Miten siitä selviää kun näkee äitipuolen työntelevän lastani rattaissa

Ei tuossa auta muu kuin suunnata kohti huomista. Aika parantaa haavat :/

:( ai kauhee :( voimia ihan hirveesti!!!!!!!

Hyväksy se mitä et voi muuttaa. 

Voimia! 

no voi

Kamalaa sinulle. Ymmärrän täysin. Kuinka paljon lapsi on isällään/sinulla?

Inhottava tilanne.. Muista, että sinä olet lapsen ainoa äiti. Se toinen on vaan joku josta sinun ei tarvitse välittää, unohda hänet, ja koita ajatella jotain muuta. Vaikeaa, mutta ajan kanssa helpottaa. Voimia!

Lapsi on nyt puolitoistavuotias. Isä haluaa pitää lasta kolmena päivänä viikossa. Paitsi silloin kun lähtee naisystävän kanssa reissaamaan. Ikävä raastaa. Tuntuu että perheeni on ryöstetty, olin vain joku synnytyskone. Ap

Mä en kestä sanaa äitipuoli. Se on aivan kamala sana.

Mutta siis tiedän miltä susta tuntuu :/ oma lapsi kertoi just yks päivä, kuinka häntä oli luultu exän nykyisen naisen lapseksi. Se satutti niin paljon :( joskus stalkkasin sitä naista fb:ssä ja näin siellä yhteiskuvia heistä, ihan julkisena. En edes miettinyt kuinka tyhmältä vaikutan, vaan laitoin heti viestin exälle että mä en hyväksy sitä että tämä nainen julkaisee netissä kuvia mun lapsesta, ei munkaan mies sitä tee. No nyt ei ainakaan ole julkisena kuvia, monesti mietin mahtaakohan se nainen päivittää mun lapsesta juttuja sinne, kun hän on viikonloppuvierailulla..

Ja meillä siis tilanne että mies lähti ton uuden matkaan, siksi kaikki tuntuu aina vaan pahalta :(

[quote author="Vierailija" time="21.03.2014 klo 21:13"]Inhottava tilanne.. Muista, että sinä olet lapsen ainoa äiti. Se toinen on vaan joku josta sinun ei tarvitse välittää, unohda hänet, ja koita ajatella jotain muuta. Vaikeaa, mutta ajan kanssa helpottaa. Voimia!

[/quote

No ei siinä varmasti unohdeta, kun lapsi tulee kotiin hehkuttamaan isän naisystävää... Pakko hyväksyä ja oppia elämään, että todennäköisesti naisesta tulee lapselle tärkeä ihminen lapsen elämässä. Älä vaan ala mustamaalaamaan naista lapselle syyttä.

Ihanaa kun miehellä on nyt kaikki: uusi eukko jonka kanssa leikkiä kotia hetkellisesti ja sitten palauttaa lapsi oikealle äiskälle, sille kenen kanssa alkoi jakamaan geenejään, sille jolle uskotteli perustavansa yhteisen perheen, kantavansa vastuun.

MUTTA ja KUN se pesueen isi päättikin että hän saa kaiken.

Hän saa uuden holen jota painaa, uuden ja huolettoman (sen jolla ei ole vastuuta kannettavana kuin silloin kun miehen kekulat ovat vastuullaan, senhän jaksaa hömpötellä ja hassutella kun tietää että kohta se mies taas syynää koko liksansa ja huomionsa vain sinuun kun olet niin uskomaton kun jaksat nötöstellä sen miehen muksujen kanssa sen hetken kuukaudessa, olla oikea super wannabe iskäpuoli, heidän oikea äiti on pirttihirmu hurjapää johon mies ei koskaan uhrannut euroa tai hetkeäkään, koska äitienhän tehtävä on vain olla lasta,miestä, perhettä ja kotia varten, itse äiti/vaimo ei ole enää miehelle mitään ja siksi onkin ihan ymmärrettävää että mies ottaa uuden; helpon.

Eloisan.

Iloisen.

Itsenäisen.

Sen kaiken mitä lasten äiti ei enää ole kun antoi kaiken niille YHTEISILLE lapsille.

Niin helppoa se on.

[quote author="Vierailija" time="21.03.2014 klo 21:21"]

Mä en kestä sanaa äitipuoli. Se on aivan kamala sana.

Mutta siis tiedän miltä susta tuntuu :/ oma lapsi kertoi just yks päivä, kuinka häntä oli luultu exän nykyisen naisen lapseksi. Se satutti niin paljon :( joskus stalkkasin sitä naista fb:ssä ja näin siellä yhteiskuvia heistä, ihan julkisena. En edes miettinyt kuinka tyhmältä vaikutan, vaan laitoin heti viestin exälle että mä en hyväksy sitä että tämä nainen julkaisee netissä kuvia mun lapsesta, ei munkaan mies sitä tee. No nyt ei ainakaan ole julkisena kuvia, monesti mietin mahtaakohan se nainen päivittää mun lapsesta juttuja sinne, kun hän on viikonloppuvierailulla..

