Lue keskustelun säännöt.
"liian hyvät" isovanhemmat..
22.03.2014 |
Minun vanhempani rakastavat ylikaiken lastani. Viettävät paljon aikaa yhdessä leikkien ja niin edelleen. Pari kertaa kuussa lapseni on yökylässä mumolassa. Aivan ihanaa miten hyvä suhde heillä on.
mutta..
Lapseni huutaa heitä jopa öisin jos herää ja aina jos ovikello soi niin ryntää ovelle luulleen että mummo ja ukki tulee. Lapsi on 3v.
Voiko isovanhempiin kiintyä liikaa, "epäterveellisesti"? Tuntuu, että lapsen on päivittäin nähtävä heitä.
Lapseni kyllä tykkää minustakin kovasti :)
Millaisia kokemuksia teillä on tilanteesta kun isovanhemmat ovat paljon läsnä lapsenlapsensa elämässä?
Kommentit (34)
[quote author="Vierailija" time="22.03.2014 klo 09:13"]
No ei voi kiintyä liikaa. Älä ota tuota niin kauhean vakavasti jos lapsi kaipaa isovanhempiaan. Mitä enemmän lapsella on kiintymyssuhteita ja turvallisia aikuisia, sen parempi. Tuohan on mitä luonnollisin tilanne, ihminen on laumaeläin ja parasta ihmislapselle olisi elää sukupolvien muodostamassa perheyhteisössä. Sinä olet aina äiti, ja lapselle itsestäänselvyys. Hän ei osoita kaipaustaan, koska ei joudu sinua kaipaamaan. Se ei tarkoita ettei olisi sinuun vähintään yhtä syvästi kiintynyt kuin isovanhempiinsa.
[/quote]
Ihanasti kirjoitit :) ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lieveilmiönä muista sitten, että sen lauluja laulat, kenen leipää syöt. Eli onko miehesi valmis elämään anoppinsa ja appensa talutusnuorassa.
Ihan vain vinkkinä, kun tunnen pari tällaista perhettä, missä on intopinkeänä otettu isovanhempien apu vastaan ja sitten yhtäkkiä tajuttu, että napanuora ei ole katkennut, vaan jalat on edelleen vanhempien pöydän alla. Jos siitä lähdet eroon, edessä on katkeria riitoja.
Itsenäistyminen omista vanhemmista olisi ihan hyväksi ennen perheen perustamista.
Mutta voihan olla, että kaikki menee hyvin. Mutta tästä lähtelä seuraan juuri sitä kolmatta tapausta, joka on menossa räjähdyspisteeseen, kun siskoni on se hyvä isovanhempi, joka on ominut lapsenlapsensa. Miniöissä näkyy kiehuvan aika lailla. Toisaalta, onhan siinä etuja. Lapsenvahdin saa viikoksikin, voi lähteä lomille. Rahaa tulee ja mummi on maksanut lapsenlapsien tavarat yms. Mutta silti....
Toisaalta, ilmaisia lounaita ei ole
Minä en käytä vanhempiani hoitoapuna kovinkaan usein, ei syö heidän leipäänsä (sunnuntaisin me kaikki lapset kokonnumme mummolaan), en elele heidän rahoillaan ja parisuhdetta ei ole. Olipa negatiivinen kirjoitus :/ ap
[quote author="Vierailija" time="22.03.2014 klo 09:38"]
Minä en käytä vanhempiani hoitoapuna kovinkaan usein, ei syö heidän leipäänsä (sunnuntaisin me kaikki lapset kokonnumme mummolaan), en elele heidän rahoillaan ja parisuhdetta ei ole. Olipa negatiivinen kirjoitus :/ ap
[/quote]
Vanhempani eivät ole omineet lastani, kunnioittavat minun kasvatusperiaatteita esim. herkkuja ei ole päivittäin. ap
[quote author="Vierailija" time="22.03.2014 klo 09:38"]
Minä en käytä vanhempiani hoitoapuna kovinkaan usein, ei syö heidän leipäänsä (sunnuntaisin me kaikki lapset kokonnumme mummolaan), en elele heidän rahoillaan ja parisuhdetta ei ole. Olipa negatiivinen kirjoitus :/ ap
[/quote]
Se oli vain yksi näkökanta. Mutta nähtävästi halusit vain sinua myötäileviä vastauksia.
Asia ok. Jos ei voi pohtia monelta näkökannalta, niin sitten yritetään mennä sinun toiveidesi mukaan.
