Huh kuinka ahdistava tunnelma meillä on.

Masentavaa. Mies tuli eilen yöllä kotiin. Olin jo nukkumassa. Tänään hän on nukkunut koko päivän. Aamulla kävi keittiössä ja oli todella ahdistuneen ja masentuneen oloinen. Tunnelma on apea ja minua itkettää ja masentaa. Elämä tuntuu vain todella raskaalta. Huomenna taas töihin..

Tämä viikonloppu meni siis näin..milloin ihmeessä saisin elämääni jotain positiivista ja että saisin vapaa-ajaltani voimia jaksaa työssä?? Kaipaan niitä päiviä kun on mukavaa yhdessäoloa ja naurua ja rento tunnelma. Kaipaan miehen hymyä ja naurua. Ja että en joudu varomaan sanomisiani tai ilmeitäni...nyt mikä vaan voi saada miehen ärsyyntymään ja koko illan pilalle.

Voi kunpa täm nyt muuttuisi. Kaipaan niin kovasti sellaista hyvää ja huoletonta oloa. En pian edes muista miltä se tuntuu.

Rakas, ap, ymmärrän jossain määrin miltä susta tuntuu. 

On kaunista, että haluat tukea miestäsi (mitä se muuten tarkoittaa käytännössä?), mutta kyllä sinun on huolehdittava ennen kaikkea itsestäsi. Ketään ei auta se, että te molemmat tuhoudutte. En neuvo välttämättä jättämään häntä, mutta sun kannattaa puhutella itseäsi vakavasti siitä, miten tulet jaksamaan tuollaista elämää.

Aloita sillä, että otat vähemmän paineita asiasta johon et todellisuudessa voi vaikuttaa, siis miehesi juomisesta.

Hanki iloinen harrastus tai ystävä, jonka parissa huolet unohtuu. Käy kylpylässä, ala juosta, tee mitä tahansa mikä pitää sinut vahvana ja hyvällä tuulella.

Tuollaiseen ahdistukseen voi helposti upota syvälle. Hankkiudu tukevalle maaperälle vielä kun pystyt yleensä johonkin.

Voi hyvin.

Miten käytännössä huolehdin itsestäni ja aloitan harrastamaan kun jaan kotini alkoholistin kanssa? Mistä saan rahaa omaan itseeni kun joudun pelkäämään että mies vetää rahat kurkustaan? Kylpylään ja iloinen harrastus?? Ja _hanki_ ystävä??? On minulla ystäviä ja työt vie niin paljon aikaa että harrastukseksi riittää koira. Muuhun ei ole aikaa eikä varaa. 

Eikä se mies ole aina tällainen ollut. Tietenkään. Hän on sairas ja samoin koko hänen perheensä. Ei tule olemaan helppoa. Muistan kuitenkin kausia jolloin alkoholli on ollut hallinnassa. Ja se että olemme kymmenisen vuotta olleet yhdessä ja pari viime vuotta huonommin mennyt..onko luovuttava tästä ainoasta ihmisestä maailmassa jonka kanssa olen tuntenut rakkautta ja hyväksyntää ja syvää henkistä yhteyttä? Nytkö pitäisi vaan antaa periksi ja lähteä? Ja katsoa miten menetin vuosia elämästäni turhaan. Oli yhteiset suunnitelmat ja tulevaisuus...mies on vaan hukannut sen otteen siitä tulevaisuudesta. ja menettänyt luottamuksensa maailmaan. On vihainen ja kyyninen. Minä uppoan hiljalleen samaan. Eroko minua sitten piristäisi?   

ap: Okei, huomaan että sulla on pinna tiukalla ja kaikki tuntuu toivottomalta. Käsitin aloituksesi väärin, et sinä tietysti neuvoa pyytänytkään, halusit vain vähän purkaa tuntojasi. 

Toistan silti, uhallakin: etsi iloa elämääsi.  Ei sen tarvitse maksaa mitään, tai viedä paljon aikaa. Yritä opetella ettei miehen tunteet tartu sinuun. Häntä ei auta  jos sinäkin lannistut. En sano enempää, kun et sitä varmaan kaipaa.

*pois*

-15-

Juomisessa tulee repsuja kuten laihdutuksessakin, tärkeä on ettei lyö kaikkea silloin läskiksi. Tärkeä on myös huomata, että siinä masennuksessa on alkoholin osuus suuri, se on aivokemia joka puhuu kun tuntuu ettei voi enää nousta masennuksen alhosta. Jos hän on jo pääsemässä hoitoon niin on valoa näkyvissä.

