Miten kuntoutua masennuksesta?

Lääkkeet ja keskustelu esimerkiksi psyk. sh:n kanssa. Säännöllinen elämä.

Stressin minimointi. Ei kuitenkaan liiallinen stressin välttely.

Hyvän musiikin kuuntelu ja ulkoilu. Seksi.

[quote author="Vierailija" time="22.03.2014 klo 12:48"]Hyvän musiikin kuuntelu ja ulkoilu. Seksi.

[/quote]

Seksi ei kiinnosta (yhtään).

Ap

[quote author="Vierailija" time="22.03.2014 klo 12:48"]Hyvän musiikin kuuntelu ja ulkoilu. Seksi.

[/quote]

Seksi ei kiinnosta (yhtään).

Ap

Miten pitkä prosessi kuntoutuminen on? Puhutaanko vuosista...? En jaksaisi tätä enää, mutta mitään ihmeparantumista tuskin on tiedossa ja alan tajuta, että tämä vaatii vuosien kuntoutumisen. Plus, että tuskin varsinaisesti edes paranen koskaan... Masentavaa...

[quote author="Vierailija" time="22.03.2014 klo 12:53"]Miten pitkä prosessi kuntoutuminen on? Puhutaanko vuosista...? En jaksaisi tätä enää, mutta mitään ihmeparantumista tuskin on tiedossa ja alan tajuta, että tämä vaatii vuosien kuntoutumisen. Plus, että tuskin varsinaisesti edes paranen koskaan... Masentavaa...

[/quote]

Kuntoutuminen tapahtuu askel ja päivä kerrallaan. Välillä voi tulla takapakkia, mutta yritä suunnata katse eteenpäin. Älä menneeseen.

[quote author="Vierailija" time="22.03.2014 klo 12:56"][quote author="Vierailija" time="22.03.2014 klo 12:53"]Miten pitkä prosessi kuntoutuminen on? Puhutaanko vuosista...? En jaksaisi tätä enää, mutta mitään ihmeparantumista tuskin on tiedossa ja alan tajuta, että tämä vaatii vuosien kuntoutumisen. Plus, että tuskin varsinaisesti edes paranen koskaan... Masentavaa...

[/quote]

Kuntoutuminen tapahtuu askel ja päivä kerrallaan. Välillä voi tulla takapakkia, mutta yritä suunnata katse eteenpäin. Älä menneeseen.

[/quote]

Kiitos. Näinhän se varmasti on. Olen vaan tosi lannistunut :-(

Miksi masennuit?

Mulla sama tilanne. Ihan pihalla tän masennuksen kanssa. Toivoton olo.

[quote author="Vierailija" time="22.03.2014 klo 12:58"]Mulla sama tilanne. Ihan pihalla tän masennuksen kanssa. Toivoton olo.

[/quote]

Ymmärrän. Toivottavasti saadaan hyviä vinkkejä molemmat.

Ap

Mulle kaikkein haastavimpia on aamut ja illat kun suoraa töistä painelen sänkyyn. Viikonloput makaan pe-ma sängynpohjalla. Vinkkejä?

Ap

[quote author="Vierailija" time="22.03.2014 klo 13:01"]Mulle kaikkein haastavimpia on aamut ja illat kun suoraa töistä painelen sänkyyn. Viikonloput makaan pe-ma sängynpohjalla. Vinkkejä?

Ap

[/quote]

Avaa verhot heti, kun heräät. Juo kahvit pöydän ääressä ja sijaa vuode. Pue nätit vaatteet yllesi ja kampaa hiukset. Vaikka et muuta tekisi koko päivänä niin se on jo ensimmäinen askel!

[quote author="Vierailija" time="22.03.2014 klo 12:53"]

Miten pitkä prosessi kuntoutuminen on? Puhutaanko vuosista...? En jaksaisi tätä enää, mutta mitään ihmeparantumista tuskin on tiedossa ja alan tajuta, että tämä vaatii vuosien kuntoutumisen. Plus, että tuskin varsinaisesti edes paranen koskaan... Masentavaa...

[/quote]
Minä käytin lääkitystä runsaat kaksi vuotta, ja nykyään (kolmen vuoden kuluttua) elän täysin parantunutta elämää. Ja noiden kahdenkin vuoden aikana elämäni oli hyvinkin tasaista, masennuksen oireet harvenivat verrattain jopa nopeasti. Esim. paniikkikohtaukset loppuivat täysin, enkä enää kärsinyt unettomuudesta - mikä edesauttaa paranemisessa, kun keho saa kunnolla levätä.

