Lue keskustelun säännöt.
Matala libidoni pilaa muuten täydellisen avioliiton. Voinko muuttua?
20.11.2020 |
Olen 43-vuotias, pitkässä ja onnellisessa parisuhteessa olevan nainen ja kahden lapsen äiti. Elämäni on oikein mallillaan, olen terve ja hyväkuntoinen ja rakastan miestäni kovasti. Yhdessä olemme olleet jo 20 vuotta. Olen aina ollut ns. hitaasti syttyvää sorttia oleva nainen, jolle seksiin virittäytyminen ei ole ollut koskaan erityisen helppoa. En esimerkiksi juurikaan itse ajattele seksiä spontaanista eikä minua käytännössä "paneta" koskaan ovulaatioiden ulkopuolella. Pidän kuitenkin seksistä paljon, jos/kun vain saan itseni sopivaan tilaan viritettyä. Saan myös orgasmeja hyvinkin helposti. Ongelma on siinä, että tuohon tilaan pääseminen on erittäin työlästä ja vaatii paljon myös aikaa. Tämä ei ollut iso ongelma nuorempana, kun yhteistä parisuhdeaikaa oli paljon ja seksiin voitiin yhdessä virittäytyä rauhassa. Oli esimerkiksi aikaa silittelylle ja sille, että mies esim. hieroo minua ensin vaikkapa puoli tuntia. Tässä elämäntilanteessa, kun aikaa on vähemmän ja lapset jo sen ikäisiä, että valvovat usein reilusti yli kymmeneen illalla ja viikonloppuisin puolilleöin, ei käytännössä koskaan ole tilaisuutta tällaiselle hienoviritteiselle lämmittelylle. Tämä on johtanut siihen, että meillä ei ole seksiä käytännössä koskaan tuon ovulaatiopäivän ulkopuolella (tuolloin siis pystyn kiihottumaan ja harrastamaan seksiä ilman suurempia seremonioita) ja tämä on alkanut hiljalleen vaikuttamaan suhteeseemme. Kuten sanoin, pidän seksistä ja haluaisin haluta sitä enemmän. Mies puolestaan haluaisi, että seksi olisi helpompaa eikä aina vaatisi niin suuria ennakkovalmisteluja, koska niihin ei yksinkertaisesti arjessa ole koskaan aikaa.
Olemme molemmat turhautuneita tilanteeseen ja kaipaisin vinkkejä erityisesti samanlaisessa tilanteessa olevilta ihmisiltä. Voiko omaa seksuaalisuuttaan näin perustavanlaatuisen ulottuvuuden osalta ylipäätään muuttaa?
Kiitos!!
Kommentit (67)
Mitä enemmän seksiä harrastaa, sitä enemmän sitä haluaa, olen jostain lukenut.
En ole ammattilainen, mutta ehdottaisin sinulle mielikuvaharjotteita ja itsetyydytystä vaikka joka ilta. Luultavasti et voi itseäsi ihan täysin muuttaa, mutta aivoja voi harjoittaa läpi elämän ja vahvistaa erilaisia ajatusmalleja.
Luultavasti paras olisi mennä juttelemaan seksuaaliterapeutille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitä enemmän seksiä harrastaa, sitä enemmän sitä haluaa, olen jostain lukenut.
En ole ammattilainen, mutta ehdottaisin sinulle mielikuvaharjotteita ja itsetyydytystä vaikka joka ilta. Luultavasti et voi itseäsi ihan täysin muuttaa, mutta aivoja voi harjoittaa läpi elämän ja vahvistaa erilaisia ajatusmalleja.
Luultavasti paras olisi mennä juttelemaan seksuaaliterapeutille.
Olen huomannut juuri tuon, että seksin harrastaminen useammin tavallaan aukaisee tätä lukkoa. Lomilla usein tilanne onkin helpompi, mutta AINA arjen alettua palataan samaan. Ystäväni kanssa juttelin aiheesta ja heillä kuulemma tuota virittelyä tehdään esim. päivän aikana viesteitse ym. Minulle tuosta päinvastoin tulee paineistettu olo eikä sitten illalla takuulla tee mieli.
