Lue keskustelun säännöt.
Miten siitä selviää kun näkee äitipuolen työntelevän lastani rattaissa
21.03.2014 |
sen miehen vierellä, jonka olisi kuulunut jakaa tuo tilanne minun kanssani? Tänään näin heidät kahvilan ikkunan läpi. Heillä oli hauskaa; kävelivät käsikkäin ja nauroivat, hassuttelivat.
Pakenin tuskaani ja ikävääni kahvikupilliselle, ja siellähän ne menivät. En vaan saanut enää kahvia alas, olisin oksentanut muuten.
Kommentit (78)
Nöyristelkää te vain petturimiehiänne... ja jakakaa lapset kiltisti miesten tahdon mukaan...
aikamoiselta kynnysalustalta moni vaikuttaa..eipä ihme jos teitä on petetty.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aikanaan lapseni vaimo tuli hakemaan poikaani, oli pe ja satuin olemaan kotona. Ihmettelin kun poika uks kaks nappaa takin ja lähtee. Menin perässä ja auto odotti ja oletin hänen isänsä olevan siinä. Sanoin pojalle että tuohon autoon et mene. Keskustelin ex mieheni vaimon kanssa ja kysyin miksi ei isänsä hae ja kertoi että miksi ei. Sanoin että poika ei lähde mihinkään. Isänsä täytyy hakea miten on sovittu eli pe n klo 16-18. Ex mies soitti vihaisena mutta tyynen rauhallisesti sanoin että tulet hakemaan milloin on sovittu.
Tilanne kävi sietämättömäksi. Oltiin erottu ja minulla yksinhuoltajuus. Tapaamiset eivät toteutuneet, isää ei juuri näkynyt.
Minä muutin toiselle paikkakunnalle lasten kanssa. Ei siitä mitään jupakkaa syntynyt.
Keneltäkään en kysynyt muuttolupaa. Muutosta ilmoitin exälle kun oltiin uudella paikkakunnalla.
Muistan vieläkin sen inhon tunteen jota koin miehen uutta naista kohtaan. Tavattiin sovitusti kaikki kahvilassa ja se nainen yritti koskea yhtä lapsista. Sanoin sille ettet sinä (kirosana kirosana) koske mun lapsiin. Tuon kohtaamisen jälkeen päätin että muutan pikimmin pois, lapsille ei tule uutta "äitiä"
Exän suhde päättyi aikanaan ja hänellä on naiset vaihtuneet tiuhaan tahtiin. Pettäjä on edelleen, pyörittää useampaa naista yhtä aikaa. Onneksi tuohon sirkukseen eivät ole lapsemme osallisia.
23 jatkaa. Minä muutin aikoinaan miehen kotiseudulle ja perustimme perheen. Kun mies petti törkeästi ja lähti toisen matkaan, muutin kotiseudulleni 400km päähän. Ei olisi tullut mieleenkään että olisin miehen kotiseudulle jäänyt tällaisen jälkeen. Ennen eroa mies oli valitellut kun ei tahdo jaksaa perhe-elämää ja kaverit kiinnosti enemmän sekä baarittelut.
Nyt mies sai sitä mitä tilasi ja halusi... vapaamman elämän ja minä muutin muualle. Nyt lapsella jo kunnollinen isäpuoli. Mies maksaa toki mulle elarit. Mies haluaisi edelleen että toisin lapsia 400km päästä tapaamaan häntä, tähän en todellakaan suostu..en halua lapsilleni tuollaista levotonta elämää .. Itse olen todellakin sitä mieltä että aikuinen ihminen ei voi syödä ja säästää kakkua, jos mies halusi vapaamman elämän ja uuden naisen.. sen nyt sai, mutta lapsia tähän ei sekoiteta ja roudata jatkuvasti satoja kilsoja.
Olkoot vaikka kuinka lapsella oikeus biologiseen isään
. En olisi voinut kuvitellakaan että jään yksin petettynä miehen kotipaikkakunnalle surkuttelemaan elämääni.
Moni näistä petturimiehistä jatkaa samanlaista elämää myöhemminkin, naiset vaihtuu ja sitä rataa. Lapsi ei tee tuollaisella paskalla isällä yhtään mitään, onneksi löytyi kunnollinen uusi isäpuoli jota kiinnostaa se perhe-elämä enemmän kuin exää. En sääli exääni yhtäään.
[quote author="Vierailija" time="22.03.2014 klo 08:57"]
43, minun mieheni tuli jätetyksi, kun häntä nuorempi vaimo, pikkulasten äiti, halusi nuoremman, rikkaamman ja jännittävämmän miehen. Eli kyllä se vaan mahdollista on. Tämän jälkeen äiti sai hepulin, kun hänen jättämänsä lapanen löysikin oman ikäisensä ja omantasoisensa naisen, minut. Alkoi välitön isän ja minun mustamaalaus, tapaamisten sabotoiminen yms yms, tiedätte kyllä.
