Lue keskustelun säännöt.
Miten siitä selviää kun näkee äitipuolen työntelevän lastani rattaissa
21.03.2014 |
sen miehen vierellä, jonka olisi kuulunut jakaa tuo tilanne minun kanssani? Tänään näin heidät kahvilan ikkunan läpi. Heillä oli hauskaa; kävelivät käsikkäin ja nauroivat, hassuttelivat.
Pakenin tuskaani ja ikävääni kahvikupilliselle, ja siellähän ne menivät. En vaan saanut enää kahvia alas, olisin oksentanut muuten.
Kommentit (78)
[quote author="Vierailija" time="22.03.2014 klo 23:52"]
Ihme sakkia. Perhe romuttuu, lapsesi viedään pahimmassa tapauksessa kokonana, ja sitten oikea reaktio on vain hymyillä ja kätellä näitä perheenromuttajia! Heti on epäkypsä jos osoittaa todelliset tunteensa. Minä en halua olla tekemisissä kusipäiden kanssa sen enempää kuin on pakko. Jos en itse ole voinut vaikuttaa siihen että puoliso rikkoo perheen, voi ainakin vaikuttaa siihen millä aikataululla sopeudun tilanteeseen. En tasan kättele mitään mulkeroita jos siltä ei tunnu, enkä puhu heistä lapsille yhtään kaunista sanaa, jos en pahaakaan. Kas, kun ignooraan tuollaiset paskat niin kauan kuin itsestäni siltä tuntuu. Oli asiallista tai ei.
[/quote]
Peesaan 100 %:sesti!!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="22.03.2014 klo 09:16"][quote author="Vierailija" time="21.03.2014 klo 22:07"]
Mä olen ilmoittanut miehelleni, että jos joskus pettää niin turha kuvitella saavansa yhteishuoltajuutta. Tulisin olemaan niiin ilkeä ja välinpitämätön jos mieheni rikkoisi meidän perheen. Oon erinomainen näyttelijä jos tarve vaatii. Oon opetellut tekoitkunkin jo teini-ikäisenä ja jostain syystä ihmiset ei usko, että musta olisi valehtelijaksi. Sairasta, sillä olemme onnellisesti naimisissa, mutta tää av-palsta saa mielikuvituksen liikkeelle "Mitä jos....?", joten suunnitelmat on valmiina. Mä en kestäis katsella miestäni uuden naisen kanssa, saatika että heidän seurassaan olis mun odottamat, synnyttämät ja kasvatetut lapset. Voimia, AP! <3
[/quote]
Onneksi en ole miehesi. Jos akka tuommoista rupeaisi omassa epävarmuudessaan räpättämään, niin ovi voisi käydä äkkiä. Ei ole aloittanut ja tuskin tällä iällä aloittaakaan.
[/quote]
Höpöhöpö. Mä kerroin tästä asiasta joskus kun puhuttiin tutun pariskunnan kolmiodraamasta ja mies oli samaa mieltä. Jos toinen pettää, ei hän petä vaan puolisoaan vaan rikkoo koko perheen. Mun vanhemmat eros myös pettämisen jälkeen, joten mulla on syyni "suunnitella" plan B. En tosin usko, että joudun sitä ikinä käyttämään. Kuten sanottu, ollaan onnellisia. Hyvää yötä!
kovasti täällä haukutaan kuinka katkeria ja pahoja ihmisiä jätetyt naiset on. Hyvin vähän haukutaan niitä äärimmäisen itsekkäitä miehiä. Täsdä teille yksinkertainen kysymys: kuinka usein kuulette äidin jättäneen (pikku)lastensa isän, koska sattui paremnan näköinen ja nuorempi vastaan?
Komppaan sinua 23 ja 43 ..myös minä erosin kun lapseni oli vuoden ikäinen, meillä vaan syy oli se että miehelle alkoi kalja maistumaan melkein joka ilta, päätin että siihen en lapsen kanssa jää. Ilmoitin vain että minusta tulee yksinhuoltaja eikä mies tapellut vastaan, en myöskään suostunut tapaamisiin, eipä tuo vastustellut. Onneksi, sillä sitten hänelle alkoi uusi elämä, naiset vaihtui ainakin vuosittain. Itse tapasin kunnon miehen jota lapsi piti isänään ja niin oli hyvä. En voisi kuvitella tilannetta että joku tuntematon kenties vaihtuvakin ihminen olisi työnnellyt lastani rattaissa, ei ikinä, ihan kestämätön ajatuskin.