Eli
Sinulla on ihanat isovanhemmat ja lapsellesi on hienoa, kun hänellä on monta tärkeää ihmistä. Kun lapsi kasvaa, hän saa viettää varmaan enemmän aikaa isovanhemmillaan ja kokea heidät tärkeiksi ihmisiksi. Se auttaa lasta kasvamaan tasapainoiseksi vanhemmaksi.
Voi kun sinulla on ihanat vanhemmat ja saat olla onnellinen heistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sullahan on mitä upein tilanne! Isovanhemmat haluaa viettää aikaa lapsenlapsensa kanssa, lapsi tykkää heistä ja vanhempasi kunnioittavat kasvatusperiaatteitasi.
Mun äidin puolen isovanhemmat oli mulle lähes (huom. omat vanhemmat on kuitenkin ykkösiä! :D) tärkeitä kuin omatkin vanhempani. Pappa kuoli 10 vuotta sitten, mutta mummo on edelleen kuin varaäiti. Silloin kun olin lapsi, ei saatu herkkuja kuin tiettynä päivänä ja tietyn määrän.
Mummosta on tullut aivan älyttömän hölläkätinen makeiden suhteen omille lapsilleni. Mutta koska mummo on jo 82v, niin ajattelen, että ei ne muksut siitä pilalle mee, vaikka saisivatkin herkkuja joka kerta, kun käydään siellä. Se on mummon tapa osoittaa rakkautta ja elämänsä ehtoopuolella kun on, niin se hänelle suotakoon.
Nauti tilanteestanne ja anna lapsen nähdä isovanhempia. Kyllä se sitten kouluiässä alkaa tasaantua. Vaikka käytiin me itseasiassa silloinkin mummolassa lähes joka päivä! :D Kva ja paras paikka kodin jälkeen!
Vauva ei kykene muodostamaan useita kiintymyssuhteita (ihan oikeasti aivokapasiteetti ei riitä, lue vaikka kehityspsykologiaa), joten vauvan täytyy tavallaan valita, kuka on se ykkönen. Muihin suhde jää etäämmäksi tai sitten vauva ei kykene kiintymään yhteenkään. Sinulla lapsi on nähtävästi kiintynyt isovanhempiin ensisijaisesti, koska myös yöllä kaipaa heitä turvakseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tykkäisi että appivanhemmat olisi niin tiiviisti kanssakäymisessa elämässämme. Joskus se napanuora on katkaistava. Tosin mulla ei ollu pelkoa koska asuivat tuhansien kilometrien päässä.
[quote author="Vierailija" time="22.03.2014 klo 10:24"]
Vauva ei kykene muodostamaan useita kiintymyssuhteita (ihan oikeasti aivokapasiteetti ei riitä, lue vaikka kehityspsykologiaa), joten vauvan täytyy tavallaan valita, kuka on se ykkönen. Muihin suhde jää etäämmäksi tai sitten vauva ei kykene kiintymään yhteenkään. Sinulla lapsi on nähtävästi kiintynyt isovanhempiin ensisijaisesti, koska myös yöllä kaipaa heitä turvakseen.
[/quote]
Mitähän sun viestis tarkottaa? Sitäkö että vauvana ap:n lapsi oli yhtä paljon mummollaan kun nyt vai? Tiedetäänkö me jotain siitä vauva-ajasta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="22.03.2014 klo 10:24"]
Vauva ei kykene muodostamaan useita kiintymyssuhteita (ihan oikeasti aivokapasiteetti ei riitä, lue vaikka kehityspsykologiaa), joten vauvan täytyy tavallaan valita, kuka on se ykkönen. Muihin suhde jää etäämmäksi tai sitten vauva ei kykene kiintymään yhteenkään. Sinulla lapsi on nähtävästi kiintynyt isovanhempiin ensisijaisesti, koska myös yöllä kaipaa heitä turvakseen.
[/quote]
Hys hys hys hys, ei tuollaista vastausta. Ap.lla oli muka näennäinen huoli ja hän haluaa vastaukseksi kehuja, kuinka hienot isovanhemmat lapsella on, jotta voi lasta työntää isovanhempien vastuulle vanhempana enemmän
On se maailma mennyt jo aivan kummalliseksi paikaksi, kun isovanhempiinkaan ei saa enää kiintyä. Mitähän niistä maalaistalojen lapsista on tullut, jotka asuivat saman katon alla vanhempiensa ja isovanhempiensa kanssa -ja näkivät heitä, herra varjele, JOKA PÄIVÄ?!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="22.03.2014 klo 10:28"]
[quote author="Vierailija" time="22.03.2014 klo 10:24"]
Vauva ei kykene muodostamaan useita kiintymyssuhteita (ihan oikeasti aivokapasiteetti ei riitä, lue vaikka kehityspsykologiaa), joten vauvan täytyy tavallaan valita, kuka on se ykkönen. Muihin suhde jää etäämmäksi tai sitten vauva ei kykene kiintymään yhteenkään. Sinulla lapsi on nähtävästi kiintynyt isovanhempiin ensisijaisesti, koska myös yöllä kaipaa heitä turvakseen.