Aina olen ihmetellyt, mikä siinä seksissä on monille naisille niin tolkuttoman vaikeaa. Uskon syyn olevan aika monella se, että seksistä ollaan omassa mielessä tehty jollakin tapaa elämää suurempi asia, johon latautuu aina hirmu kovat odotukset. Ei ole ihme, että siihen ryhtyminen tuossa tilanteessa on vaikeaa. Itse suhtaudun seksiin samalla tavalla kuin liikuntaan: aina ei todellakaan huvittaisi, mutta vielä kertaakaan ei ole toimituksen jälkeen ollut huonompi olo kuin ennen sitä. Toki silloin, jos ei lähtökohtaisesti tee mieli kuin kerran kuussa niin miksipä sitä sitten harrastaisi. Niin, ja olen siis nainen itsekin.
Itsellä on täysin sama tilanne. Periaatteessa pidän kovastikin seksistä, mutta yleensä aina tulee valittua illan lyhyen yhteiseen aikaan se helpompi aivojen nollaus, kuten Netflix-sarja tms. Itsellä tosin vaikuttaa myös se, että orgasmin saanti piristää niin paljon etten halua yöunia pilata sillä.
Vierailija kirjoitti:
Aina olen ihmetellyt, mikä siinä seksissä on monille naisille niin tolkuttoman vaikeaa. Uskon syyn olevan aika monella se, että seksistä ollaan omassa mielessä tehty jollakin tapaa elämää suurempi asia, johon latautuu aina hirmu kovat odotukset. Ei ole ihme, että siihen ryhtyminen tuossa tilanteessa on vaikeaa. Itse suhtaudun seksiin samalla tavalla kuin liikuntaan: aina ei todellakaan huvittaisi, mutta vielä kertaakaan ei ole toimituksen jälkeen ollut huonompi olo kuin ennen sitä. Toki silloin, jos ei lähtökohtaisesti tee mieli kuin kerran kuussa niin miksipä sitä sitten harrastaisi. Niin, ja olen siis nainen itsekin.
Ihmisiä on erilaisia. Itsekin pidän kovasti seksistä, mutta stressaantuneena (valitettavan tavallista arjessani) en pysty rentoutumaan niin paljon että halut heräisi. Stressaantuneena olen jännittynyt myös sieltä alhaalta ja yhdyntä sattuu. Tämä ei siis estä keskinäistä koskettelua ja muuta, mutta onhan se kurja jos vain harvoin voi panna...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suosittelisin sooloseksiä sinulle. Niin että jos vaikka päivittäin (tai pari kertaa viikossa) hoitelet itsesi niin pysyy virittäytyneempänä mahdolliseen seksiin. Tämän voi tehdä niinkin että itse alottelet, mutta pyydät kumppanin mukaan siinä vaiheessa kun on sopivan rento ja virittäytynyt olo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä enemmän seksiä harrastaa, sitä enemmän sitä haluaa, olen jostain lukenut.
En ole ammattilainen, mutta ehdottaisin sinulle mielikuvaharjotteita ja itsetyydytystä vaikka joka ilta. Luultavasti et voi itseäsi ihan täysin muuttaa, mutta aivoja voi harjoittaa läpi elämän ja vahvistaa erilaisia ajatusmalleja.
Luultavasti paras olisi mennä juttelemaan seksuaaliterapeutille.
Olen huomannut juuri tuon, että seksin harrastaminen useammin tavallaan aukaisee tätä lukkoa. Lomilla usein tilanne onkin helpompi, mutta AINA arjen alettua palataan samaan. Ystäväni kanssa juttelin aiheesta ja heillä kuulemma tuota virittelyä tehdään esim. päivän aikana viesteitse ym. Minulle tuosta päinvastoin tulee paineistettu olo eikä sitten illalla takuulla tee mieli.
Ehdottaisin, että harjoittelet tuota virittäytymistä nimenomaan ilman miestä mm. noiden paineiden takia. Muutenkin, se käsiteltävä ”solmu” on luultavimmin psykologinen, joten se pitääkin käsitellä omassa päässä, siellä missä se on.