[quote author="Vierailija" time="22.03.2014 klo 01:40"]
kovasti täällä haukutaan kuinka katkeria ja pahoja ihmisiä jätetyt naiset on. Hyvin vähän haukutaan niitä äärimmäisen itsekkäitä miehiä. Täsdä teille yksinkertainen kysymys: kuinka usein kuulette äidin jättäneen (pikku)lastensa isän, koska sattui paremnan näköinen ja nuorempi vastaan?
[/quote]
Ja jatketaan tähän, että jos parisuhteessa kaikki on hyvin, niin miksi se mies sitten etsii itselleen uuden kumppanin? On myös paljon naisia, jotka valitsevat jättää lapsensa isän ja etsiä uuden. Niistä vaan tällä palstalla harvemmin näkee keskustelua.
Jos toinen jättää tai etsii itselleen uuden kumppanin, se tarkoittaa vaan sitä, että se entinen ei tarjonnut hänelle sitä mitä hän nyt tarvitsee. Jos mä 5- vuotta sitten halusin olla jonkun ihmisen kanssa, ei tarkoita sitä, että mulla tänä päivänä olisi samat ajatukset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="21.03.2014 klo 22:07"]
Mä olen ilmoittanut miehelleni, että jos joskus pettää niin turha kuvitella saavansa yhteishuoltajuutta. Tulisin olemaan niiin ilkeä ja välinpitämätön jos mieheni rikkoisi meidän perheen. Oon erinomainen näyttelijä jos tarve vaatii. Oon opetellut tekoitkunkin jo teini-ikäisenä ja jostain syystä ihmiset ei usko, että musta olisi valehtelijaksi. Sairasta, sillä olemme onnellisesti naimisissa, mutta tää av-palsta saa mielikuvituksen liikkeelle "Mitä jos....?", joten suunnitelmat on valmiina. Mä en kestäis katsella miestäni uuden naisen kanssa, saatika että heidän seurassaan olis mun odottamat, synnyttämät ja kasvatetut lapset. Voimia, AP! <3
[/quote]
Okei. Tässä on tuleva hullu-stalkkeri.
Ap, sun elämä on selvästi vielä sekaisin eron jäljiltä. Sille kun saat tehtyä jotain ja tunteet käsiteltyä, elämä paranee. Onko sulla ystäviä joiden kanssa puhua?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tajusin tuon aloituksen aluksi ihan väärin, nimittäin niin että kyseessä olisi aloittajan oma äitipuoli. Eli siis että lapsen mummopuoli olisi vienyt aloittajan miehen. Mietin jo että huhhuh, mahtaa kyllä tuntua hirveältä.
Te olette kaikki terapian tarpeessa, seurakunnat järjestävät eroryhmiä joissa käsitelläään asiat vaiheittain vähänn AA-tapaan. Suosittelen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="22.03.2014 klo 01:40"]
kovasti täällä haukutaan kuinka katkeria ja pahoja ihmisiä jätetyt naiset on. Hyvin vähän haukutaan niitä äärimmäisen itsekkäitä miehiä. Täsdä teille yksinkertainen kysymys: kuinka usein kuulette äidin jättäneen (pikku)lastensa isän, koska sattui paremnan näköinen ja nuorempi vastaan?
[/quote]äidit tarvii maksajan äitiyslomalle ja vanhempainvapaalle - mies jätetään kun lapset on 3+
[quote author="Vierailija" time="22.03.2014 klo 02:46"][quote author="Vierailija" time="22.03.2014 klo 01:40"]
kovasti täällä haukutaan kuinka katkeria ja pahoja ihmisiä jätetyt naiset on. Hyvin vähän haukutaan niitä äärimmäisen itsekkäitä miehiä. Täsdä teille yksinkertainen kysymys: kuinka usein kuulette äidin jättäneen (pikku)lastensa isän, koska sattui paremnan näköinen ja nuorempi vastaan?