[/quote]
Hys hys hys hys, ei tuollaista vastausta. Ap.lla oli muka näennäinen huoli ja hän haluaa vastaukseksi kehuja, kuinka hienot isovanhemmat lapsella on, jotta voi lasta työntää isovanhempien vastuulle vanhempana enemmän
[/quote]
tätä tää av on!
[quote author="Vierailija" time="22.03.2014 klo 10:27"]
[quote author="Vierailija" time="22.03.2014 klo 10:24"]
Vauva ei kykene muodostamaan useita kiintymyssuhteita (ihan oikeasti aivokapasiteetti ei riitä, lue vaikka kehityspsykologiaa), joten vauvan täytyy tavallaan valita, kuka on se ykkönen. Muihin suhde jää etäämmäksi tai sitten vauva ei kykene kiintymään yhteenkään. Sinulla lapsi on nähtävästi kiintynyt isovanhempiin ensisijaisesti, koska myös yöllä kaipaa heitä turvakseen.
[/quote]
Mitähän sun viestis tarkottaa? Sitäkö että vauvana ap:n lapsi oli yhtä paljon mummollaan kun nyt vai? Tiedetäänkö me jotain siitä vauva-ajasta?
[/quote]
Viestini tarkoittaa juuri sitä, mitä kirjoitin eli vauva ei kykene kiintymään moneen. Aivot ei vaan riitä. Mitä enemmän pienellä vauvalla on vaihtuvaa väkeä ympärillään, sitä ohuemmiksi jäävät kiintymyssuhteet. Siksi nykyisin toivotaan, että jos vauva on sairaalassa (vaikka keskonen), niin omat vanhemmat olisivat mahdollisimman paljon läsnä, jotta kiintymyssuhde syntyisi.
En tiedä, onko ap:n lapsi ollut vauvana missä, vaikka sijaisperheessä, mutta jos lapsi huutaa yöllä painajaisesta herätessään mummia eikä äitiä, niin ainakin minä miettisin, miksi lapsi ei hae minusta turvaa. Mitä sellaista on tapahtunut, että lapsen apu pelkotilassa on isoäiti eikä oma äiti?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="22.03.2014 klo 10:29"]
On se maailma mennyt jo aivan kummalliseksi paikaksi, kun isovanhempiinkaan ei saa enää kiintyä. Mitähän niistä maalaistalojen lapsista on tullut, jotka asuivat saman katon alla vanhempiensa ja isovanhempiensa kanssa -ja näkivät heitä, herra varjele, JOKA PÄIVÄ?!
[/quote]
Harvassa maalaistalossa saman katon alla asuttaessa isovanhemmat ovat olleet yhtä paljon vastuussa vauvan hoitamisesta kuin äiti. Kyllä siellä omat vanhemmat olivat ne päävastuulliset ja isovanhemmat enemmänkin lisäapu kuin hoittajia, usein olivat itsekin hoidettavia. Jokainen sukupolvi tiesi paikkansa eikä todellakaan anopista tehty lapsenpiikaa! Lapsella voi olla ympärillään paljon väkeä, mutta ei hänen tarvitse heihin muodostaakaan kiintymyssuhdetta. Yksi ja kaksi aikuista riittää, loput voivat olla "satunnaisia hoitajia", olemassa, mutta eivät ensisijaisena turvana.
[quote author="Vierailija" time="22.03.2014 klo 10:29"]
On se maailma mennyt jo aivan kummalliseksi paikaksi, kun isovanhempiinkaan ei saa enää kiintyä. Mitähän niistä maalaistalojen lapsista on tullut, jotka asuivat saman katon alla vanhempiensa ja isovanhempiensa kanssa -ja näkivät heitä, herra varjele, JOKA PÄIVÄ?!
[/quote]
Tietty saa kiintyä. Silloin vain ei pysty enää kiintymään omiin vanhempiinsa. Vauvan kun on valittava. Ap:n lapsi valitsi ne isovanhemmat.
No en minä ainakaan riemusta hyppisi, jos lapsi yöllä painajaisissaan huutaisi mummoa.
Mutta kukin tavallaan. Ap on varmaan onnellisessa asemassa, kun on saanut siirrettyä äidilleen lapsen tärkeimmän aikuisen roolin.
