Mies miettii; voisikohan joku kannustaa minua?

Olin koko päivän tietokoneella kuten tavallista. Sitten kävin ulkona. Olin yksinäinen joten kävelin tahallaan jonkun vanhan mummon vierestä ja meinasin sanoa jotain. Mutta en kerennyt koska mummo alkoi itse puhumaan bussiaikatauluista. Katsoin sitten vähän aikaa niitä bussiaikatauluja muorin kanssa ja hän kitti siitä, vaikka en mielestäni ollut kovin paljon auttanut.

Seuraavaksi vastaan tuli joku keski-ikäinen nainen, jonka koiran jalan ympärille oli kietoutunut hihna eikä koira pystynyt liikkumaan kunnolla. Suoristin hihnan ja jäin vähäksi aikaa juttelemaan, koska minulla oli samanlainen koira.

Ihmiskontakteista tuli vähän parempi mieli, vaikka se sitten hälveni siinä kävellessä.

Koulu on nyt mennyt vähän huonosti siinä mielessä, että motivaatio on viime viikkoina ollut alhainen ja olen ollut pakollisislta tunneilta poissa hävyttömän paljon, vaikkakin syyttäisin tästä osittain asioiden hankaluudella pelotellutta opettajaa ja muita asioita. Tyttöystävääkään ei ole tietenkään löytynyt ja eilen yöelämässä eräs luokkakaverini teeskenteli olevansa tunnistamatta minua, mikä loukkasi. En tiedä mitä on pelastettavissa ja mitä ei. Joudun miettimään kaikki asiat omassa päässäni, koska minulla ei ole kavereita, puolisoa ja lähisukulaiseni eivät ota suunnitelmiini mitään kantaa. Vietin viime kesän pyöräilemällä maalla ja valmistautumalla henkisesti uuteen ammatti-identiteettiin ja keräämällä positiivista energiaa, mikä riittikin hyvin syyslukukaudeksi mutta nyt olen jo hakenut ihan eri oppilaitokseen vuoden kestävään koulutukseen ja asiat ovat siinä mielessä kriisissä. Syyslukukausi päättyi erään kurssin reputtamiseen ja seuraava alkoi opettajan ja opinto-ohjaajan epämääräisellä pelottelulla.  Ensi lukuvuonna ajattelin opiskella samalla myös avoimessa yliopistossa jos vähät rahat riittävät, niin voisin lyhentää samalla muutakin tutkintoa tai sitten palata tämän lyhytkoulutuksen samoille urille vähän virkistyneempänä. Kesällä olisi joka tapauksessa mahdollisuus harjoitteluun, mikä vähän huolettaa mutta toisaalta uskoisin silloin voivani lopulta tai pitkästä aikaa oppia jotakin uutta itsestäni ja mistä oikeasti pidän. Asioiden pyörittely omassa mielessä ja teoriassa eri paikoissa ei ole ikinä tuonut suurempaa selvyyttä asioihin saati sitten suurempaa ylpeyttä. Eipä se työkään missään muodossa minua täysin onnelliseksi tee mutta luultavasti ajatukset keskittyvät nyt niin paljon tällaisiin asioihin, koska mitään suurempaa helpotusta varsinaisyksinäisyyteen ei ole näkyvissä.

Tuli juotua taas pullo energiajuomaa tähän iltatuimaan. Huomenna varmaan aikainen herätys tiedossa.