[/quote]
Ja jatketaan tähän, että jos parisuhteessa kaikki on hyvin, niin miksi se mies sitten etsii itselleen uuden kumppanin? On myös paljon naisia, jotka valitsevat jättää lapsensa isän ja etsiä uuden. Niistä vaan tällä palstalla harvemmin näkee keskustelua.
Jos toinen jättää tai etsii itselleen uuden kumppanin, se tarkoittaa vaan sitä, että se entinen ei tarjonnut hänelle sitä mitä hän nyt tarvitsee. Jos mä 5- vuotta sitten halusin olla jonkun ihmisen kanssa, ei tarkoita sitä, että mulla tänä päivänä olisi samat ajatukset.
[/quote]
Kyllä parisuhteessa voi kaikki olla vallan hyvin. Usein mies ei vain ole kasvanut raskauden mukana uuteen elämäänsä lasten kanssa. Moni ei ymmärrä ja hyväksy vaimonsa muutoksia raskauden jäljiltä ja äitiyden myötä, mies ei olekaan enää huomion kohde nr. 1, seksiä ei saa just kun tahtoo, etenkään jos vaimo on kipeä, ei voi mennä ja olla kuten tahtoo. Joutuu itsekin ajattelemaan muita kuin itseään.
Monelle miehelle kova paikka ja osa ei siihen sopeudu, vaan pettävät ja/tai löytävät uuden. Helppo ottaa mansikat päältä, kun ei ole perheessä samanlaisessa vetovastuussa, kuin mm. Imettävä äiti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="21.03.2014 klo 21:21"]Mä en kestä sanaa äitipuoli. Se on aivan kamala sana.
Mutta siis tiedän miltä susta tuntuu :/ oma lapsi kertoi just yks päivä, kuinka häntä oli luultu exän nykyisen naisen lapseksi. Se satutti niin paljon :( joskus stalkkasin sitä naista fb:ssä ja näin siellä yhteiskuvia heistä, ihan julkisena. En edes miettinyt kuinka tyhmältä vaikutan, vaan laitoin heti viestin exälle että mä en hyväksy sitä että tämä nainen julkaisee netissä kuvia mun lapsesta, ei munkaan mies sitä tee. No nyt ei ainakaan ole julkisena kuvia, monesti mietin mahtaakohan se nainen päivittää mun lapsesta juttuja sinne, kun hän on viikonloppuvierailulla..
Ja meillä siis tilanne että mies lähti ton uuden matkaan, siksi kaikki tuntuu aina vaan pahalta :(
[/quote]
Heh, aikamoinen teinipissis olet! Miehesi sai paremman vaimon ja lapsesi sai paremman äidin. Ei sinun auta kun hyväksyä faktat. Perusta perhe vaikka jonkun läskin kanssa ja mussuta päivät pitkät suruusi.
Ap, kuulostat masentuneelta. Myös todella heikko itsetunto kuultaa tekststä.
Ajatuksesi ovat voimakkaasti vääristyneitä, mm. pelkosi menettää lapsi, kun olet yksin ja se ettet ole luonut lapseen kiintymyssuhdetta. Ja se, että haluat antaa lapsen miehelle. Mielestäni tarvitset tukea ammattilaiselta, oikeasti. Ja toisekseen, noin pienelle lapselle ei ole hyväksi olla puolta viikkoa pois äidiltään. Pidä kiinni siitä, mitä lastenvalvojalla sovitte.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
43, minun mieheni tuli jätetyksi, kun häntä nuorempi vaimo, pikkulasten äiti, halusi nuoremman, rikkaamman ja jännittävämmän miehen. Eli kyllä se vaan mahdollista on. Tämän jälkeen äiti sai hepulin, kun hänen jättämänsä lapanen löysikin oman ikäisensä ja omantasoisensa naisen, minut. Alkoi välitön isän ja minun mustamaalaus, tapaamisten sabotoiminen yms yms, tiedätte kyllä.
Vielä yksi uusi näkökulma teille äidit: voitte ajatella asiaa myös siltä kantilta, että te, juuri te, saitte antaa miehen lapsille geeninne. Teidät se mies valitsi lastensa äidiksi. Ei sitä uutta. Jos teitä yhtään lohduttaa niin ei se minusta tuntunut yhtään hohdokkaalta, kun mies sanoi, että hänestä asiat menivät ihan oikein päin. Eli hän halusikin lapsensa juuri sen petollisen naisen geeneillä, ei minun.