Ja meillä siis tilanne että mies lähti ton uuden matkaan, siksi kaikki tuntuu aina vaan pahalta :(

[/quote]

Voi 10, ihan kauheaa :( Miten tämä elämä on näin nurinkurista.. Miten olet jaksanut? Itselläni ei ole ketään, en halua sekottaa lapsen mieltä enempää uusilla kumppaneilla. Joskus tuska tuntuu niin sietämättömän kovalta, että ajattelen antavani lapsen kokonaan heille. Vaikka sekin tuntuu kestämättömältä. Tuntuu kuin roikkuisi löysässä hirressä. Ap

Mä oon äitipuoli :D

Asioilla on tapana olla kaksi puolta...

Olen kokenut aivan saman. Mieheni rakastui perhetuttuumme ja ero siitä tuli molemmille pariskunnille. Lapsemme oli silloin 1 1/2 -vuotias. Näin heidän kävelevän yhdessä kaupungilla pian eromme jälkeen. Minun mieheni, minun lapseni, meidän rattaat, kaikki niin tuttua, ja siinä mieheni rinnalla onnellisena naisena en ollutkaan minä vaan ystäväni. (Josta siis tuli ex- ystävä). Pakko tuohon oli tottua, sillä jostain syystä, mitä en vieläkään tajua, he hakivat ja palauttivat lapsemme aina YHDESSÄ, joten jouduin tätä pariskuntaa katsomasn monta kertaa kuussa eteisessämme. Nämä on niin kovia juttuja, niin luonnottomia, ettei meinaa löytyä selviytymistapaa. Itse varmaankin yritin esittää, että kaikki on hyvin ja me viihdytään nämä yhteiset tapaamiset hyvin yhdessä. Mutta todellisuudessa olin ihan rikki niiden jälkeen. Tässä on nyt kulunut 20 vuotta ja elämä on tosissaankin mennyt kovasti eteenpäin. Mutta aikaa, sitä se vaatii.

Mun exä teki samoin, antoi uudelle tyttöystävälleen hoidettavaksi 1v lapsemme. Muserruin täysin! Mutta nyt 12 v myöhemmin monet asiat ovat muuttuneet. Olen opiskellut, jatkanut elämääni. Exäkin erosi ja on seukannut kymmenien naisten kanssa sen jälkeen. Ei tapaa juurikaan lastaan.

Eteenpäin vaan :) Se aika kun lapsi on isällään niin otat siitä kaiken irti!! Monet ei saa tuollaisia hengähdystaukoja ;) Ja sä VARMASTI löydät jonkun aivan upean ja rakastavan miehen vielä, ja sitten te kuljette käsi kädessä lapsienne kanssa :)

12, kiteytit hyvin tunnelmani. Kuvittelin että olin se miehen ihannenainen; aina jaksoi ylistää miten sellainen duunari on saanut akateemisen kauniin naisen ja vaikka mitä paskaa. Alussa oli niin ihanaa, oli paras nainen päällä maan. Ja kas kun ei enää lapsen syntymän jälkeen kelvannutkaan.

Olisi pitänyt päästä matkustelemaan yksin viikoiksi, ryyppäämään joka viikonloppu ja vähän viikollakin. Minä, väsynyt äiti, olin vain rasite. Itkeävä vauva oli "vahinkolaukaus" ja sille pystyi sanomaan yöllä että "turpa kiinni!" Mutta kun uusi nainen tuli kuvioihin, elämä aukesi. Lapsi muuttui ihanaksi, minä hirviöksi kun kehtasin vaatia elatusmaksun, sen minimin.

Uusi nainen on ihana kun sen kanssa voi ottaa vapaalla kaljaa ja istua kuppiloissa, matkustaa ilman lasta, ryypätä laivan hytissä ja sekoilla. Eli mies vaihtoi lapsensa äidin alkoholin turvottamaan pulleaan naiseen, joka ei ole käynyt koulua kuin parin kurssin verran. Mutta ihanaa on.

Ap, miksi ihmeessä annat lapsen kolmeksi päiväksi isälle? Jos lapsi on vasta puolitoistavuotias, ovat erot sinusta liian pitkiä, mikäli sinä olet se läheisempi huoltaja. Ei isä vain päätä, kuinka paljon lasta pitää.

Tapaamisista pitää sopia lapsen edun mukaisesti. Itse en antaisi puolitoistavuotiasta kuin yhdeksi yöksi kerrallaan pois äidin luota.

Rankkaa on ollut, mies siis löysi tämän uuden kun lapsemme oli 8kk vanha, ja oudointa tässä kaikessa oli se, että me oltiin onnellisia, seksiäkin oli vielä ym, joten kaikki tuli ihan puun takaa. Itse olin monta vuotta yksin, kunnes löysin uuden ja hitaasti olen edennyt tässä suhteessa, pelottaa hylkääminen koko ajan.

Exän nykyinen on kyllä mukava, lapseni tykkää hänestä paljon, ja kai he vain exäni kanssa rakastuivat tulisesti ensisilmäyksellä, tuntuvat vielä vuosien jälkeenkin todella onnellisilta, mikä kyllä katkeroittaa mua vaikka yritän esittää muuta. Pakko se on jatkaa eteenpäin pää pystyssä lapsen takia, hänellä on kuitenkin rakastava isä mitä kaikilla lapsilla ei ole. Kaikista raskainta ovat nämä viikonloput kun lapsi on isällään, huomaan itkeväni helposti ja en oikein pysty keskittymään asioihin.

Tsemppiä ap, kyllä se tuska helpottuu, ainakin vähän.

10