Mieheni oli samassa tilanteessa. Hänen äitinsä ei kyennyt äidiksi ja mummo oli se tärkein. Ei ole äitinsä kanssa enää missään tekemisissä.
Itse ainakin haluan, että lapseni eivät tiedä enää, kuka on äitini.
Mutta todellakin, kukin tavallaan.
[quote author="Vierailija" time="22.03.2014 klo 10:36"]
[quote author="Vierailija" time="22.03.2014 klo 10:27"]
[quote author="Vierailija" time="22.03.2014 klo 10:24"]
Vauva ei kykene muodostamaan useita kiintymyssuhteita (ihan oikeasti aivokapasiteetti ei riitä, lue vaikka kehityspsykologiaa), joten vauvan täytyy tavallaan valita, kuka on se ykkönen. Muihin suhde jää etäämmäksi tai sitten vauva ei kykene kiintymään yhteenkään. Sinulla lapsi on nähtävästi kiintynyt isovanhempiin ensisijaisesti, koska myös yöllä kaipaa heitä turvakseen.
[/quote]
Mitähän sun viestis tarkottaa? Sitäkö että vauvana ap:n lapsi oli yhtä paljon mummollaan kun nyt vai? Tiedetäänkö me jotain siitä vauva-ajasta?
[/quote]
Viestini tarkoittaa juuri sitä, mitä kirjoitin eli vauva ei kykene kiintymään moneen. Aivot ei vaan riitä. Mitä enemmän pienellä vauvalla on vaihtuvaa väkeä ympärillään, sitä ohuemmiksi jäävät kiintymyssuhteet. Siksi nykyisin toivotaan, että jos vauva on sairaalassa (vaikka keskonen), niin omat vanhemmat olisivat mahdollisimman paljon läsnä, jotta kiintymyssuhde syntyisi.
En tiedä, onko ap:n lapsi ollut vauvana missä, vaikka sijaisperheessä, mutta jos lapsi huutaa yöllä painajaisesta herätessään mummia eikä äitiä, niin ainakin minä miettisin, miksi lapsi ei hae minusta turvaa. Mitä sellaista on tapahtunut, että lapsen apu pelkotilassa on isoäiti eikä oma äiti?
[/quote]
Niin. Sillä lapsella on äiti, mummo ja pappa jokapäiväisessaä elämässään mukana. Ne on ja pysyy, ei vaihdu. Miten kummassa isovanhemmista, rakastavista ja usein tavattavista saadaan aikaan paha asia?!? Se lapsikin on jo 3-vuotias. Kyllä munkin veli huusi pienenä öisin mummoa, ja aivan rakastava ja läsnäoleva äiti meillä oli/on. En näkisi tuota todellakaan ongelmana. Mutta ehkä sulla ei oo kokemusta läheisistä isovanhemmista? Se selittäisi sun omituisen suhtautumisen isovanhempiin.
[quote author="Vierailija" time="22.03.2014 klo 10:41"]
No en minä ainakaan riemusta hyppisi, jos lapsi yöllä painajaisissaan huutaisi mummoa.
Mutta kukin tavallaan. Ap on varmaan onnellisessa asemassa, kun on saanut siirrettyä äidilleen lapsen tärkeimmän aikuisen roolin.
Mieheni oli samassa tilanteessa. Hänen äitinsä ei kyennyt äidiksi ja mummo oli se tärkein. Ei ole äitinsä kanssa enää missään tekemisissä.
Itse ainakin haluan, että lapseni eivät tiedä enää, kuka on äitini.
Mutta todellakin, kukin tavallaan.
[/quote] Anteeksi epäselvä typo. Siis itse ainakin haluan, että lapseni tietävät, kuka on heidän äitinsä.
Välillä näkee isovanhempien kasvattamia lapsia. Huomaa, että lähes aina lähtökohtana on muksun tyytyväisenä pitäminen eikä rajojen asettaminen. En usko, että on hyväksi.
No ei voi kiintyä liikaa. Älä ota tuota niin kauhean vakavasti jos lapsi kaipaa isovanhempiaan. Mitä enemmän lapsella on kiintymyssuhteita ja turvallisia aikuisia, sen parempi. Tuohan on mitä luonnollisin tilanne, ihminen on laumaeläin ja parasta ihmislapselle olisi elää sukupolvien muodostamassa perheyhteisössä. Sinä olet aina äiti, ja lapselle itsestäänselvyys. Hän ei osoita kaipaustaan, koska ei joudu sinua kaipaamaan. Se ei tarkoita ettei olisi sinuun vähintään yhtä syvästi kiintynyt kuin isovanhempiinsa.