Mikään ei ole mennyt pilalle. Huomenna on taas uusi päivä.

Eikö voi hakea lääkkeitä ahdistukseensa?

Katkolääkitys voisi olla paikallaan.

On menossa avokatkolle maanantaina. Pelkään niin kovaa että heittää kirveen kaivoon kun ratkesi taas :.( On siis juuri halunnut hakea apua mutta vasta ma pääsee sisään. Ahdistaa..meneekö tämä ilta miehen raivoamistas itselleen ja maailmalle kuunnellessa..? Kamala kuunnella sitä itsevihaa ja synkkyyttä voimatta tehdä mitään helpottaakseen toisen oloa. 

ap

[quote author="Vierailija" time="22.03.2014 klo 20:31"]

Mies ollut todella kireänä koska yrittää lopettaa juomista ja ilman alkoholia kunnes oli taas kuulemma ratkennut juomaan. Ahdistavaa odotella sitä kotiin ja pelätä miten vihainen ja pettynyt itseensä mies on..olen luvannut tukea raitistumisessa mutta en vaan voi mitään sille että tämä on tuskaa ja haluaisin vain ottaa häneltä ahdistuksen jotenkin pois mutta en voi. Kunpa hän jaksaisi todella yrittää.

[/quote]Toivottavasti ei ole väkivaltaan taipuvainen. Kestämista ja jaksamista sulle. En jaksaisi.

En tiedä missä asutte mut pääkaupunkiseudulla pääsee katkolle 24/7 ilman lähetettä.

Ei ole väkivaltaan taipuvainen. Synkkyyteen ja itsekriittisyyteen vaan. Ja ahdistuneisuuteen. vihaa itseään kun ei pysty olemaan juomatta. ja kun tulee ahdistuneena kotiin niin purkaa sitä minun kuulteni verbaalisesti...väsyttää mutta haluan vielä tukea kun on menossa hoitoon. Olisi vaan niin kiva jos voisi olla mukava ilta yhdessä rauhassa kotosalla :( kaipaan sitä aikaa niin.

Onko teillä lapsia? Mietin, että ei kovin hyvä ilmapiiri niille...

No, ole onnellinen että miehesi sentään näkee vian itsessään ja raivoaa omaa turhautumistaa. Minun mieheni on juoppo myös mutta syyttää juomisestaan minua ja raivoaa kännissä minulle. Että kaikki on suhteellista...

Ongelma on kuitenkin miehelläsi. Sinä joudut kärsimään tilanteesta, jossa kuitenkin vastuu on miehelläsi.

Silloin kun miehesi on selvinpäin, sinuna kertoisin että tuet häntä, kuitenkaan suostumusta siihen että itse joutuisit kärsimään.Silti en suostumatta siihen, että itse joudut kärsimään.

Sinä et ole vastuussa miehesi juomisesta. Sinun tukesi ei juurikaan auta, mahdollistaa miehellesi paikan missä voi riehua. Ainoa ihminen, joka miehesi juomiseen voi vaikuttaa on hän itse.

Asumusero olisi hyvä. Silloin voisit nähdä onko hänellä halua tai kykyä raitistua.

[quote author="Vierailija" time="22.03.2014 klo 20:51"]

No, ole onnellinen että miehesi sentään näkee vian itsessään ja raivoaa omaa turhautumistaa. Minun mieheni on juoppo myös mutta syyttää juomisestaan minua ja raivoaa kännissä minulle. Että kaikki on suhteellista...

[/quote]Eikö löydy muuta ratkaisua kun olla känniläisen solvattavana. Kuinka te jaksatte?

Jos hän tosiaankin tajuaa että hänellä on ongelma viinan kanssa, olette jo vahvasti voiton puolella. Sen oivaltaminen on alkkiksella se vaikein tehtävä. 

Sen jälkeen on enää lopetettava viinan juonti.

kyl se siit.

[quote author="Vierailija" time="22.03.2014 klo 20:55"]

[quote author="Vierailija" time="22.03.2014 klo 20:51"]

No, ole onnellinen että miehesi sentään näkee vian itsessään ja raivoaa omaa turhautumistaa. Minun mieheni on juoppo myös mutta syyttää juomisestaan minua ja raivoaa kännissä minulle. Että kaikki on suhteellista...

[/quote]Eikö löydy muuta ratkaisua kun olla känniläisen solvattavana. Kuinka te jaksatte?

[/quote]

Kyllä toki löytyy. Ero on vireillä ja miehellä nyt viimeinen tilaisuus. Raittiina nyt 3 viikkoa mutta eihän se ole mitään ko. sairaudessa.