Se paraneminen tapauksessani lähti liikkeelle pienin askelin, mutta jo alle vuodessakin olo oli parantunut merkittävästi. Minulle suositeltiin lääkityksen lopettamista, mutta en halunnut - ihan siitä syystä, että halusin edes hetken elää niin, ettei minun tarvitsisi erikseen miettiä selviäisinkö seuraavasta päivästä vai en. Lääkkeistä vieroittuminen tuli luonnostaan sitten kahden vuoden päästä, kun vähensin pikku hiljaa eikä oireita tuntunut olevan. Ja lopettaminenkin oli aika lailla itsesäätelyä: yritin lopettamista aiemminkin, mutta oireiden lisääntyessä siirryin nopeasti vanhaan annostukseen.

Tuo paranemisen epäily on tuttua. Muistan itsekin ajatelleeni masennuksen syvimmässä vaiheessa, että "tätä minun elämäni tulee olemaan enemmän tai vähemmän vanhuuteen saakka, jos sinne asti elän" --> ja kauheinpana tunteena se pelko, että todellakin elää niin kauan kaikkien niiden tunteiden vallassa. 

... Mutta näin ei ollut. Nykyään tuntuu hassultakin, kun on kiitollinen tosi pienistäkin asioista. Onnellisimpia hetkiä on varmaan silloin, kun mies nukkuu sohvannurkalla vierelläni kissa kainalossa, ja televisiosta tulee jotakin p-kaa ohjelmaa... :D Tulee sellainen... kiitollinen olo, kun sain sittenkin sen kaiken mistä pelkäsin jääväni paitsi. 

Ihan perusonnellisen elämän. :) 

[quote author="Vierailija" time="22.03.2014 klo 13:04"][quote author="Vierailija" time="22.03.2014 klo 13:01"]Mulle kaikkein haastavimpia on aamut ja illat kun suoraa töistä painelen sänkyyn. Viikonloput makaan pe-ma sängynpohjalla. Vinkkejä?

Ap

[/quote]

Avaa verhot heti, kun heräät. Juo kahvit pöydän ääressä ja sijaa vuode. Pue nätit vaatteet yllesi ja kampaa hiukset. Vaikka et muuta tekisi koko päivänä niin se on jo ensimmäinen askel!

[/quote]

Itse asiassa olen päässyt tähän jo. Mutta sitten tökkää. Alan miettiä: miksi? mikä tän kaiken tarkoitus on? Tärkeitä asioita kyllä nuo mitkä mainitsit. Olen ajatellut shoppailla uusia kevätvaatteita yms. pientä.

Ap

[quote author="Vierailija" time="22.03.2014 klo 13:07"][quote author="Vierailija" time="22.03.2014 klo 12:53"]

Miten pitkä prosessi kuntoutuminen on? Puhutaanko vuosista...? En jaksaisi tätä enää, mutta mitään ihmeparantumista tuskin on tiedossa ja alan tajuta, että tämä vaatii vuosien kuntoutumisen. Plus, että tuskin varsinaisesti edes paranen koskaan... Masentavaa...

[/quote]
Minä käytin lääkitystä runsaat kaksi vuotta, ja nykyään (kolmen vuoden kuluttua) elän täysin parantunutta elämää. Ja noiden kahdenkin vuoden aikana elämäni oli hyvinkin tasaista, masennuksen oireet harvenivat verrattain jopa nopeasti. Esim. paniikkikohtaukset loppuivat täysin, enkä enää kärsinyt unettomuudesta - mikä edesauttaa paranemisessa, kun keho saa kunnolla levätä.

Se paraneminen tapauksessani lähti liikkeelle pienin askelin, mutta jo alle vuodessakin olo oli parantunut merkittävästi. Minulle suositeltiin lääkityksen lopettamista, mutta en halunnut - ihan siitä syystä, että halusin edes hetken elää niin, ettei minun tarvitsisi erikseen miettiä selviäisinkö seuraavasta päivästä vai en. Lääkkeistä vieroittuminen tuli luonnostaan sitten kahden vuoden päästä, kun vähensin pikku hiljaa eikä oireita tuntunut olevan. Ja lopettaminenkin oli aika lailla itsesäätelyä: yritin lopettamista aiemminkin, mutta oireiden lisääntyessä siirryin nopeasti vanhaan annostukseen.

Tuo paranemisen epäily on tuttua. Muistan itsekin ajatelleeni masennuksen syvimmässä vaiheessa, että "tätä minun elämäni tulee olemaan enemmän tai vähemmän vanhuuteen saakka, jos sinne asti elän" --> ja kauheinpana tunteena se pelko, että todellakin elää niin kauan kaikkien niiden tunteiden vallassa. 

... Mutta näin ei ollut. Nykyään tuntuu hassultakin, kun on kiitollinen tosi pienistäkin asioista. Onnellisimpia hetkiä on varmaan silloin, kun mies nukkuu sohvannurkalla vierelläni kissa kainalossa, ja televisiosta tulee jotakin p-kaa ohjelmaa... :D Tulee sellainen... kiitollinen olo, kun sain sittenkin sen kaiken mistä pelkäsin jääväni paitsi. 