Vielä yksi uusi näkökulma teille äidit: voitte ajatella asiaa myös siltä kantilta, että te, juuri te, saitte antaa miehen lapsille geeninne. Teidät se mies valitsi lastensa äidiksi. Ei sitä uutta. Jos teitä yhtään lohduttaa niin ei se minusta tuntunut yhtään hohdokkaalta, kun mies sanoi, että hänestä asiat menivät ihan oikein päin. Eli hän halusikin lapsensa juuri sen petollisen naisen geeneillä, ei minun.
Ehkä teki naiset halusitte lapsillenne sen petollisen alfauroksen geenit? Sen, joka kelpaa muillekin?
[/quote]
Juuri näin, ihminen on ihminen mutta eläimelliset vaistonvaraiset valinnat vaikuttavat koko ajan elämäämme aivan niinkuin muillakin nisäkkäillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei liity varsinaiseem aiheeseen mutta en ymmärrä tuota äitipuolinimitystä. Mun mielestä lapsella ei voi olla äiti- tai isäpuolia jos molemmat vanhemmat ovat elossa ja lapsen elämässä. Mikä äitipuoli tuo on jos on aina välillä lapsen kanssa? Lasteni isän nykyinen vaimo ei ole lasteni äitipuoli, eikä nykyinen mieheni ole lasteni isäpuoli vaikka samassa raloudessa ovatkin. Lapsillani on äiti ja isä, uudet puolisot ovat heille läheisiä ja tärkeitä mutta mitään puolinimityksiä ei käytetä. Jos meistä vanhemmista jompi kumpi olisi kuollut, niin sitten käytettäisiin.
Sori nyt 66, mutta kun sinä et voi päättää, mitä sanat merkitsevät. Äitipuoli ilmaisee tietynlaista suhdetta ihmisten välillä, ihan samoin kuin anoppi. On sinullakin anoppi, vaikket haluaisi, että on. Ei me äitipuolet sitä sanaa ainakaan olla keksitty, sen verran synkkä kaiku sillä on. Mutta toimeen on senkin sanan kanssa tultava, koska se on lyhyin ja täsmällisin tapa ilmaista tietty suhde. Äitipuolena minulla on mieheni meillä asuviin lapsiin itsenäinen suhde, jota "isän vaimo" ei ilmaise.
Tietenkään perheen sisällä ei käytetä puoli-nimityksiä. Niitä tarvitaan vain selventämään tilannetta, kun asiasta puhutaan ulkopuolisille, kuten viranomaisille, uusille tuttavuuksille ja lasten kavereille. Muuten käytetään etunimiä tai lempinimiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="22.03.2014 klo 09:42"]
Aikanaan lapseni vaimo tuli hakemaan poikaani, oli pe ja satuin olemaan kotona. Ihmettelin kun poika uks kaks nappaa takin ja lähtee. Menin perässä ja auto odotti ja oletin hänen isänsä olevan siinä. Sanoin pojalle että tuohon autoon et mene. Keskustelin ex mieheni vaimon kanssa ja kysyin miksi ei isänsä hae ja kertoi että miksi ei. Sanoin että poika ei lähde mihinkään. Isänsä täytyy hakea miten on sovittu eli pe n klo 16-18. Ex mies soitti vihaisena mutta tyynen rauhallisesti sanoin että tulet hakemaan milloin on sovittu.
[/quote]Lapsesi vaimo? Et antanut lapsesi mennä vaimonsa autoon? wtf
[quote author="Vierailija" time="22.03.2014 klo 09:44"]
Muistan vieläkin sen inhon tunteen jota koin miehen uutta naista kohtaan. Tavattiin sovitusti kaikki kahvilassa ja se nainen yritti koskea yhtä lapsista. Sanoin sille ettet sinä (kirosana kirosana) koske mun lapsiin. Tuon kohtaamisen jälkeen päätin että muutan pikimmin pois, lapsille ei tule uutta "äitiä"
[/quote]
No on joillakin pipo varsin kireällä. Hyvää mallia lapsille miten aikuiset käyttäytyy....
