Säilytätkö entisen kumppanin antamat lahjat?

On asiallista. Ei tavaroissa ole mitään "henkeä"; ne ovat vain materiaa.

Exä on kuitenkin ollut iso ja tärkeäkin osa elämääni, joten käytän toki lahjoja, jolleivat ne ole muuten jostain syystä turhia.

Olen säilyttänyt kaikki, koruista ja valokuvista lähtien. Seurustelimme ikävuodet 14-19 ja silloinen ”anoppi” osti minulle kerran joululahjaksi flanellisen yöpaitulin korkealla pitsikauluksella. Ei tullut käytettyä 😁, seksiä oli senkin yöpaidan edestä.

Tietysti säilytän ja käytän, jos pidän niistä. Ei minulle tavarat edusta mitään ihmistä, ne on vain tavaroita.

Teininä sain silloiselta poikaystävältä leijonakorun ja tämän inttilaatan, mutta erotessamme viskasin ne Pielisjokeen. Ei ollut edes tyyliäni yhtään. 😀

Olen säästänyt kaikki. 

Vierailija kirjoitti:

Teininä sain silloiselta poikaystävältä leijonakorun ja tämän inttilaatan, mutta erotessamme viskasin ne Pielisjokeen. Ei ollut edes tyyliäni yhtään. 😀

Olisit sen inttilaatan antanut takaisin, sillä olisi voinut olla ukolle myöhemmin jotain arvoa.

Korut olen säästänyt. Muu onkin jo aikojen saatossa tullut elinkaarensa päähän. Valokuvat exästä poltin kun muutin yhteen nykyisen mieheni kanssa.

Annoin kaikki hänen ostamansa lahjat takaisin kun erosimme.

Tosin en yöpaitoja enkä aamutakkia, mutta aikahan ne jo kulutti, lopulta menivät roskiin tai siis siihen vaateroskikseen.

Kyllä. On valokuvia ja pari korua. 

Korut ovat mielestäni kauniita ja niillä on suuri tunnearvo. Vaikka emme ole yhdessä ja tapaisin jonkun muun niin en lakkaisi käyttämästä kyseisiä koruja. Voi olla että jos mahdollinen kumppani olisi mustasukkaista sorttia niin en kertoisi että korut ovat entiseltä. 

Tietenkin. Hyviä tavaroita ovat.

Olen antanut eksille takaisin arvokkaammat ja vienyt hyväntekeväisyyskirpputorille muut.

Yhden nuoruudenrakkauden minulle joululahjaksi antaman batiikkitaulun olen säilyttänyt. Olimme taidenäyttelyssä ja hän osti sen taiteilijalta minulta salaa taiteilijalta, kun olin ilmaissut pitäväni työstä kovasti. Joutui hakemaan sen erikseen näyttelystä myöhemmin ja säilyttämään lahjasalaisuuttaan monta kuukautta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Teininä sain silloiselta poikaystävältä leijonakorun ja tämän inttilaatan, mutta erotessamme viskasin ne Pielisjokeen. Ei ollut edes tyyliäni yhtään. 😀

Olisit sen inttilaatan antanut takaisin, sillä olisi voinut olla ukolle myöhemmin jotain arvoa.

No eipä pyydellyt takaisin. Sen jälkeen, kun yllätin miehen jonkun muijan kanssa sängystä niin eipä kiinnostanut enää olla missään tekemisissä.

Exästä saa olla muistoja. Nyksän pitäisi ymmärtää, että häntä ennenkin on jotakuta voitu rakastaa. Ei exän pitäisi olla uhka.

Vierailija kirjoitti:

Teininä sain silloiselta poikaystävältä leijonakorun ja tämän inttilaatan, mutta erotessamme viskasin ne Pielisjokeen. Ei ollut edes tyyliäni yhtään. 😀

Et sitten parempaa paikkaa niille löytänyt kuin joki? Ihan vaikka roskis?

Tottakai, Ne ovat rakkaita muistoja ja tärkeitä minulle. En olisi tämä nainen, joka nyt olen, ilman entisiä suhteitani. Samoin arvostan mieheni entisiä kumppaneita ja niitä esineitä ja ennen kaikkea kokemuksia, mitä hän on heitä saanut. Elämä on kokemuksia ja kasvamista, miksi emme säilyttäisi tavaroita ja esineitä ja muistoja, jotka symbolisoivat näitä asioita.

Korut olen säästänyt. Muuta en. Fyysiset valokuvatkin on lentäny roskiin. Kovalevyn kätköissä ne tosin saattaa olla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Teininä sain silloiselta poikaystävältä leijonakorun ja tämän inttilaatan, mutta erotessamme viskasin ne Pielisjokeen. Ei ollut edes tyyliäni yhtään. 😀

Et sitten parempaa paikkaa niille löytänyt kuin joki? Ihan vaikka roskis?

Ihme nillitys. Siellä Joen pohjassahan ei muuta roinaa ole.

Pidin ex poikaystävääni pellenä kun hän antoi ostamani lahjat takasin erottuamme. Hah naurettava pelle.

No en. Olen myynyt kirpparilla ja osan heittänyt roskiin. Yksi mun ensimmäisen poikaystävän antama koru taitaa olla tallella, mut sillä on vähän vielä tunnearvoa.