Ihan perusonnellisen elämän. :) 

[/quote]

Eli verrattain kauan. Mut kiitos tästä. Kannustavaa luettavaa. Saanko kysyä mitä lääkettä olet käyttänyt ja natsasiko eka lääkekokeilu?

[quote author="Vierailija" time="22.03.2014 klo 13:11"]

Eli verrattain kauan. Mut kiitos tästä. Kannustavaa luettavaa. Saanko kysyä mitä lääkettä olet käyttänyt ja natsasiko eka lääkekokeilu?

[/quote]
Ymmärrän, että se kuulostaa pitkältä, mutta loppujen lopuksi se ei sitä ollut - sanoisinko, että vuoden sisällä siis jo parantuminen oli merkittävää, ja toinen vuosi oli hyvän olon ylläpitämistä lääkityksen avulla, ennen kuin uskalsin kokeilla omia jalkojani ilman lääkitystä. 

Lääkkeenäni oli citalopram, annostus oli pilleri päivässä. Ja se natsasi ihan ensimmäisestä kerrasta. Ainoat oireet oli tosiaan tuo vatsakipu pari ensimmäistä viikkoa. Ja seurannassa kävin siis, että en jäänyt lääkkeideni kanssa oman onneni nojaan. 

Millaisia omat oireesi ovat? Oletko jo aloittanut jonkinlaisen hoidon?

[quote author="Vierailija" time="22.03.2014 klo 12:49"]

[quote author="Vierailija" time="22.03.2014 klo 12:48"]Hyvän musiikin kuuntelu ja ulkoilu. Seksi.

[/quote]

Seksi ei kiinnosta (yhtä

än).

Ap

[/quote]

Seksihän on ihan parasta masentuneelle, se rentouttaa ja vapauttaa dopamiineja. Halut syntyy jos ei muuten niin mielikuvista. Try it!

[quote author="Vierailija" time="22.03.2014 klo 13:21"][quote author="Vierailija" time="22.03.2014 klo 13:11"]

Eli verrattain kauan. Mut kiitos tästä. Kannustavaa luettavaa. Saanko kysyä mitä lääkettä olet käyttänyt ja natsasiko eka lääkekokeilu?

[/quote]
Ymmärrän, että se kuulostaa pitkältä, mutta loppujen lopuksi se ei sitä ollut - sanoisinko, että vuoden sisällä siis jo parantuminen oli merkittävää, ja toinen vuosi oli hyvän olon ylläpitämistä lääkityksen avulla, ennen kuin uskalsin kokeilla omia jalkojani ilman lääkitystä. 

Lääkkeenäni oli citalopram, annostus oli pilleri päivässä. Ja se natsasi ihan ensimmäisestä kerrasta. Ainoat oireet oli tosiaan tuo vatsakipu pari ensimmäistä viikkoa. Ja seurannassa kävin siis, että en jäänyt lääkkeideni kanssa oman onneni nojaan. 

Millaisia omat oireesi ovat? Oletko jo aloittanut jonkinlaisen hoidon?

[/quote]

Tuo lamaannus. Syksyllä oli ihan sairaita ajatuksia, suunnittelin itsemurhaa. Olen saanut varattua ajan mt-toimistoon. Siinä kaikki. Missään ei ole mieltä ja kaikki on turhaa. Läheiseni kuoli ja sitten romahdin kunnolla. Ylikorostunut syyllisyydentunto.

Pyri siihen, että sinulla on selvä päivärytmi. Kuulostaa ehkä oudolta, mutta kun asetat tavoitteet päiväksi tai viikoksi kerrallaan, jokapäiväistä elämää on helpompi hallita. Ulkoilu todella auttaa, sen huomaa jo viikonkin jälkeen selvästi. Käy kävelemässä joka päivä pieni lenkki. Jos työmatkasi on lyhyt, voit aloittaa ulkoilun siitä että kävelet töihin ja kotiin. Yritä tehdä jotain sinusta mukavaa joka päivä. Jokin ihan pienikin asia riittää, esimerkiksi juurikin tuo aamukahvin juominen rauhassa. Läheisten tuki on äärimmäisen tärkeää, eli jos sinulla on joku sellainen ihminen, jolle voit asioistasi puhua, puhu. Mikäli tällaista läheistä ei ole, suosittelen menemään puhumaan ihan jollekin ammattilaiselle. Ja vaikka olisikin, on ammattilaisen keskustelu- ja kuuntelutaito masentuneelle ihmiselle tärkeä. Viikonlopulle kannattaa ihan ensiksi asettaa tavoitteeksi se, että pääset sängystä ylös. Puet päivävaatteet päälle ja peset hampaat. Niin pienestä se lähtee silloin, kun masennus on pahimmillaan.