Ehkä teki naiset halusitte lapsillenne sen petollisen alfauroksen geenit? Sen, joka kelpaa muillekin?
Ei lapsi ole mikään esine, jonka äiti omistaa. Unohda ahneutesi ja ajattele lapsen parasta. Mene terapiaan.
[quote author="Vierailija" time="21.03.2014 klo 22:30"]
Minulla on hyvät välit lasteni isän puolisoon. Meillä on 3 lasta ja kaikki lapsemme pitävät isänsä puolisosta, näin on ollut alusta asti ja hän on ollut lasteni elämässä noin 5 vuotta, tapasivat pian eromme jälkeen. En missään vaiheessa ole ollut hänelle, enkä exälleni katkera. Tavatessamme ensi kerran, esittäydyin kohteliaasti ja kättelin häntä ystävällisesti.
Lapseni ovat puhuneet hänestä aina hyvää, vaihdan lasten asioista tietoa hänen kanssaan kaksinkin ja sovimme monesti lapsiin liittyviä asioita myös keskenämme. Pidän hänestä. Ei minulla olisi syytä olla pitämättäkään.
Ja vaikka en pitäisikään, minulle riittää (kuten jo alussa kun en vielä tuntenut häntä) se, että lapseni pitävät.
Se, että he saivat elämiinsä uuden ihmisen, josta pitävät ja josta on tullut heille läheinen ja rakas, ei ole minulta pois. Päin vastoin. Jos minulle joskus sattuisi jotakin, jos sairastuisin tai kuolisin...voisin luottaa, että lapsillani olisi hänet edes. Ja se on rikkaus.
Monesti tuntuu näitä keskusteluja lukiessa, että moni äiti ei halua lapsilleen aidosti onnea. Jos onni ei ole heidän valitsemaansa laatua. Ja eivät ymmärrä, että lapsi on erillinen oma henkilö- ei heidän jatkeensa. Heillä on siis täten oikeus omiin tunteisiin sekä mielipiteisiin ja se pitäisi jokaisen vanhemman (HYVÄN) myös heille suoda. Jos rakastat lastasi, on hänen/heidän onnellisuutensa silloin sinulle tärkeintä eikä se miten sinä sen määrittelet.
[/quote] Valitettavasti vaan kaikki äitipuolet eivät ole mitään ihania.
[quote author="Vierailija" time="21.03.2014 klo 22:04"][quote author="Vierailija" time="21.03.2014 klo 21:43"]
Älkää antako lapsia enää noille petturimiehille. Minä vastaavassa tilanteessa tein selväksi että jos lähtee toisen naisen matkaan ei tarvitse enää lapsiaankaan nähdä. Ei voi syödä sekä säästää kakkua... ällöttävää ajatellakkin että mies leikkisi ihanaa perheenisää muutaman kerran kuussa ja sitten viettäisi vapaa-aikaa ja huoletonta elämää uuden naisensa kanssa. Minä muutin lapsineni 400km päähän toiseen kaupunkiin kotipaikkakunnalle.... lapsilla on uusi rakastava isäpuoli :) Isänsä perään eivät kauaa kyselleet.....
Elarit kyllä vaadin ;) Sielläpä exä kituu lapsiaan kaivaten..ei kiinnosta! Nyt jo vissiin eronnutkin uudesta naikkosestaan.
[/quote]Tästä sais jenkeissä tuomion. Vieraannuttaminen.
Ap:n kokemus on riistävä, mutta kenenkäs parasta näissä tilanteissa pitikään ajatella...?
[/quote]
Muutoin en ota kantaa mutta Jenkeissä on niin paljon paskaa, että sieltä on turha ihannoiden hakea mallia!
