili joka paikassa ja se haju oli varmaan juuri ulkoa tulleen ei-tupakoitsijan mielestä aivan kamala.

Kerro lisää näistä pikkujouluista

Firman ensimmäinen kontakti ulospäin oli puhelinvaihteenhoitaja.

Vain harvalla oli suora puhelinnumero, ne joilla oli oma puhelin, oli alanumero, joka sanottiin keskukselle.

Minäkin soitin koulun jälkeen äidille töihin, kun keskus vastasi, sanoin aina "saanko 149"

Konttorien käytävillä katonrajassa saattoi olla outoja valotauluja, kuin nopan sivu.

Tärkeillä ihmisillä oli oma tunnuskuvio, joka näkyi kaikkialla talossa, kun ei muuten kiinni saatu.

Joillakin, varsinkin esimiehillä, oli oma viinapullo pöytälaatikossa, joista naukkailtiin tarpeen vaatiessa, ja sitä pidettiin ihan normaalina toimintana siihen aikaan

Vierailija kirjoitti:

Joillakin, varsinkin esimiehillä, oli oma viinapullo pöytälaatikossa, joista naukkailtiin tarpeen vaatiessa, ja sitä pidettiin ihan normaalina toimintana siihen aikaan

Pitkiä kosteita lounaita harrastettiin silloin myös.

Puhelinvaihteessa olen työskennellyt pari vuotta urani alussa, numeroon piti vasta viimeistään kolmannella soitolla, tämä on vieläkin jossakin selkärangassa, kun puhelin soi. Käytössä oli hakulaitteet, johon lähetettiin viesti, kun henkilöä etsittiin puhelua varten, ellei omasta numerostaan vastannut.

Olivetti ETS1010 -tekstinkäsittelylaite oli jotakin niin hienoa, kun sen sain, tallennushan tuli lerpuille. Teksti tuli näyttöön, ennenkuin sen tulosti ja näin virheet pystyi korjaamaan ennen tulostusta.

Pari vuotta tästä eteenpäin tuli MikroMikko2 ja oli aika pelottavaa työnteko aluksi, ei ollut mikään kovin käyttäjäystävällinen ainakaan taloushallinnossa.

Ovissa oli liikennevalot, ns. tärkeimmillä henkilöillä.

Jos nuori ei halunnut opiskella enempää kuin perukoulun, töihin pääsi kyllä.

Tarvittiin mm. sisä- ja ulkolähettejä. Postia jaettiin jokaisen omalle pöydälle ja lähtevien laatikosta vietiin sitten postitukseen kirjeet frankkeerattaviksi, postituksella oli tietysti omat hoitajansa.

Kun tarvittiin papereihin allekirjoituksia, pistettiin ulkolähetti asialle, hän lähti reippaasti toimittamaan asiaa ja odotti, että saa paperit takaisin allekirjoitettu ja ja kiikutti ne sitten takaisin.

Tai vei pankkiin shekkejä ym tärkeää. Saattoipa joku pomo laittaa omille asioilleen, hakemaan pulloa Alkosta tai tupakkaa kioskilta.

Lähetin uran jälkeen etenkin näppärät naispuoliset henkilöt saattoivat siirtyä puhelinkeskukseen, sitten vähitellen mapittamaan paperita, ja sitten ehkä tekemään muita toimistohommia. Ja työurat saattoivat olla pitkiä, teininä löhetiksi ja eläkkeelle pääsi esim. toimistopäällikön vakanssilta.

Ylioppilas oli 80-luvulla kovaa kamaa työmarkkinoilla.

Mihin tahansa pankkiin tai isoon firmaan pääsi toimistohommiin pelkällä lukiopohjalla.

Työpaikkailmoituksissa sanottiin usein "ylioppilas tai merkonomi saa paikan".

Silloinhan oli vielä merkantti-koulutuskin. Taisi olla suoraan peruskoulusta tulleille.

Yo-merkonomiksi kesti 2 vuotta opiskella. Takavuosina monenkin pankinjohtajan koulutus oli merkonomi/yo-merkonomi.

80-luhun lopulla firmat alkoivat siirtyä atk-aikakauteen ja tallennustyötä oli runsaasti tarjolla.

Eräässä öljy-yhtiössä kesätöissä ollessani työhöni kuuluu tallentaa bensa-automaatin sisällä olleen kuittinauhan litrat ja markat tietokoneelle. Koko päivä samaa hommaa.

Ei ollut vielä sähköisesti siirtyviä tietoja, kaikki naputettiin paperilta koneelle. Ja kaikki myös tulostettiin paperille.

Mä muistan kuinka siitä itkettiin, kun tallennusosastoja ajettiin alas ja ihmisille tuotiin omia tietokoneita "kun ei olisi aikaa opetella tuotakin ja meillä on ihan tarpeeksi töitä muutenkin!" Menepäs nyt ehdottamaan, että otetaan henkilökohtaiset tietokoneet pois ja tallennusosastot alkaa hoitaa hommat. 

Oi ne ihanat raidalliset tulosteet, joita kone raksutti puoli päivää ketjulomakkeelle :D. 

Vierailija kirjoitti:

Joillakin, varsinkin esimiehillä, oli oma viinapullo pöytälaatikossa, joista naukkailtiin tarpeen vaatiessa, ja sitä pidettiin ihan normaalina toimintana siihen aikaan

Tämä on nykyisin taas nousussa etätyön aikaan. Täytyy ainakin itse todeta että nyt ihan kirkasta en ole ottanut mutta monesti olen juonut lounaalla 1-2 lasia viiniä etätyöpäivänä, ja ihan oikeasti se vaikuttaa heti mielialaan iltapäivällä parantavasti. Toivottavasti ei koskaan tarvitse palata toimistolle.

Jos olit kotoisin maalta ja käynyt lukion, pääsit kesätöihin kaupunkiin ihan mihin vain halusit.