Onneksi itselläni ei ole lapsia ja vakaumus siitä että kukaan täyspäinen mies ei niitä hankikaan vain vahvistuu tätä lukiessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="22.03.2014 klo 10:44"]
Sori nyt 66, mutta kun sinä et voi päättää, mitä sanat merkitsevät. Äitipuoli ilmaisee tietynlaista suhdetta ihmisten välillä, ihan samoin kuin anoppi. On sinullakin anoppi, vaikket haluaisi, että on. Ei me äitipuolet sitä sanaa ainakaan olla keksitty, sen verran synkkä kaiku sillä on. Mutta toimeen on senkin sanan kanssa tultava, koska se on lyhyin ja täsmällisin tapa ilmaista tietty suhde. Äitipuolena minulla on mieheni meillä asuviin lapsiin itsenäinen suhde, jota "isän vaimo" ei ilmaise.
Tietenkään perheen sisällä ei käytetä puoli-nimityksiä. Niitä tarvitaan vain selventämään tilannetta, kun asiasta puhutaan ulkopuolisille, kuten viranomaisille, uusille tuttavuuksille ja lasten kavereille. Muuten käytetään etunimiä tai lempinimiä.
[/quote]
Kyllä #66 on siltä osin oikeassa että perinteisesti äiti- ja isäpuoli nimitystä on käytetty silloin kun biologista äitiä/isää ei ole ollut aktiivisesti lapsen elämässä - syystä tai toisesta. Itsekin kyllä suhtaudun varauksella äiti- ja isäpuoli -nimityksiin niissä tapauksissa joissa lapsilla on toimiva kasvatukseen ja elatukseen liittyvä suhde/etäsuhde biologisiin vanheempiinsa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä eron jälkeen puolisot ja siis lapsen vanhemmat joutuvat koville!! Ei erota koskaan, eihän:)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miettikaahan hei sita lapsen etua ensisijaisesti! Omat vanhempani erosivat kun olin 7v, ja tiedan kylla, etta erossa jai paljon hampaankoloon kummallekin, mutta etenkin aidilleni. Aitini ei kuitenkaan ikina ole pahaa sanaa sanonut isani uudesta naisystavasta, nykyisesta vaimosta, ei edes silloin kun uskon, etta han on ollut vahan katkera. Tama siksi, etta aitini on myos ymmartanyt, kuinka hienoa on, etta elamassani on yksi turvallinen ja ystavallinen aikuinen lisaa. Nykyaan myos aitini on uusissa naimisissa, ja taytyy jopa sanoa, etta minusta on mahtavaa omata vahan niin kuin varavanhempia :) huonomminkin voisi asiat lapsen nakokulmasta olla, joten alkaa nyt hyvat ihmiset omilla toimillanne pilatko exanne uuden puolison ja lapsenne valista suhdetta. Se, etta heille kehittyy hyva suhde, ei mitenkaan ole aiti-lapsisuhteesta pois.
meillä tilanne, että miehen nykyinen avopuoliso ei siedä minua, lasten äitiä. Itse olen hyvin iloinen exäni uudesta puolisosta, joka onkiva teineillemne ja jotka myös uudesta naisesta pitävät. Tosi ikäviä juttuja kuulee nyxien inhottavasta asenteesta ed.liiton lapsia kohtaan, mutta meillä käynyt tuuri. Itselläni ei ole uutta miestä
Ihme sakkia. Perhe romuttuu, lapsesi viedään pahimmassa tapauksessa kokonana, ja sitten oikea reaktio on vain hymyillä ja kätellä näitä perheenromuttajia! Heti on epäkypsä jos osoittaa todelliset tunteensa. Minä en halua olla tekemisissä kusipäiden kanssa sen enempää kuin on pakko. Jos en itse ole voinut vaikuttaa siihen että puoliso rikkoo perheen, voi ainakin vaikuttaa siihen millä aikataululla sopeudun tilanteeseen. En tasan kättele mitään mulkeroita jos siltä ei tunnu, enkä puhu heistä lapsille yhtään kaunista sanaa, jos en pahaakaan. Kas, kun ignooraan tuollaiset paskat niin kauan kuin itsestäni siltä tuntuu. Oli asiallista tai ei.
[quote author="Vierailija" time="22.03.2014 klo 08:45"]
Ap, kuulostat masentuneelta. Myös todella heikko itsetunto kuultaa tekststä.
Ajatuksesi ovat voimakkaasti vääristyneitä, mm. pelkosi menettää lapsi, kun olet yksin ja se ettet ole luonut lapseen kiintymyssuhdetta. Ja se, että haluat antaa lapsen miehelle. Mielestäni tarvitset tukea ammattilaiselta, oikeasti. Ja toisekseen, noin pienelle lapselle ei ole hyväksi olla puolta viikkoa pois äidiltään. Pidä kiinni siitä, mitä lastenvalvojalla sovitte.
[/quote]
Mikä totuus tämä puolta viikkoa pois äidiltään on? Tekeekö sille lapselle sitten hyvää olla viikko pois isältään? Vai eikö se isä osaa hoitaa sitä vai mikä?