Kyse on myös päätöksestä. Itse on PÄÄTTÄNYT, että minulla on säännöllinen seksielämä. Kokemuksesta tiedän, että seksi herkästi jää, jos kovaa himoa alkaa odoteleemaan. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että kerran viikossa itse ehdotan miehelleni seksiä lasten nukahdettua, vaikka sitä ei itsellä tekisi mieli. Koskaan ei ole tullut pahempi olo tuosta, vaikka nyt ei tietenkään aina taivaatkaan erityisesti aukea.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyse on myös päätöksestä. Itse on PÄÄTTÄNYT, että minulla on säännöllinen seksielämä. Kokemuksesta tiedän, että seksi herkästi jää, jos kovaa himoa alkaa odoteleemaan. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että kerran viikossa itse ehdotan miehelleni seksiä lasten nukahdettua, vaikka sitä ei itsellä tekisi mieli. Koskaan ei ole tullut pahempi olo tuosta, vaikka nyt ei tietenkään aina taivaatkaan erityisesti aukea.
Minusta tuo on hyvä. Lisäisin vielä, että minulle on myös tärkeä, että voin kumppanilleni tarjota nautintoa, ja siitä myös tulee hyvä mieli.
Tuu viikonlopuks mun luo nussin sua aamusta iltaan kolme päivää. Pärjäät sit taas viikon ilman. Uaaaah!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Suosittelisin sooloseksiä sinulle. Niin että jos vaikka päivittäin (tai pari kertaa viikossa) hoitelet itsesi niin pysyy virittäytyneempänä mahdolliseen seksiin. Tämän voi tehdä niinkin että itse alottelet, mutta pyydät kumppanin mukaan siinä vaiheessa kun on sopivan rento ja virittäytynyt olo.
En ole AP, mutta minulla tuo neuvo ei toimi, koska en ajattele seksiä käytännössä koskaan spontaanisti, vaan se vaatii esim. toisen ihmisen läheisyyden. Ilman tuota en pysty kiihottumaan enkä näin ollen näe mitään mieltä masturboidakaan.
Vierailija kirjoitti:
Aina olen ihmetellyt, mikä siinä seksissä on monille naisille niin tolkuttoman vaikeaa. Uskon syyn olevan aika monella se, että seksistä ollaan omassa mielessä tehty jollakin tapaa elämää suurempi asia, johon latautuu aina hirmu kovat odotukset. Ei ole ihme, että siihen ryhtyminen tuossa tilanteessa on vaikeaa. Itse suhtaudun seksiin samalla tavalla kuin liikuntaan: aina ei todellakaan huvittaisi, mutta vielä kertaakaan ei ole toimituksen jälkeen ollut huonompi olo kuin ennen sitä. Toki silloin, jos ei lähtökohtaisesti tee mieli kuin kerran kuussa niin miksipä sitä sitten harrastaisi. Niin, ja olen siis nainen itsekin.
Tätä en ole koskaan ymmärtänyt. Luulin, että tuottamalla rakastamalleen ihmiselle nautintoa, saisi sitä itsekin. Itse ainakin saan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostat vaihdevuodet ohittaneelta.
Olen kolmekymppinen ja olen samanlaista hitaasti lämpeävää sorttia, että kaipaisin ensin silittelyjä ym. vähän erotiikkaan vihjaavaa, mutta mies taas alkaa pökkimään ja olettaa minun lämpiävän sillä, vaikka olen sanonut, että silittelisi ja hellisi ensin. Mutta kun on ns. pakko kiihottua, ei se silittelykään enää välttämättä saa lämpeämään. Kiihotun lähinnä tuhmia ajattelemalla, joten ajattelen sitten tuhmia samalla kun mies kourii ja pökkii. Annan aikansa tehdä mitä lystää ja jos en lämpeä ns. kohtuullisessa ajassa, käytetään liukuvoidetta.