Kyllä minulla on useita kavereita ja tuttuja, jotka ovat lasten ollessa pieniä suunnitelleet, että he jättävät miehensä heti, kun lapset ovat vähän isompia. Eli juuri noin, että isät saavat maksaa ja elättää sen aikaa, kuun äidit ovat kotona, ja sen jälkeen siittäjä saa mennä. Pari tuttua on jo toteuttanutkin erosuunnitelman ja kummastelee nyt, kun mies onkin hankala eikä suostu etäisän rooliin noin vain. Miehet huomaavat olleensa vain maksajia ja haluavat osuutensa "tavarasta" eli lapsista, joihin ovat kiintyneet.
[quote author="Vierailija" time="21.03.2014 klo 22:07"]
Mä olen ilmoittanut miehelleni, että jos joskus pettää niin turha kuvitella saavansa yhteishuoltajuutta. Tulisin olemaan niiin ilkeä ja välinpitämätön jos mieheni rikkoisi meidän perheen. Oon erinomainen näyttelijä jos tarve vaatii. Oon opetellut tekoitkunkin jo teini-ikäisenä ja jostain syystä ihmiset ei usko, että musta olisi valehtelijaksi. Sairasta, sillä olemme onnellisesti naimisissa, mutta tää av-palsta saa mielikuvituksen liikkeelle "Mitä jos....?", joten suunnitelmat on valmiina. Mä en kestäis katsella miestäni uuden naisen kanssa, saatika että heidän seurassaan olis mun odottamat, synnyttämät ja kasvatetut lapset. Voimia, AP! <3
[/quote]
Onneksi en ole miehesi. Jos akka tuommoista rupeaisi omassa epävarmuudessaan räpättämään, niin ovi voisi käydä äkkiä. Ei ole aloittanut ja tuskin tällä iällä aloittaakaan.
Ylipäätään tuntuu olevan aika sairasta sakkia täällä. Mitä te miestenne perään itkette, jos näette ne vain siemenpusseina ja kukkaroina. Menkää itteenne ja jatkakaa elämää. Asenne kuntoon ja muuttakaa ne asiat hyviksi, jotka voitte ja minimoikaa niiden asioiden tekeminen, jotka saavat teidät tuntemaan itsenne masentuneiksi. Miestänne ette saa takaisin, jos se kerran on lähtenyt. Mitään hyvää ette myöskään saa aikaan sillä, että pilaatte lastenne ja näiden isien välisen suhteen. Ei se paranna edes teidän omaa mieltänne. Olkaa iloisia, että saatte välillä vapaata, jolloin voitte tehdä niitä asioita, joita ette lasten kanssa pysty.
Minulla on hyvät välit lasteni isän puolisoon. Meillä on 3 lasta ja kaikki lapsemme pitävät isänsä puolisosta, näin on ollut alusta asti ja hän on ollut lasteni elämässä noin 5 vuotta, tapasivat pian eromme jälkeen. En missään vaiheessa ole ollut hänelle, enkä exälleni katkera. Tavatessamme ensi kerran, esittäydyin kohteliaasti ja kättelin häntä ystävällisesti.
Lapseni ovat puhuneet hänestä aina hyvää, vaihdan lasten asioista tietoa hänen kanssaan kaksinkin ja sovimme monesti lapsiin liittyviä asioita myös keskenämme. Pidän hänestä. Ei minulla olisi syytä olla pitämättäkään.
Ja vaikka en pitäisikään, minulle riittää (kuten jo alussa kun en vielä tuntenut häntä) se, että lapseni pitävät.
Se, että he saivat elämiinsä uuden ihmisen, josta pitävät ja josta on tullut heille läheinen ja rakas, ei ole minulta pois. Päin vastoin. Jos minulle joskus sattuisi jotakin, jos sairastuisin tai kuolisin...voisin luottaa, että lapsillani olisi hänet edes. Ja se on rikkaus.
Monesti tuntuu näitä keskusteluja lukiessa, että moni äiti ei halua lapsilleen aidosti onnea. Jos onni ei ole heidän valitsemaansa laatua. Ja eivät ymmärrä, että lapsi on erillinen oma henkilö- ei heidän jatkeensa. Heillä on siis täten oikeus omiin tunteisiin sekä mielipiteisiin ja se pitäisi jokaisen vanhemman (HYVÄN) myös heille suoda. Jos rakastat lastasi, on hänen/heidän onnellisuutensa silloin sinulle tärkeintä eikä se miten sinä sen määrittelet.