Eli meillä liukuvoide on ratkaisu siihen, etten lämpiä tarpeeksi nopeasti. Pääkoppa nimittäin kyllä virittyy tunnelmaan, mutta kroppa ei vain seuraa (kohtuullisessa ajassa) perässä, joten käytän sitten liukuvoidetta. Sen kanssa seksi/yhdyntä on molempia miellyttävää ja vaikka en saa orgasmia enää nykyään yhdynnässä, hoitelen itseni sitten alapesulla seksin jälkeen. Aina ei tee mieli, mutta yleensä sen kerran kun mies seksiä haluaa, annan vaikka ei kiinnostaisi, voitelen itseni liukkarilla ja pyllistän. Minulle kelpaa, eikä mieskään valita, vaikka olisinkin vähän lahnana. Ei se optimaalinen tilanne, mutta parempi kuin ei seksiä ollenkaan. Sitten taas jos ei oikeasti tee yhtään mieli, niin silloin kyllä kieltäydyn, mutta aika harvoin on niitä päiviä, etten antaisi toiselle tilaisuutta viritellä edes sitä pääkoppaa oikeaan tunnelmaan, vaikka kroppa ei perässä pysyisikään.
Minua helpotti erään biologin lausunto että eläimet parittelevat vain kun naaras on kiimassa. Ihminen on nisäkäs, jolla kiima-aika on kerran kuussa. Siinä ei ole mitään outoa jos ei paneta kuin muutaman päivänä kuussa, se on ihan luonnon mukaista. Miehelle se määrä ei yleensä riitä koska mies on kiimassa koko ajan jos ei ole stressiä tai testot alhaalla. Voihan sitä alkaa miehen vuoksi, äkkiä alta pois muutaman kerran viikossa ilman odotuksia.
Mies ei todellakaan ole kiimassa koko aikaa.
Miesten ongelma on se ettei ne tajua miten nainen biologisesti kuin mentaalisestikkaan toimii. Jos mies laittaisi enemmän aikaa esileikkiin ja olisi muutenkin haluttava naisen näkökulmasta ei olisi ongelmia. Monet miehet menevät omien halujensa mukaan ja olettavat että naiset toimivat samoin. Oikeesti miehet on laiskoja valittajia joita ei kiinnosta laittaa aikaa naisen nautintoon ja ovat todella yhdyntä ja orgasmi keskeisiäkin. Seksiä voi harjoittaa eri tavoin.
ps. en puhu kaikista miehistä mutta huomannut että yllättävän monet ovat täysin ulapalla ja olen jokaisen poikaystävän joutunut koulitsemaan miten naista hoidellaan ja miten toimimme -_- ihan jäätävää tietämättömyyttä ja laiskuutta
Vierailija kirjoitti:
Kyse on myös päätöksestä. Itse on PÄÄTTÄNYT, että minulla on säännöllinen seksielämä. Kokemuksesta tiedän, että seksi herkästi jää, jos kovaa himoa alkaa odoteleemaan. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että kerran viikossa itse ehdotan miehelleni seksiä lasten nukahdettua, vaikka sitä ei itsellä tekisi mieli. Koskaan ei ole tullut pahempi olo tuosta, vaikka nyt ei tietenkään aina taivaatkaan erityisesti aukea.
No ei se nyt kyllä kaikilla noin mene. Mulle ainakin tulee vain ällöttävä, jopa hyväksikäytetty olo, jos alan seksiä harrastamaan ilman että sitä itse jo lähtökohtaisesti haluan. Siinä ei etikäteispäätökset auta yhtään kyllä.
Olen naimisissa täysin samanlaisen naisen kanssa. Vaikka häntä kovasti rakastankin, on tilanne suoraan sanottuna raivostuttava. KOSKAAN ei voi olla spontaania seksiä enkä minä ainakaan millään jaksa klo 23 enää alkaa hieromissessioihin ym. Tilanne olisi tavallaan helpompi hyväksyä, jos vaimo olisi täysin frigidi, mutta päinvastoin oma vaimoni on varsinainen seksipeto sille päälle sattuessaan. Hirveän turhauttavaa on tietää, millaista seksiä periaatteessa voisi saada, mutta sitä saa maksimissaaan sen kerran kuukaudessa :(